Seila, kyllä vain, tämä on juuri se teksti, josta on hyvä aloittaa, jos haluaa tutustua näihin miehiin ihan alusta asti!
Tämä rapsusarja on tosiaan ensimmäinen tekstini Juusosta ja Samulista, ja tämä on monella tapaa minulle tärkeä ja erityinen, koska hyvin harvoin on itselleni käynyt niin, että hahmot olisivat vieneet minut mukanaan niin, että heistä on suorastaan pakottava tarve kirjoittaa lisää. Olen enemmän sellainen standalone-kirjoittaja. Ihanaa kun innostuit kurkistamaan Juuson ja Samulin alkumetreihin! ♥ Teit ja teet yhä minut hurjan iloiseksi kommentillasi!
Hienoa, jos syksyn ja opintojen aloittamisen mukanaan tuomat tunnelmat välittyivät lukukokemuksesta. Minustakin niihin molempiin kuuluu usein sellaista jännitystä, uusia asioita, uteliaisuutta ja uskallusta. Vaikken itse enää opiskelekaan, minuun iskee joka syksy sellainen jännä uuden aloittamisen fiilis.
Kivaa, että tässä tapauksessa tutustumisleikkikin toimi eikä aiheuttanut negatiivisia fiiliksiä. Vedin itse aikoinaan tämän saman leikin omille fukseille, ja olisinkohan ollut siinä jakkihärkä tai jotain... Minullakin on vähän haasteellinen alkukirjain, haha.
Mukavaa, että pidit myös Juuson ja Samulin välisestä dynamiikasta ja ihastuneista tunnelmista! Tämä on tosiaankin tällaista kevyttä ihastumishömppää, ja muistan, miten kivaa tätä kirjoittaessa oli kääriytyä kutkuttaviin tunteisiin. Reaktioyhtälöissä on sitten lisää ihastumishömppää, mutta myös tummempia teemoja ja enemmän draamaa, joten jos sellainen sekoitus kiinnostaa, saattaa sieltäkin löytyä jotain mieluista! Lämpimät kiitokset sinulle ihanasta kommentista, jonka olen lukenut jo monen monta kertaa!
hiddenben, oi, olipa kommenttisi iloinen yllätys! On aina hauskaa, kun joku päätyy lukemaan muutaman vuoden takaisen tekstin ja vieläpä kommentoimaan sitä. Luin tämän sarjan itsekin pitkästä aikaa, ja oli hauskaa elää uudestaan Juuson ja Samulin alkuvaiheita ja haparoivia ensiaskeleita.
Iloitsen siitä, että raapaleformaatti mielestäsi toimi! Pyrinkin siihen, että jokainen raapale on selvästi oma kohtauksensa, vaikka raapaleet yhdessä muodostavatkin (toivottavasti) järkeenkäyvän kokonaisuuden ja tarinan. Sama formaatti ja teema on kyllä esillä myös Reaktioyhtälöissä, mutta ei ihan niin selkeänä kuin tässä. Reaktioyhtälöissä osat ovat usein suorempaa jatkoa toisilleen, sillä olen saattanut siinä jakaa esimerkiksi saman päivän tai samojen bileiden tapahtumat useampaan raapaleeseen, mutta siinäkin pyrin kuitenkin joka tapauksessa aina siihen, että yksi raapale on yksi kohtaus, jossa on jonkinlainen kantava idea myös muista irrotettuna. Se ei ole ihan helppoa, kun on jatkis kyseessä, mutta toisaalta se on auttanut jäsentelemään tarinaa ja helpottanut kirjoittamisprosessia, kun on voinut rauhassa keskittyä kohtaukseen kerrallaan.
Ihana kuulla, että yliopistomiljöö välittyi ja tuntui tutulta. Kivaa, että rivien välistä tuli ilmi myös yhteishenkeä! Teekkarit tosiaan vaikuttavat usein vetävän yhtä köyttä ja puhaltavan yhteen hiileen, ja heillä on ihan omanlaisensa opiskelukulttuuri, jonka yhteiset ominaispiirteet varmasti yhdistävät porukkaa myös eri aloilta. Itse en ole koskaan ollut teekkari, mutta paremman puoliskoni kautta olen saanut monia maistiaisia teekkariudesta, ja näiden teekkaritarinoiden myötä on ollut hauskaa päästä ikään kuin elämään sitä elämää itsekin.
Slow burn on usein kyllä virnuiluttavaa luettavaa, kun kipinä on selvästi molemminpuolista, mutta silti hahmot etenevät kovin hitaasti!
En itse koe, että Juuso olisi tässä niinkään vastahakoinen tutustumaan ja ihastumaan Samuliin, vaan pikemminkin hän on minusta vähän epävarma ja hämillään, uuden asian edessä. Se johtuu varmaan osittain juuri tuosta, että vain Mikko tietää Juuson suuntautumisesta, ja osittain myös siitä, että tässä on tuutori/fuksi-asetelma, joka saa Juuson vähän varpailleen, sillä hän ei halua tuutorina ryhtyä heti alussa liian tuttavalliseksi tai tungettelevaksi uutta tulokasta kohtaan, vaan mieluummin odottaa selkeää aloitetta Samulilta. Lisäksi uskon Juuson suhtautumisen juontuvan siitä, ettei hänellä juuri ole kokemusta näin voimakkaasta ja kokonaisvaltaisesta ihastumisesta. Ainoa vastaavanlainen kokemus, joka Juusolla tähän mennessä on, ei ollut niin molemminpuolinen kuin Juuso toivoi, ja siksi siihen liittyy kipeitäkin muistoja (en halua spoilata liikaa, mutta jos se aika kiinnostaa, sitä käsitellään enemmän toissa jouluna kirjoittamassani
Myötätuuleen ja vastavirtaan -joulukalenterissa, K-11
). Lisäksi Juusolla on taustalla rankkaa koulukiusaamista, johon liittyi jatkuvaa homoksi haukkumista ja muuta ikävää ja itsetuntoa latistavaa, millä on vaikutusta häneen vielä aikuisiälläkin (niitä aikoja käsitellään puolestaan viimejouluisessa
Älä jää lumeen makaamaan -joulukalenterissa, K-15). Kaikki vaikuttavat taustatekijät eivät varmasti ilmene tässä tarinassa niin hyvin kuin voisivat, mutta niin kuin toteatkin, Juuso ja Samuli ovat tosiaan kehittyneet ja jalostuneet hahmoina vielä tämän jälkeen ja moni seikka on sellainen, mikä tulee ilmi vasta Reaktioyhtälöissä. Esimerkiksi Samulin itsevarman kuoren alta paljastuu siinä paljon sellaista, minkä olemassaoloa en itsekään tiedostanut tätä ensimmäistä tarinaa kirjoittaessani. Yritän vain jotenkin saada palaset loksahtelemaan paikoilleen jälkikäteen, ja joskus se on yhtä räpiköintiä!
Suuret kiitokset aivan ihanasta kommentista, se on oikea aarre niin kuin kommenttisi aina!
