Nimi: Vastaan virtaa
Kirjoittaja: Secu
Fandom: Hobitti (elokuvaversio)
Paritus(?): Bard/Thranduil
Genre: sateinen draama
Ikäraja: S
Haasteet:
Kaiken maailman ficlettejä V: viikko 17/2017 (sääilmiöt)
Luonnonilmiöistä: vesisade
Vastuuvapaus: Peter Jackson, J. R. R. Tolkien
A/N: Idea syntyi syyssateista. Kukin voi miettiä, puhuvatko Bard ja Thranduil sittenkään sateesta, vaikka siltä vaikuttaa ^^
Lukuiloa! ^^
Hiekka oli hypähdellyt pieniksi kasoiksi, taipunut loiviksi kuopiksi pisaroiden voimasta. Harvat ruohonvarret kumarsivat nöyrtyneinä, helmeilevää painoa harteillaan kannatellen. Telttakangas hengitti raskaasti vesien alla, virtauksia valui kylkiä pitkin, suuaukkoa koristi läpikuultava verho. Kiviä oli sinkoillut tuntemattomille kummuille. Maaperää oli raavittu, myllätty, järjestelty, jotta se saattoi aloittaa uudenlaisena, vanhan muotonsa unohtaneena.
”Sateen synty on kiehtova”, jousimies lausahti.
Ihmismies kertoi ympäröivästä ilmasta, joka lämpeni, hiipi lähes hehkuvaksi alkaen kohota ylös. Kuumimmillaan se odottamatta jäähtyi, viileni koleaksi, etäiseksi. Sitten saapui piste, jossa höyry tiivistyi sadekarpaloiksi, jotka hiljalleen laajenivat, orastivat, vielä vain, hallitsematta, hillittömästi. Lopulta pisarat olivat voimakkaampia kuin ilmassa ympäröivä vastus. Ne laskeutuivat maahan raivoisalla kiihkolla.
Sade oli taivaanpaloja, jylhiä elämänheijastuksia, jotka alentuivat kohtaamaan maan mullat ja korret, elvyttivät ne, koskettivat itse vakautta ja lempeää karheutta.
Haltiakuninkaan kylmää kristallivettä lainehtivat silmät kohtasivat jousimiehen sammalen ja kaarnan värittämän katseen ennen siirtymistä jalkojen edessä välkehtiviin uomiin. Ne erkaantuivat, kohtasivat, levisivät, kaventuivat, liikkuivat kuin rytmissä. Hiekan muodot ohjasivat sadetta, ja pisarat mukautuivat niihin verkalleen. Yksi taivaanmuoto oli yhä maan päällä, mutta lähempänä, uskaliaammin likellä kuin ennen.
Jousimies siirsi kenkäänsä, jotta uoma ei kastelisi, vaan muuttaisi suuntaa haltiakuninkaan vierellä olevaan, yhtyisi siitä lammikkoon. Silloin haltiakuningas puhui:
”Toisinaan vastakkaisista virtauksista tulee rinnakkaisia, kunnes sulautuvat yhteen, jos maa sen sallii.”