Silloin kun kirjoitin ficcejä kaikista aktiivisimmin, eli joskus yläasteella, lähimmät ystäväni kyllä tiesivät harrastuksestani ja kannustivat siinä. Yhden ystävän kanssa kirjoitin pitkät pätkät yhteistä kelmificciä, ja toisille ystäville kirjoitin paljon tarinoita, joissa nämä kaverini sompailivat mukana osana tarinaa. Sitten kirjoittaminen jäi moneksi vuodeksi, ja nyt kun olen taas hiljattain löytänyt uudestaan tämän kirjoittamisen ja ficcien maailman, en ole kertonut tästä ainakaan vielä kenellekään.
Jotenkin mulla on aika iso kynnys kertoa tästä muille. Olen aina kokenut, että kirjoittaminen on muutenkin mulle tosi yksityinen ja henkilökohtainen asia, enkä mielelläni haluaisi kaikkien tietoon tätä mun omaa salaista harrastusta. Kirjoittamisen maailma on mulle vähän sellainen henkilökohtainen pakoreitti arjen kiireistä, ja tykkään pitääkin sen niin - kirjoittaminen on tosi terapeuttista, ja luulen että joku tietty henkisyys tai syvyys tästä hommasta katoaisi, jos tietäisin että vanhemmat ja serkut ja kaverit ja puolitutut tulevat lukemaan näitä mun "sieluntuotoksia"
Nyt oon kyllä kohdannut sellaisen ongelman, että tätä nykyä kun asun avomieheni kanssa yhdessä, niin tää kirjoitusharrastus on paljon hankalampi pitää salaisena. Ei mua siis häiritse ajatus siitä, että avomies tietää kirjoitusharrastuksesta, mutta mulle kirjoitushetket ovat olleet yksityisiä hetkiä omien ajatusten kanssa ja sitä samaa mielentilaa on vähän vaikea saavuttaa täällä meidän pikku opiskelijaluukussa kökkiessä
Ehkä mun täytyy opetella vähän löysäämään pipoa tän yksityisyysajatuksen kanssa ja opeteltava kirjoittamaan silloinkin, kun poikaystävä on kotona - vaikka ärsyttää jo pelkkä ajatuskin, että mua tultaisiin koko ajan keskeyttämään. Täytyy virittää makuuhuoneeseen joku kirjoituspöytä tai jotain.
Toisaalta mua kyllä kiinnostaa myös sellainen hieman viihteellisempi kirjoittaminen. En tiedä onko tuo viihteellinen nyt mitenkään oikea sana kuvaamaan, mutta siis tarkoitan, että minua kiinnostaa kirjoittaa myös sellaisia tekstejä jotka sitten voisinkin antaa eteenpäin luettavaksi ja arvioitavaksi - haaveilenhan mä joskus kirjoittavani oikean kirjankin. Ainakaan tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan ole aikaa ryhtyä työstämään mitään "oikeaa" tekstiä, vaan pidän kirjoittamisen mielelläni sellaisena omana henkilökohtaisena huvituksena, jolloin voin kirjoitella mitä mielikuvituksellisimpia ficcejä tai sitten päinvastoin hyvinkin henkilökohtaisia tunteita käsitteleviä tekstejä. Eli en halua tällä hetkellä kokea mitään paineita kirjoittamisesta, minkä uskon tapahtuvan automaattisesti jos kirjoittaisin se ajatus mielessä, että kaikki kaverit tulevat tämän lukemaan ja arvioimaan.
Ficeille taas mulla on ihan erityinen paikka sydämessä! Rakastan edelleen näin parikymppisenäkin suuresti Harry Pottereiden maailmaa, ja minusta on ihanaa miten tuo maailma jatkaa elämäänsä ficeissä, vaikka kirjasarja onkin tullut päätökseensä. Jostain syystä mulla on tästä Harry Potter -fanituksestakin sellainen tunne, etten kovin mielelläni puhu tästä kavereiden kanssa - haluan pitää tämän sellaisena omana maailmanani, johon voin palata sitten kun siltä tuntuu
Oon nyt varmaan ihan outo, mutta musta on ihanaa, kun mulla on tällainen oma juttu jota muiden ei tarviikaan ymmärtää. En mä tätä mitenkään häpeile (onhan mulla sellaiset topitkin joissa lukee Hogwarts Alumni ja LV - Lord Voldemort
), mutta toisaalta en myöskään usko että mun lähimmät ystävät tuntee yhtä suurta kiintymystä Potter-maailmaan kuin minä.
