Nimi - Hurmuri on aina imagonsa vanki
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre - Angst
Paritus - Janne/Roope
Haasteet -
One True Something 2 - One True Genre Slash,
Otsikoinnin iloja - Laululyriikkaotsikko (Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta),
12+ virkettä XIII
A/N - Roope on aina vahva, itsevarma ja läheisilleen tuki ja turva. Kaikilla on kuitenkin heikkoja hetkiä, ihmisiä jotka pääsevät hurmurin imagon alle, ihmisiä joiden mielipiteillä ja teoilla on merkitystä, eikä kaikki valu teflonpinnastakaan pois. Tässä pätkä Roopen heikommasta puolesta, 12+ virkettä-haasteen innoittamana.
Hurmuri on aina imagonsa vanki
Roope on harvoin epävarma mistään, monet jotka hänet tuntevat tuskin yhdistäisivät koko sanaa mieheen. Nyt kuitenkin tunne on päässyt hänen kuorensa alle, vaikka hän on yrittänyt koko iltapäivän pakoilla ajatuksiaan. Hän on laittanut pyörimään lapsuuden lempielokuvansa, Leijonakuninkaan ja nyt televisio maalaa seinät sinertävällä valollaan, Simban juostessa erämaassa karkuun setäänsä. Hänen itsetuntonsa on kokenut kovan kolahduksen Jannen epävarmuudesta muuttaa hänen kanssaan Kaliforniaan tulevana syksynä, eikä Roope ole lainkaan varma miten asiaan suhtautuisi. Hän laskee jo tyhjentyneen kahvikupin pöydälle, pyöriteltyään sitä käsissään jo useamman minuutin vain saadakseen niille jotain tekemistä. Hän etsiytyy lähemmäksi sohvan nurkan upottavia tyynyjä ja vetää valkoisen viltin päälleen selkänojalta. Kyllä hän oli tiennyt ettei kaukosuhde ja hänen unelmiensa tavoittelu olisi ruusuilla tanssimista, mutta epävarmuutta ja siitä seurannutta ahdistuksen määrää hän ei ollut osannut ennustaa.
Roope katsoo kuinka elokuvan pahkasika nautiskelee suurta toukkaa, mutta edes Pumba ei saa häntä ulos oman mielensä sopukoista. Intohimo, joka hänellä on ollut pienestä asti jääkiekkoa kohtaan, oli viimekaudella saanut säröjä, joita hän ei olisi koskaan voinut kuvitella siihen tulevan. Useasti maatessaan yksin hereillä aamun sarastuksessa Utahin kodissaan, hän oli miettinyt oliko jääkiekko kaiken sen arvoista. Hän oli useasti pyöritellyt ajatusta, jos ei yrittäisikään edetä urallaan, tyytyisi vain paikkaan Suomen Liigassa ja valitsisi Jannen, ennen kuin heidän suhteensa menisi aivan säpäleiksi. Kuitenkin, vaikka Roope on valmis viemään Jannen vihille siltä istumalta, varaamaan yhteisen hautapaikan, hankkimaan sata lasta ja yhteisen omakotitalon kultaisinenoutajineen ja farmari Volvoineen, hän tiesi ettei voisi olla onnellinen, jos ei ensin yrittäisi menestyä Jenkeissä ja tavoitella paikkaa ehdottomasti parhaassa kiekkoliigassa. Joskus ikävä vain oli ollut liian kovaa, molemmilla. Ikävä oli kohdellut heitä kaltoin viimeiset kaudet ja rakkaus oli saanut osakseen naarmuja ja haavoja, joita he olivat laastaroineet ja tikanneet kuntoon kaikin keinoin.
Roope kiipesi jaloilleen ja jätti television yksin olohuoneeseen, laahustaen makuuhuoneeseen. Sänky oli pedattu harmaalla päiväpeitteellä ja Roope rojahti makaamaan sen päälle sulkien silmät. Kädet eksyvät taskuihin, löytäen avainnipun, kaiverrus avaimenperässä muistutti Jannesta ja heidän muutostaan asuntoon, jonka makuuhuoneessa Roope nytkin makasi.
Voisin saada tuhat simpukkaa, mutta sä oot mun helmi, se oli kliseinen ja hieman kummallinen lause, mutta Roope rakasti sitä silti. Aina ottaessaan avaimensa esiin, hän muisti Jannen, mikäli oli edes hetkeksi unohtanut rakkaansa, nytkin lakanoissa tuoksuu Janne. Roope kääntyy vatsalleen ja upottaa nenänsä Jannen peittoon, häive hikeä, muuten miehen raikas partaveden tuoksu täyttää aistit. Roope ei voisi elää ilman Jannea, oli hän missä tahansa, absoluuttinen totuus oli, että Roope pitäisi kiinni miehestään viimeiseen saakka, vaikka tämä olisi tuhansien kilometrien päässä.
Juuri, kun Roopesta tuntuu, että hän kadottaa ajatustensa punaisen langan eksyen sen synkimpiin kolkkiin, eteisestä kuuluu meteliä ja Roope tietää Jannen tulleen kotiin. Hän syöksyy eteiseen ja nappaa miehensä lujaan halaukseen, Janne on hänelle aina turva, suunnan näyttäjä, lautturi, joka näyttää hänelle tien pois niistä pienistä epävarmuuden hetkistä, joita ilmestyy Roopenkin elämään ajoittain.
”Oliko ikävä?”
Roope vain hymisee vastaukseksi ja puristaa miestä lujempaa, ikävä on kierre, josta oli vaikea päästä pois, vaikka jo kuukauden he ovat nähneet päivittäin.
Sanalista :
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre