Ficin nimi: Vihollisista viimeisenä
Kirjoittaja: Rowena
Tyylilaji: Angst
Ikäraja: K-11, koska puhutaan kuolemasta.
Henkilöt: Severus ja Remus
Yhteenveto: Viikko Lilyn ja Jamesin kuoleman jälkeen.
Vastuunvapaus: Rowlingin maailmaa, ei minun!
A/N: Tämä osallistuu 12+ virkettä –haasteeseen sekä FFF100:seen sanalla viholliset.
Vihollisista viimeisenä
Tuoli Severus Kalkarosta vastapäätä kolahti epävarmasti ja herätti Severuksen mietteistään. Marraskuinen iltapäivä oli täynnä varjoja, mutta ei vetänyt vertoja niille varjoille, jotka tummensivat Severuksen ja häntä vastapäätä istuutuneen Remus Lupinin kasvoja. Jästikahvilan sinertävä valo vielä lisäsi vaikutelmaa siitä, että kumpikaan velhoista ei ollut nukkunut silmäystäkään viimeiseen viikkoon.
Severus ja Remus nyökkäsivät toisilleen tervehdyksen ja jäivät sitten tuijottamaan pöydän kulunutta pintaa niin pitkään, että vasta tarjoilijan Remuksen eteen laskeman teekupin kolahdus sai kaksikon havahtumaan.
”Kiitos, että tulit tänne, en oikein välitä näyttäytyä taikamaailmassa tämän kaaoksen keskellä”, Severus mutisi ja hörppäsi jo kylmentynyttä kahviaan.
”Minäkin aion etsiytyä hautajaisten jälkeen jonnekin rauhalliseen paikkaan”, Remus sanoi. Samassa häntä puistatti ja hänen takistaan leijaili pöydälle punaisen ruusun terälehti. Severuksen katse lukittui terälehteen, ja hänen tajutessaan, mistä sen täytyi olla peräisin, hän toivoi, että jostakin ilmestyisi suuri toukka, joka hotkaisisi terälehden – ei, hotkaisisi kaiken tämän pahan kerralla pois.
”Olin valitsemassa tänään kukkia hautajaisiin ja myyjättärellä oli järjetön himo saada Lilylle ja Jamesille juuri ruusuja”, Remus huokasi ja jatkoi sitten: ”Oletko aivan varma, että et tule hautajaisiin?”
Severus laski katseensa Remuksen kirkkaanoranssiin teehen (”Sakea Sarastus”) ja nyökkäsi sitten. Hänet, tai se mikä hänestä oli enää jäljellä, tuhottaisiin säpäleiksi, jos hän näyttäytyisi hautajaisissa.
”Minne hauta tulee?” Severus kysyi ja värähti. Ikävä kouraisi keuhkoista taas hurjalla voimalla, hän ei kestänyt ajatusta siitä, että muutaman päivän kuluttua Lily kätkettäisiin maahan ikuisiksi ajoiksi.
”Godrickin notkon hautausmaan seetripuun alle, todella kaunis paikka”, Remus sanoi ja raapi kämmenselässään olevaa naarmua, luultavasti muistoa viime viikon täysikuusta. Severus mietti, että hän kiipeäisi mieluummin vaikka maailman korkeimman vuoren huipulle kuin pystyisi koskaan menemään haudalle.
Remus hörppäsi tunnelmaan sopimatonta oranssia teetään, ja kun hän nosti katseensa, oli hänen silmissään kyyneleitä.
”Kuulitko, mikä kaiverrus hautakiveen tulee?” hän kysyi ja Severus pudisti päätään.
”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema”, Remus sanoi, ja mikäli mahdollista, hänen kasvojensa varjot synkistyivät entisestään. Severus joi kahvinsa loppuun ja laski tärisevin käsin simpukkakoristeisen kupin pöydälle.
”Jästien Raamatusta?” hän kysyi ja hänestä tuntui, että jos hän nyt antaisi kyyneleille vallan, edes lakana ei riittäisi nenäliinaksi.
”Niin, kuulemma Lilylle rakas lause”, Remus sanoi, eikä Severus viitsinyt kertoa, että tiesi sen kyllä. Remus selvitti kurkkuaan ja hänen kasvoillaan oli häive sellaista lämpöä, jota Severus ei ollut kenessäkään nähnyt pitkään aikaan: ”Kuule, voidaanko unohtaa vihollisuudet?”
Tämä oli absoluuttinen yllätys Severukselle, joku todellakin halusi olla hänelle ystävällinen tämän kaiken keskellä. Mietteissään hän sormeili hihastaan repsottavaa lankaa ja nyökkäsi sitten. Remus taikoi huulilleen pienen hymyn (luultavasti ensi kertaa viikkoon) ja sanoi:
”Hyvä, en halua, että lautturi vei heidät turhaan.”
Severus ei pystynyt katsomaan Remusta, vaan lukitsi katseensa naapuripöydässä kierrepullaa haukkaavaan oranssihiuksiseen tyttöön ja päätti, että jos se hänestä riippui, Lily ei todellakaan ollut kuollut turhaan.
Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre