Ficin nimi: Hymyillen
Kirjoittaja: Captain Crystal
Fandom: Liisa Ihmemaassa (Alice in the Wonderland)
Genre: Arkifluffy, Tunnelma
Ikäraja: S
Paritus: Liisa/Hullu Hatuntekijä
Vastuunvapautus: Lewis Carol on hahmot kehittänyt ja Tim Burton taas on vastuussa vuoden 2010 elokuvasovituksesta. En rikastu kirjoittelustani, edelleenkään.
Haaste: Kasvata puu, raapale
A/N: Vähemmän-sekopäistä söpöilyä näistä kahdesta teki mieleni kirjoittaa, joten niinpä tein ja samalla tämä aloittaa toisen taimeni kasvata puu -haasteessa. Yksi lempi parituksistani ja sopii tämmöisiin kevytmielisiinkin hyvin. Viihtykäähän!
”Otatko skonssin?” Rusakko kysyi ja vastausta odottamatta viskasi tarjottimen päin Hatuntekijää. Mies nappasi sen ilmasta, otti itselleen muutaman vadelmatäytteisen ja tarjosi niitä vieressään istuvalle Liisallekin. Tämä otti hymyillen yhden ja kaatoi heille lisää teetä.
Irvi kehräsi Liisan tuolin selkänojalla tietäväisenä. Nuo kaksi olivat ilmeisen rakastuneita.
Rusakko rouskutteli tarpeetonta kahvikuppia, kunnes hypähti alas tuoliltaan ja huikkasi:
”Aika lentää!” ennen kuin säntäsi metsään.
”Huomiseen!” huusi Liisa tämän perään:
”Nähdään taas teeaikaan!”
”Näkemiin Liisa”, sanoi Irvikin pian ja haihtui näkyvistä.
Hatuntekijä unohtui katsomaan Liisaa. Kun tämä huomasi sen ja hymyili hänelle, hän punastui ja käänsi katseensa pois, mutta tyttö tarttui hänen käteensä ja piteli sitä, kun aurinko laski. Sitten syttyivät ensimmäiset tähdet ja ilma alkoi viiletä.
Liisa kumartui suutelemaan miestä hellästi poskelle, keräsi sylinsä täyteen astioita ja meni sisään. Hatuntekijä seurasi häntä taloonsa ja he tiskasivat yhdessä. He eivät puhuneet, mutta Liisan kanssa hiljaisuus ei vaivannut. Kun kaikki astiat oli kuivattu ja laitettu paikoilleen, he menivät yläkertaan makuuhuoneeseen josta oli pikkuhiljaa tullut heidän yhteisensä.
Vaihdettuaan yövaatteet, he makasivat sängyllä vastakkain ja katsoivat toisiaan tiiviisti silmiin. Sitten, kuin olisivat ajatelleet yhtenäisesti, Liisa painautui lähemmäs ja Hatuntekijä suuteli häntä pitkään ja lempeästi. Irtauduttuaan lopulta toisistaan, he nukahtivat hymyillen ja käsi kädessä.
Mistä erottaa hullun ja rakastuneen?