Liisa Ihmemaassa, Hymyillen, Arkifluffy/Tunnelma, S, Tuplaraapale

[Captain Crystal]

Ficin nimi: Hymyillen

Kirjoittaja: Captain Crystal

Fandom: Liisa Ihmemaassa (Alice in the Wonderland)
Genre: Arkifluffy, Tunnelma
Ikäraja: S
Paritus: Liisa/Hullu Hatuntekijä
Vastuunvapautus: Lewis Carol on hahmot kehittänyt ja Tim Burton taas on vastuussa vuoden 2010 elokuvasovituksesta. En rikastu kirjoittelustani, edelleenkään.
   
Haaste: Kasvata puu, raapale

A/N: Vähemmän-sekopäistä söpöilyä näistä kahdesta teki mieleni kirjoittaa, joten niinpä tein ja samalla tämä aloittaa toisen taimeni kasvata puu -haasteessa. Yksi lempi parituksistani ja sopii tämmöisiin kevytmielisiinkin hyvin. Viihtykäähän!


”Otatko skonssin?” Rusakko kysyi ja vastausta odottamatta viskasi tarjottimen päin Hatuntekijää. Mies nappasi sen ilmasta, otti itselleen muutaman vadelmatäytteisen ja tarjosi niitä vieressään istuvalle Liisallekin. Tämä otti hymyillen yhden ja kaatoi heille lisää teetä.
   Irvi kehräsi Liisan tuolin selkänojalla tietäväisenä. Nuo kaksi olivat ilmeisen rakastuneita.
   Rusakko rouskutteli tarpeetonta kahvikuppia, kunnes hypähti alas tuoliltaan ja huikkasi:
”Aika lentää!” ennen kuin säntäsi metsään.
”Huomiseen!” huusi Liisa tämän perään:
”Nähdään taas teeaikaan!”
”Näkemiin Liisa”, sanoi Irvikin pian ja haihtui näkyvistä.
   Hatuntekijä unohtui katsomaan Liisaa. Kun tämä huomasi sen ja hymyili hänelle, hän punastui ja käänsi katseensa pois, mutta tyttö tarttui hänen käteensä ja piteli sitä, kun aurinko laski. Sitten syttyivät ensimmäiset tähdet ja ilma alkoi viiletä.
   Liisa kumartui suutelemaan miestä hellästi poskelle, keräsi sylinsä täyteen astioita ja meni sisään. Hatuntekijä seurasi häntä taloonsa ja he tiskasivat yhdessä. He eivät puhuneet, mutta Liisan kanssa hiljaisuus ei vaivannut. Kun kaikki astiat oli kuivattu ja laitettu paikoilleen, he menivät yläkertaan makuuhuoneeseen josta oli pikkuhiljaa tullut heidän yhteisensä.
   Vaihdettuaan yövaatteet, he makasivat sängyllä vastakkain ja katsoivat toisiaan tiiviisti silmiin. Sitten, kuin olisivat ajatelleet yhtenäisesti, Liisa painautui lähemmäs ja Hatuntekijä suuteli häntä pitkään ja lempeästi. Irtauduttuaan lopulta toisistaan, he nukahtivat hymyillen ja käsi kädessä.
   Mistä erottaa hullun ja rakastuneen?

[Sokerisiipi]

Oi, Liisa Ihmemaassa! Yksi lempifandomeistani ♥︎

Aww, tämähän oli vallan suloinen. Olen itsekin melkoinen Liisa/Hatuntekijä shippari, joten tällainen söpöstely on juuri kuin minulle tehty. Ihanaa, miten nuo teekutsut tuntuivat olevan päivittäinen kokoontuminen, jossa jokainen saa hassutella (tai olla hullu) ja olla oma itsensä. Ensiksi luin tuon Irvikissan mietteen hassusti. Luulin, että se ja Liisa olisi rakastuneita. No jopas, tätä en aivan odottanutkaan, ehdin ajatella. Sitten mietin, että onko Irvikissa ja Liisan tuoli rakastuneita :"DD Olin kuitenkin vain missannut Liisan hymyn, ja muutaman kerran nämä lauseet luettuani kaikessa olikin enemmän järkeä eli mitään korjattavaa ei ole!

Ihanaa, miten Rusakko ja Irvikissa häipyvät paikalta suurin piirtein samaan aikaan, jotta Liisa ja Hatuntekijä saavat olla aivan kaksin höperöitä ja rakastuneita. Jotenkin niin herttaista, että he ovat vielä arkoja ja ujoja toistensa seurassa. Hatuntekijäkin oikein punastuu, kun jää kiinni tuijottelusta, awws <3

tyttö tarttui hänen käteensä ja piteli sitä, kun aurinko laski. Sitten syttyivät ensimmäiset tähdet ja ilma alkoi viiletä.

Tämä oli niin kovin tunnelmallinen lause <3

Ihanaa, miten heidän yhdessäolostaan on tullut noin arkista ja lempeää. Oikein idyllinen fiilis tuli tuosta lopusta, kun kaksikko tiskasi ja kuivasi astiat.

Lopun kysymys sopii kyllä fandomiin, mutta minulle itselleni se oli tämän tekstin puitteissa melko irrallinen. Kenen ajatus se on? Mitä varten se on tuolla lopussa? En vain saa kiinni, miten se liittyy mihinkään.

Tämä oli ihana, kiitos!

[Captain Crystal]

Kiitos kommentista, Sokerisiipi, ihana, että oot tykänny. Lempifandomeita itelläkin. Söpöstely on ehkä vähän uutta, mutta tällanen arkinen just sopii tähän niin hyvin. Mukava kuulla, että oon sunkin mielestä onnistunut.

Ensiksi luin tuon Irvikissan mietteen hassusti. Luulin, että se ja Liisa olisi rakastuneita. No jopas, tätä en aivan odottanutkaan, ehdin ajatella. Sitten mietin, että onko Irvikissa ja Liisan tuoli rakastuneita :"DD

Haha, miten ihana ajatuskulku Vähän epälooginen muotoilu ehkä mulla...

Lopun kysymys sopii kyllä fandomiin, mutta minulle itselleni se oli tämän tekstin puitteissa melko irrallinen. Kenen ajatus se on? Mitä varten se on tuolla lopussa? En vain saa kiinni, miten se liittyy mihinkään.

Mitenhän sanoisin... Jotenkin rinnastin tän siihen söpöstelyyn ja mainitsemaasi idylliin. Hahmot on niitä ihania hulluja, mutta jos irrotat Liisan ja Hatuntekijän tästä ja laitat toiseen kehykseen, tiedätkö heidän olevan sekaisin? Se rakkaus tavallaan kumoaa tätä hulluutta, pehmentää kuvaa. Selvensiköhän yhtään