Haikyuu!!: Mikään ei enää satu [S, Oikawa/Iwaizumi]

[Grenade]

Nimi: Mikään ei enää satu
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Fandom: Haikyuu!!
Paritus: Oikawa Tooru/Iwaizumi Hajime
Genre: hampaatsyövyttävä fluff
Vastuunvapaus: Haikyuu!! kuuluu sen laillisille omistajille, en saa tästä tekstistä mitään rahallista korvausta.

A/N: Million years later... Trilogia on vihdoin valmis, halleluja! Yli vuosi siihen sitten hurahtikin, hyi minua.  Aikaisemmat osat tästä:
1. Kipeäkään ei enää satu S
2. Tämä tunne ei enää satu S


Mikään ei enää satu

Oikawa nojautui sohvatyynyyn ja yritti toisella kädellään kauhaista popcorneja vaaleanvihreästä kulhosta. Käsi kuitenkin tapasi tyhjää ja sivulle vilkaistuaan hän tajusi kipon olevan aivan liian kaukana.
”Iwa-chaaan, jätit kulhon liian kauas.”
”Neiti on hyvä ja liikuttaa persettään sen verran”, kuului vastaus keittiöstä.
”Sinun piti hemmotella minua”, Oikawa tuhahti.
”Eikö riitä, että olen täällä?” Iwaizumin hahmo ilmestyi keittiön ovensuuhun. Oikawa kohottautui sohvalta näyttämään kieltä hänelle, mihin Iwaizumi vastasi nopealla keskisormella.
”Vielä kauan?”
”Kyllä se leffa sen verran odottaa.”
”Nälkä”, Oikawa inahti teatraalisesti ja vajosi takaisin sohvalle, kauhoen sitten itselleen yhden Iwaizumin tyynyistä.
”Etkö ole nähnyt sen leffan jotain miljoona kertaa jo?”
”Niin?”
”Että onko pakko?”
”Iwa-chan! Aion opettaa sinut tavoille. En voi uskoa, että olet jättäytynyt sivistyksen ulkopuolelle kaikki nämä vuodet.”
”Kuinka olenkaan selvinnyt?” Iwaizumin ääni oli selvän sarkastinen, kun hän ilmestyi viimein keittiöstä kantaen kahta pitsalautasta mukanaan.
”Juomista vielä”, Oikawa määräsi ja vaikka Iwaizumi näytti hetken siltä, että heittäisi tulevan lasin sisällön Oikawan huolella aseteltuihin hiuksiin, hän kuitenkin meni takaisin keittiöön ja sihautti limsapullon auki.

”Ensi viikonloppuna sitten Jurassic Park!” Iwaizumi huomautti keittiöstä ja Oikawa ynähti, muttei luvannut mitään. Ehkä hän saisi jotenkin toisen ajatukset siirtymään pois siitä kammottavasta dinosauruselokuvasta.
”Se ei ole kammottava”, Iwaizumi murahti ja tyrkkäsi cokislasin Oikawalle.
”Iwa-chan! Luetko jo ajatuksiani?”
”Ei ole tarvis. Ajatuksesi näkyy suoraan naamaltasi.”
”Okei, mitä ajattelen nyt?”

Iwaizumi kääntyi katsomaan Oikawaa, joka pyöritteli silmiään ja kurtisti kulmakarvaansa.
”Että Kyoutani ja Yahaba ovat tyhmiä, kun eivät langenneet ilmiselvään syöttiisi joutua kahdestaan lakaisemaan urheiluhallia harjoitusten jälkeen?”
”No, olisi voinut olla. Ja se oli hyvä suunnitelma! He olisivat ansainneet sen.”
”Sen jälkeen, kun aloimme seurustella, olet epäilyttävästi alkanut parittaa kaikkia muita jätkiä.”
”Mutta he olisivat hyvä pari!” Oikawa mutristi huuliaan ja laski lasin pöydälle.
”Jotenkin he ovat kuin me, mutta hieman eri tavalla”, Iwaizumi huomautti.”
”Sen takia juuri he olisivat hyvä pari.”

Iwaizumi hymähti jotain epämääräistä ja asettautui istumaan Oikawan viereen. Hän kaivoi kaukosäätimen Oikawan tyynyjen alta ja aloitti elokuvan. Se oli joku niistä miljoonasta avaruusolentojutusta, joita Oikawa hänelle syyti.

”Iwa-chan”, Oikawa vaati huomiota ja nyhjäytyi aivan kylkeen kiinni.
”Niin?” Iwaizumi kuin huomaamattaan nosti kättään ja Oikawa livahti kainaloon.
”Iwa-chan”, Oikawa toisti ja Iwaizumi käänsi päätään hänen suuntaansa, vaikkei toisen kasvojen ilmettä nähnytkään.
”Niin?”
”Anteeksi, että annoin tyttöjen flirttailla tänään”, Oikawan ääni oli hiljainen ja hän nypläsi sormillaan hupparinsa nauhaa.

”No, sitä ei kai voi välttää”, Iwaizumi huokaisi.
”Entä jos vain kertoisin heille? Että seurustelen?”
”Tiedät, että se voisi vahingoittaa sinua. Ja muita. Ihan sinun omaksi parhaaksemme pidämme tämän matalalla profiililla.”
”Mutta se on ihan mälsää.”
”Oikawa”, Iwaizumin ääni oli vaativa, kun hän napsautti leffan pyörimään. Huokaus jäi alkutunnarin alle, mutta Iwaizumi tunsi, kuinka Oikawa kaivautui lähemmäs.
”Sitä paitsi. Me olemme tässä nyt. Ei sillä ole väliä, ettei koko maailma tiedä. Ei sillä ole väliä, että tytöt luulevat saavuttavansa jotain pienellä flirttailulla. Luulen, että tylsistyisit ikuisiksi ajoiksi, ellet saisi hieman hymyillä heille. Ei sillä ole väliä, koska lopulta palaat aina luokseni.”
”Tiedätkö, Iwa-chan, en varmaan ole sanonut tätä. Koska se on vaikeaa, ja silloin, kun pitäisi oikeasti sanoa jotain, mikä merkitsee jotain, se onkin yhtäkkiä vaikeaa. Minä ihan oikeasti ty--”
”Tiedetään, tiedetään”, Iwaizumi hyssytti Oikawan hiljaiseksi ja painoi tämän päälaelle pienen suukon.
”Minäkin, tiedäthän, sinusta.”

”En kai muuten katsoisi tätä paskaa leffaa.”
”HEI!”

[Larjus]

No voi wäää. Minähän en tietenkään ole noita edellisiä osia lukenut, mutta aattelin et ihan sama ei haittaa, Iwaoi-fluffya mulle nyt heti Mä niin tykkään niiden hahmodynamiikasta (ja childhood friends to lovers on niin ihanaa, ääää ♥), ja mulla on joku soft spot Iwaizumiin muutenkin. Oot onnistunut kirjoittamaan molemmat hahmot ja heidän suhteestaan tähän niin kivasti :3 Mä niin tykkään, että tässä oli paitsi söpöilyä myös ihan mahtavaa dialogia, humoristista ja mukana oli myös sellaista hellää piikittelyä/kiusoittelua (semmoista, mikä tehdään kaikella rakkaudella). Joistain kohdista tuli myös vähän väkisin mieleen Kunikidan fiilikset Dazain säätämisestä, ei todellakaan ole sattumaa, että molemmat paritukset muhun niin hyvin uppoaa!

”Iwa-chaaan, jätit kulhon liian kauas.”
”Neiti on hyvä ja liikuttaa persettään sen verran”, kuului vastaus keittiöstä.
”Sinun piti hemmotella minua”, Oikawa tuhahti.

Ei elämä näitä kahta, aiiivan ihania ♥ Tää keskustelupätkä kuului lemppareihini, koska Iwaizumin vastaus on just niin passeli, kuin myös se, että Oikawa ylipäätään valittaa siitä, että nimenomaan Iwaizumi on jättänyt kulhon liian kauas, ja että häntä pitää palvella Kielen ja keskisormen näyttämiset vielä kruunasi koko kohtauksen. Just tällaisia nää hahmot on, ja siksi mä niistä ja niiden dynamiikasta niin tykkään ♥

”Anteeksi, että annoin tyttöjen flirttailla tänään”, Oikawan ääni oli hiljainen ja hän nypläsi sormillaan hupparinsa nauhaa.

Mä niin kuulen tän kohdan mielessäni Namikawa Daisuken sanomana, ja ei ääk Oon muistaakseni joskus sanonut ainakin johonkin sun BSD-ficiin, että mä niin kuulen mielessäni hahmot puhumassa ääninäyttelijöiden äänillä (vaikka vuorosanat suomeksi ovatkin), ja tän ficin kohdalla se toistuu taas. Paitsi tässä myös muuallakin, mutta toi kohta jotenkin erityisesti (lisäksi toi on musta muutenkin söpö pätkä, wäääw ♥). Olet hyvin tavoittanut hahmojen äänet, kun ne siirtyy käytännössä automaattisesti munkin päähän

Tykkäsin myös siitä, että kun Oikawa yritti kertoa ääneen tykkäävänsä Iwaizumista, tämä hyssytteli hänet hiljaiseksi (ja vielä suukotti kaupan päälle) ♥ Mun mielestä sellainen sopii Iwaizumille niin hyvin :3 Ihana myös tuo lopetus, kun pääsee heti mainitsemaan mielipiteensä leffasta Kiva tuollainen pieni humoristinen ote taas kaiken söpön keskelle. Toimii. Tykkään.

[Grenade]

Aaa, kiitos paljon kommentista!! ^^ Näistä kahdesta on aina hauskaa kirjoittaa ja oli ilo kuulla, että he kuulostivatkin omiltaan! Suomeksi reploja miettiessä tulee välillä hakattua päätä ihan kiitettävästi seinään, kun ei mikään toimi, mutta onneksi se lopulta aina muovautuu toimiviksi. Joskus tulee näitä vanhempia tekstejä lukiessa sellasia "oho, toi olikin kivasti sanottu" -fiiliksiä, kun joku toimiikin. Yleensä vaan unohdan noin 90% teksteistä viimeistään puoli vuotta sen jälkeen, kun olen sen valmiiksi saanut.

Iwaizumi on niin nallekarhu, en kestä! Tekee vaan aina mieli vähän pörröttää hiuksia, kun se on sellainen jörö, vaikka oikeasti välittää. Sen takia mä varmaan näitä IwaOi-tekstejäkin kirjotan, kun Iwaizumia on niin kiva kirjoittaa.

Kiitos vielä! <3 ^^