Ficin nimi: Juhlasaliin johtavalla käytävällä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Emil/Mickey
Genre: Kepeä draama, pieni romance ja jonkin asteen ihmeellistä huumoria
A/N: Minulla on toinenkin teksti työn alla tästä kaksikosta, mutta tämä otti ja valmistui nopeammin.
Osallistuu
Otsikkohaasteeseen.
***
Luistelukilpailut toistivat itseään pitkälti samalla kaavalla ainoana poikkeuksena lopullinen pistesijoitus. Mitalijakoa seurasi aina luistelijoille ja valmentajille järjestetty juhla, joka sekin oli muodostunut sangen kaavamaiseksi elämykseksi jo vuosia sitten. Tavallisimmin siihen sisältyi muutama sananen toimittajien kanssa, mainiota ruokaa usein paikallisin erikoisuuksin höystettynä, viiniä ja kuohuvaa ylenpalttisesti sekä ystävyyssuhteiden syventämistä hyvässä urheiluhengessä.
Hyvässä urheiluhengessä ei luultavasti lunastanut merkitystään parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ystävyyssuhteen syventämiseksi saattoi kai tulkita meneillään olevan tilanteen, johon päätyneenä Mickey nojasi juhlasaliin johtavalla käytävällä seinän koreaa tapettia vasten ja Emil puolestaan nojautui häntä kohti, kunnes heidän välilleen ei jäänyt metriäkään tyhjää tilaa.
Sanottiin, että hölmö astui samaan ansaan kahdesti, mutta hänelle kyseessä oli jo neljäs kerta, kun hän oli antanut Emilin nykäistä hänet hihasta johonkin syrjempään, kietoa käsivartensa omistavasti ympärille ja tuoda huulensa hänen omiaan vasten.
Mickey oli aikansa vaivautunut vastustelemaan ja torjumaan kaiken maailman lähentely-yrityksiä, joista suurin osa oli verhoutunut toverillisten elkeiden viittaan, mutta lopulta hän oli antanut periksi. Hänkin oli halunnut sitä liian paljon. Toisinaan Emil oli saanut nähdä enemmän vaivaa, toisinaan hän oli ollut leikissä mukana suorastaan naurettavan nopeasti ainakin hänen mittapuullaan. Emil puolestaan huokaisi usein hänen olevan harvinaisen vaikeasti tavoiteltava. Kommentti esitettiin aina hymyhuulin, mutta taustalla piili hellämielinen moite.
Typerä Emil, Mickey tuhahti itsekseen keskellä syvää kielisuudelmaa. Ei hän tahallaan ollut hankala ihminen, muttei hän liian höveliäkään kuvaa osannut itsestään antaa. Se päti tilanteeseen kuin tilanteeseen, olisi se pitänyt jo tajuta. Emilille oli kuitenkin vaikea olla pitkävihainen.
”Täytyy pian palata takaisin”, Mickey hengähti pyörryttävien suudelmien tauotessa toviksi.
”Hmm, ehkäpä”, Emil tuumasi huulet hänen korvanlehdellään. Nuorukaisen parransänki tuntui poskea vasten samaan aikaan terävältä ja mukavan karhealta. ”Kamalan masentavaa.”
Joko Emil viittasi hänen sanoihinsa tai yleisesti siihen tosiasiaan, että he näkisivät sillä tietoa toisensa seuraavan kerran vasta suunnilleen kolmen kuukauden päästä.
”Euroopan kilpailu on ihan nurkan takana. Pysy positiivisena”, Mickey hymähti, mutta ele jäi hieman tyhjäksi viheliäisen todellisuuden ja välimatkojen iskostuessa hänenkin päähänsä. Olivathan he toki olleet erillään pidempiäkin aikoja, mutta se oli ollut ennen kuin heidän välinsä olivat käyneet sillä tavalla läheisemmiksi. Nyt ajatus kuukaudestakin tuntui harvinaisen ärsyttävältä.
”Tavallisesti se olen minä, joka yrittää hampaat irveessä riuhtoa sinua edes hieman positiivisemmaksi”, Emil virnisti hitusen sammaltaen kuohuviinin ansiosta.
”On minullakin hetkeni.”
”Jo vain, ja olet oikeassakin. Lisäksi sosiaalinen media on keksitty!”
”Aivan”, Mickey tokaisi ja vastasi nopeaan suukkoon. ”Ei tekisi kyllä sinulle yhtään pahaa vähän pitää taukoa siitä.”
”Jaa niinkö?” Emil naurahti kuin hänen kommenttinsa olisi ollut lähtökohtaisestikin sellainen, jonka voisi siivota roskakoriin muitta mutkitta. ”Ja jäisin paitsi kaikesta mitä maailmalla tapahtuu? Aika heikkoa diiliä tarjoat...”
Emil oli kai kommentoimassa muutakin, mutta sanojen sijaan tämä peitti suunsa kämmenselällään ja päästi matalan ja häiritsevän pitkäkestoisen röyhtäisyn. Mickeyn iho nousi kananlihalle ja äsken valinnut romanttisenluonteinen tunnelma oli tipotiessään kuin joku olisi viskannut sen keihäänä ulos ikkunasta.
”Mrrrh, on sinulla pokkaa, senkin
vihoviimeinen pölvästi!”
”Anteeksi vain! Mihin me jäimmekään?” Emil hymähti palaten aiheeseen kuin mitään ei olisi tapahtunut, oli jopa nojautumassa häntä kohti, mutta Mickey tyrkkäsi tämän napakasti sivuun päästäkseen marssimaan tiehensä ripein askelin.
”Mickey, tule takaisin! Minähän pahoittelin!” Emilin ääni oli samaan aikaan leikkisä ja hämmentynyt.
”Minun tunnelmani otti ja karkasi!” hän ärähti olkansa yli. ”Eikä se palaa vähään aikaan!”
”Voihan nenä! Palaako se iltakahdeksaan mennessä?”
”Miten niin?”
”Minulla on verrattoman tuoksuista kylpysuolaa ja huoneessani näin iso amme!” Emil virkkoi demonstroiden kylpyammeen kokoa käsillään. Siinä oli jotain pahuksen herttaista.
”Halpamainen hyvittelyn yritys!” Mickey huusi takaisin, vaikka todellisuudessa häntä melkein nauratti.
”Hah, tykkäät minusta kuitenkin! Näin tuon ilmeen!” Emil virnisti kuin keskikesän aurinko.
”Älä pahenna tilannetta enempää, rontti!”
”Minäkin sinua, Mickey! Iltakahdeksalta siis!”
