Ficin nimi: Pimennon jälki-istunto ja Cho lohduttaa
Kirjoittaja: Mirror
Beta: -
Fandom: HP
Genre: ööhhh, jonkinlainen fluff kai lopussa? Tai sitten yksinkertaisesti drama
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Cho
Tiivistelmä: Pimento antaa Lunalle jälki-istuntoa.
Varoitukset: -
Vastuunvapaus: En omista muuta kuin mielikuvitukseni, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta.
Pimennon jälki-istunto ja Cho lohduttaa
Luna Lovekiva, tuo hiukan omituinen mutta nätti tyttö ei ollut aikaisemmin joutunut jälki-istuntoon. Vaaleahiuksinen tyttö oli yleensä luokan perällä hiljaa, teki tehtävät kuuliaisesti, ainakin sen verran kuin hän muisti tehtävänannosta myöhemmin. Hänellä oli nimittäin tapana unohdella kaikenlaista, aina kirjojen palauttamiselta omaan ikäänsä. Luna kuitenkin oli fiksu, jopa fiksumpi kuin muut osasivat kuvitellakaan. Monesti kun Luna kertoi näkemistään tai kuulemistaan asioista, häntä pidettiin melko... Omalaatuisena. Vinksahtaneena. Hulluna.
Tällä kertaa Luna oli kuitenkin pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla lähtenyt kesken opetuksen ikkunaan, sillä tyttö uskoi nähneensä ulkona hopeakeijun. Asiasta hän ei tietenkään varmistunut, sillä professori Dolores Pimento keskeytti hänen tiirailunsa ennen kuin Luna ehti nähdä otusta uudestaan. Luvassa oli kahden viikon verran jälki-istuntoa. Vaikkakaan Luna ei täysin ymmärtänyt miksi, olihan hän saattanut nähdä harvinaisen taikaeläinlajin koulun mailla. Eikö sen olisi pitänyt olla hyvä asia? Ilmeisesti ei ollut.
Luna tepasteli nyt kirja sylissään ja toisen jalan kengännauhat auki kohti Pimennon luokkahuonetta, ja koputti oveen. Mairea, imelä ääni kutsui tytön sisään, joten Luna veti oven auki. Tyttö katseli nopeasti kaikkien seinällä olevien koristelautasten kuvat läpi, ja tuli siihen tulokseen että Pimento taisi pitää kissoista.
"Istuhan alas, kultaseni", Pimennon ääni kehotti, jolloin Luna ensimmäistä kertaa katsahti rupikonnamaiseen, kokonaan vaaleanpunaisiin pukeutuneeseen lyhykäiseen naiseen. Tyttö istuutui professorinsa työpöydän eteen aseteltuun tuoliin, ja antoi katseensa harhailla ympäri huonetta. Hän ei tahtonut puhua tuolle tekopyhälle professorille, eikä hänellä toisaalta ollut tälle asiaakaan.
Pimento risti kätensä ja nojasi eteenpäin. Hänen vaniljantuoksuinen parfyyminsa tunkeutui Lunan sieraimiin, ja tyttö joutui pidättelemään kakomista. Kyllä hän vaniljasta piti, ei sen puoleen. Liika vain on liikaa.
"Tiedätkö sinä, miksi olet täällä, kultapieni?" professori miltei kuiskasi ja väänsi kasvoilleen mukamas huolestuneen ilmeen.
"Häiritsin oppituntia", Luna vastasi muttei katsonut opettajaansa päinkään. Tyttö oli keskittynyt ennemmin tarkkailemaan ikkunaa, josko hän näkisi keijun uudestaan.
Pimento siristi silmiään vaikkei Luna sitä nähnytkään.
"Professori" nainen korjasi ja jatkoi sitten taas imelän kuuloisesti:
"Tiedätkös, on epäkohteliasta olla katsomatta silmiin kun toinen puhuu".
Luna käänsi vastahakoisesti kasvonsa kohti Pimentoa ja pyyhkäisi silmiensä eteen valahtaneet kiharaiset kutrit.
"Häiritsin oppituntia, professori", tyttö toisti, ja katsoi tällä kertaa järkähtämättä Pimentoa. Luna olisi mieluummin ollut missä tahansa muualla kuin siellä, Pimennon kanssa jälki-istunnossa.
"Entäpä tiedätkö mitä oppitunnin häiritsemisestä seuraa?" Pimento kysyi imelällä äänellään ja nojasi taaksepäin tuoliinsa. Luna henkäisi kun vanilja ei tuoksunut enää niin voimakkaana, ja vastasi sitten:
"Rangaistus, professori".
Luna painotti viimeistä sanaa tarkoituksella, joka sai Pimennon selvästi ärsyyntymään. Vaikkakin naikkonen yritti peitellä sitä tekopyhän hymynsä alle.
"Niin juuri, rangaistus. Sinun tehtävänäsi on kirjoittaa tähän paperille 'Keijuja ei ole olemassakaan'. Kirjoita se niin monta kertaa, että varmasti sisäistät sen".
Luna otti vaaleanpunaisen sulkakynän käteensä, ja etsi katseellaan mustepulloa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt.
"Professori, enkö saa ollenkaan mustetta?" Luna kysyi ja katsahti professoria joka pudisti päätään. Luna käänsi katseensa takaisin paperiin, kun vastaus kuului:
"Et tarvitse mustetta".
Palatessaan jälki-istunnosta Luna yritti peitellä kirvelevää käsivarttaan hihalla. Hän saapui oleskeluhuoneeseen, jossa Cho Chang sekä pari muuta korpinkynttä istuskeli lukemassa ja pelaamassa velhoshakkia.
"Luna!" Cho riensi vaaleahiuksisen tytön luo heti tämän huomattuaan.
"Mitä se haaska teki sinulle?" mustatukkainen tyttö kysyi hiljaisemmalla äänellä varmistettuaan ettei kukaan kuulisi. Hän ei tahtonut joutua itsekin vaikeuksiin.
Luna näytti käsivarttaan Cholle joka henkäisi ja peitti suunsa käsillään.
"Sinun täytyy näyttää tuota rehtorille! Dumbledoren on pakko erottaa se ämmä tästä koulusta!" tyttö kuiski Lunalle silmät suurina. Luna kuitenkin pudisti päätään.
"En voi. Etkö muista kun Pimennolla ilmoitettiin tässä yksi päivä olevan enemmän valtaa kuin itse rehtorilla", Luna kuiskasi ja painoi päätään. Cho halasi häntä lohdutukseksi, ja suuteli tyttöä kevyesti otsalle.
"Hän ei olisi saanut tehdä tätä", tummatukkainen tyttö kuiskasi Lunan korvaan, ja kyynel vierähti hänen poskeltaan toisen tytön selkään.
"Kyllä minä pärjään", Luna vakuutteli, vaikka ei itsekään ollut aivan varma. Hän ei kuitenkaan halunnut huolestuttaa Chota enempää. Tytöllä oli jo muutenkin tarpeeksi huolia.
"Oletko aivan varma?" Cho kuitenkin kysyi ja pilasi Lunan aikeet. Kiharahiuksinen tyttö ei tahtonut valehdella Cholle, joten hän pudisti päätään.
"En".
