Iltapäivää! Tän parituksen kaipuussa riensin Hunajaherttuan syvyyksiin etsiskelemään sopivia tekstejä, ja ilolla sitten nappasin tämän mun lukulistalleni. Mua aina kiinnostaa nähdä miten lyhyet tekstit onnistuvat sisältämään niin paljon kaikkea, tässäkin oli valtavasti kaikkea sisällytetty lyhyeenkin tekstiin.
Kuten muutkin ovat sanoneet, tässä oli ilahduttavan levollinen tunnelma, joka on levollisuudestaan huolimatta erittäin vahva ja vakuuttava. Sun käyttämä kieli oli tosi vaikuttavaa ja kaunista, jos sille tielle lähtisi niin voisin melkein lainata jokaisen lauseen tästä tekstistä! Erityisen paljon mä pidin siitä, miten kuvailit Ginnyä ja Lunaa: Ginny villi ja vapaa, Luna taas paikallaan. Lunan yksinäisyyden pystyi helposti aistimaan tästä, ja sen läsnäolo lisäsi semmoisen haikean melankolisenkin puolen tähän tekstiin. Tavallaan sen ymmärtää, että Ginnylle ei sovi paikallaan oleminen vaan hänen täytyy päästä lähtemään, mutta Lunan tietynlainen suru oli aika raastavaakin. En ihan tälläisiä tekstejä ole tottunut lukemaan tästä parituksesta, mutta tämä taitaakin olla sellainen astetta realistisempi teksti – tämän pystyisi helposti kuvittelemaan olevan totta. Ginny ja Luna tosiaan ovat erilaisia ja vaikka he sopivatkin sen takia hyvin yhteen, ei sen myötä kaikki ole vain pilvilinnoja ja hattaraa.
Tykkäsin kovasti myös siitä, miten vahvasti tuo Skotlanti oli tässä mukana, se sopi jotenkin täydellisesti miljööksi tähän tekstin. Kaikkiaan mä pidin tästä kovasti, tämmöisiä tunnelmallisia tekstejä on aina ihana lukea ja sun tapa kirjoittaa on hyvin hieno! Tän tekstin lähestymistapa tähän paritukseen oli ainakin mulle suht uusi, ja pidin paljon tämmöisestä haikeammasta ja tietyllä tapaa epätäydellisestä kuvauksesta! Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, tää teksti herätti mussa tunteita ja ajatuksia, mikä on aina kiva!