Nimi: Anteeksi, mitä?
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, pienesti fluffia & AU
Paritus: Clara Oswald/Sherlock Holmes ft. Rosie
Fandom: Doctor Who & Sherlock
Ikäraja: S
Varoitukset: Pieni vauva on aika suuressa osassa, joten jos pienet lapset ovat suuri ei, ei, niin…
Summary: Ei siinä mitään outoa, Sherlock tykkää touhuta Rosien kanssaDisclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Sherlock Holmes kuuluu sir Arthur Conan Doylelle ja modernisoitu Sherlock puolestaan Mark Gatissille ja Steven Moffatille. Doctor Who kuuluu mm. Sydney Newmanille, C.E. Webberille, Donald Wilsonille ja Steven Moffatille. Minä vain yksinkertaisesti lainaan heidän hahmojaan/maailmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi)
Haasteet: RarepariA/N: Hahaa! Kerrankin onnistuin tavoitteessani, eli kirjoittaa lyhyt tarina. Yleensä, kun suunnitelmissani on kirjoittaa lyhyt tarina, niin se jotenkin onnistuu aina pitenemään. Mutta ei tällä kertaa, tällä kertaa onnistuin saamaan kaiken haluamani tarinaan mukaan niin, että se pysyi lyhykäisenä! Jee, hyvä minä! Ficistä tuli myös aika dialogipainotteinen.
Tuota joo. Tämä on lyhykäinen ficci sellaisesta (arkisesta) hetkestä, joka muuttaa Claran ja Sherlockin yhteiselon.
Anteeksi, mitä?Claran katse viivähtää kaipaavasti thaimaalaisessa ravintolassa. Hänen tekisi mieli mennä ostamaan noutoruokaa, jottei tarvitsisi itse laittaa ruokaa. Mutta se ei käynyt sillä hetkellä. Rosie ei voinut syödä thaimaalaista noutoruokaa, joten hänen olisi kokattava kotiin päästyään. Ei siinä muuten mitään, mutta työpäivä oli ollut raskas, joten hän olisi halunnut ottaa laiskasti loppupäivän.
Sherlock oli lähettänyt puolenpäivän jälkeen viestin, jossa kertoi Rosien tulleen heille hoitoon muutamaksi tunniksi, ellei pidemmäksi. John on ylitöissä sairaustapauksen vuoksi ja Marylle tuli lentävä lähtö ystävänsä luokse, joka oli loukannut itsensä. Ja koska rouva Hudson on sukuloimassa, Rosie oli jätetty Sherlockin, joka oli sattunut olemaan kotona, huomaan.
Päästyään töistä Clara oli poikennut kaupassa ostamassa pienen vaippapaketin ja Rosielle soveltuvaa ruokaa. Ihan vain varmuuden vuoksi, sillä hän ei tiennyt mitä tytön hoitolaukkuun oli ehditty pakkaamaan ja kuinka paljon. Ei vara venettä kaada.
Clara kipuaa muutamat porrasaskeleet ylös ja laskee toisen ostoskasseista porrastasanteelle voidakseen ottaa avaimen esille. Avattuaan oven hän laskee yhä kädessään olevan ostoskassin eteisen puolelle ja nostaa jalkojaan vasten nojaavan kassin käteensä. Tässä vaiheessa ei olisi ylimääräinen käsi pahitteeksi, Clara pohtii sulkiessaan oven perässään.
Noustuaan toiset portaat ylös Clara päättää riisua takkinsa ja kenkänsä vasta sitten, kun on saanut vietyä kauppakassit keittiöön. Ei tarvitsisi laskea ja nostella enempää kuin olisi pakko.
Clara astelee olohuoneeseen ja pysähtyy paikoilleen häkeltyneenä näkemästään. Sherlock istuu lattialla Rosien kanssa. Ei siinä ole mitään outoa, Sherlock tykkää touhuta Rosien kanssa. Eikä mitään outoa siinäkään, että Rosie leikkii nuppipalapelillä. Vaan se on outoa, mitä Rosiessa on kiinni. Tyttö on täynnä elektroneja. Niitä on päässä, selässä ja rintakehässä.
Elektronien johdot kiertelevät lattiaa pitkin Sherlockin lähellä oleviin kolmeen pieneen laitteeseen. Laitteiden keskelle on asetettu kannettava.
>> Mitä ihmettä te touhuatte?
>> Clara kysyy.
Sherlock säpsähtää pienesti.
>> Ai hei. En huomannut tuloasi.
>>>> Niin, niin
>>, Clara huiskauttaa kättään.
>> Et vastannut kysymykseeni.
>>>> Ai. Tuota, tutkimusta
>>, Sherlock välttelee.
Clara siristää silmiään.
>> Minkälaista tutkimusta?
>>>> Olen jo pitkään pohtinut, että mitä Rosie ajattelee
>>, Sherlock aloittaa.
>> Mieleeni juolahti tänään kokeilla ottaa selvää, olisiko tapaa, jolla saisi ne ajatukset tietoon.
>>>> Ooh, mielenkiintoista
>>, Clara innostuu.
>> Eikö olekin?
>> Sherlock huudahtaa.
>> On, on, miten se toimii?
>> Clara kysyy tullen lähemmäs.
>> No, tämä on vasta ensimmäinen kokeilu, mutta päätin aloittaa…
>>, Sherlock selittää.
>> Hetkinen! Mitä minä oikein meinaan?
>> Clara päivittelee.
>> Sherlock, et sinä voi tehdä Rosielle noin. Varsinkaan ilman Johnin ja Maryn lupaa, joita sinulla tuskin on.
>>Sherlock näyttää pettyneeltä.
>> Ei olekaan.
>>>> Irrota elektronit Rosiesta ja tehkää jotain muuta… jonka John ja Marykin hyväksyvät
>>, Clara kehottaa.
>> Hyvä on
>>, Sherlock myöntyy.
Clara hymyilee pienesti ja suikkaa suukon ensin Sherlockin poskelle ja sitten Rosien otsalle.
>> Ca’a
>>, Rosie kiljaisee ilahtuneena.
>> Ca’aa!
>>>> Juuri niin, minä tulin. Ja nyt menen viemään ruokakassit keittiöön
>>, Clara vastaa.
Vietyään kassit keittiöön hän palaa takaisin rappukäytävään riisuakseen takkinsa ja kenkänsä. Hän soimaa itseään samalla siitä, ettei ollut käskenyt Sherlockia heti keskeyttämään tutkimustaan. Mutta se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että hän oli pienen pieneksi hetkeksi imeytynyt siihen mukaan. Olisi niin mahtavaa saada tietää, mitä pienet vauvat ja vähän isommat taaperot ajattelevat!
Onneksi hän oli lopulta tajunnut, että hänen täytyi kieltää Sherlockia jatkamasta kokeilua. Rosie ei tosin näyttänyt olevan moksiskaan asiasta, ja vaikka hän on varma siitä, että Sherlock olisi lopettanut kokeen heti, jos siitä olisi ollut Rosielle jotain haittaa, niin John ja Mary eivät olisi olleet yhtä hyväksyviä asian suhteen niistäkään yksityiskohdista huolimatta. Vaikkakin, Clara epäilee, Mary voisi olla asian suhteen utelias.
Tullessaan takaisin olohuoneeseen hän pistää tyytyväisenä merkille, että Sherlock on poistanut elektronit Rosiesta. Parhaillaan mies korjaa laitteita pois lattialta.
Clara käy silittämässä Rosien päätä. Tyttö ei kiinnitä häneen sillä kertaa huomiota, joten hänen on helpompi siirtyä keittiöön tyhjentämään ostoskasseja.
>> Clara
>>, Sherlock sanoo.
>> Niin?
>> Clara vilkaisee olohuoneen puolelle, jossa hänen miehensä on istunut takaisin Rosien seuraan – tällä kertaa käsissään vanha räsynukkensa.
>> Haittaisiko sinua, jos tekisin meidän lapsillemme kokeen, jolla selvittää heidän ajatuksensa?
>> Sherlock kysyy.
Clara jähmettyy paikoilleen. Heidän
millä?
>> Sanoitko meidän lapsilla?
>> Clara kääntyy katsomaan Sherlockia paremmin.
Mustapää nyökkää.
>> Sanoin.
>>>> Haluatko sinä, että hankimme omia lapsia?
>> Clara kysyy.
Sherlock ei vastaa heti vaan istuu paikoillaan. Pian tämä kääntää hitaasti katseensa Claran puoleen. Kiharapään ilmeestä tajuaa heti, että tämä ymmärsi vasta mitä oli sanonut.
>> Ai tuota… Öh. Olen minä sitä ajatellut. Siis joskus… Kun minulla ei ole ollut mitään tekemistä… tai kun olen Rosien kanssa… niin mieleeni on tullut, että mitä jos meilläkin olisi… omia lapsia, siis
>>, Sherlock änkyttää, mikä on hyvin harvinaista.
>> Haluaisitko omia lapsia vain tehdäksesi heille kokeita?
>> Claran on pakko kysyä.
>> Mitä? Ei, en tietenkään!
>> Sherlock huudahtaa kauhistuneena.
>> Okei, se on hyvä tietää
>>, Clara rauhoittelee miestään.
>> Siis omia lapsia.
>>Sherlock nyökkää.
>> Jos sinäkin siis haluat.
>>Rosie on kontannut keittiöön ja repii Claran housunlahjetta. Hän kumartuu nostamaan tytön syliinsä.
>> Haluanhan minä lapsia
>>, Clara sanoo astellen olohuoneeseen.
>> Olen halunnut kauan. Mutta miten se oikein toimisi?
>>Sherlock kohottaa toista kulmaansa.
>> No, ihan aluksi…
>>>> Kyllä minä Sherlock tiedän miten lapsia tehdään. En tarkoittanut sitä
>>, Clara tokaisee polvistuen lattialle.
>> Ai. Mitä sitten?
>> Sherlock ihmettelee.
>> No, tarkoitin sitä
>>, Clara sanoo ja peittää äkisti Rosien korvat,
>> että sinä et halua seksiä. Se inhottaa sinua.
>>>> Ai niin.
>> Sherlock näyttää mietteliäältä.
>> Juuri niin
>>, Clara painottaa.
>> Kai minä voisin…
>>, Sherlock pohtii ääneen.
>> En halua, että teet mitään, joka on sinulle epämieluista
>>, Clara tekee selväksi.
Sherlock hymyilee puolittaista hymyä.
>> Kyllä me jotain keksisimme. Koeputkihedelmöityshoito, näin esimerkiksi.
>>>> Olet tehnyt tutkimuksia tätä varten
>>, Clara tajuaa.
>> Ehkäpä
>>, Sherlock kohauttaa harteitaan.
>> Sinä todella olet ajatellut tätä
>>, Clara sanoo hitaasti.
>> Tietenkin, ei tämä mikään päähänpisto ole
>>, Sherlock toteaa.
>> Eli, me teemme sen?
>> Clara kysyy.
>> Hankimme oman lapsen?
>>>> Kyllä, hankimme oman lapsen. Tavalla tai toisella – teen lisää tutkimuksia
>>, Sherlock on pakahtua innostuksesta.
>> Okei
>>, Clara henkäisee.
>> Okei
>>, Sherlock toistaa.
He istuvat lattialla vastakkain toisiaan ja tuijottavat silmiin. Molempien kasvoilla on leveä hymy ja silmissä loistaa innokkuus, jännityksen sekainen hymy sekä päättäväisyys.
>> Ca’a?
>> Rosie rikkoo huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden.
>> Seeok?
>>Clara laskee katseensa lapseen sylissään.
>> Ah, aivan niin, ruoka Rosie. Olet oikeassa. Menen jatkamaan, jää sinä leikkimään Sherlockin kanssa.
>>Hän suukottaa Rosien päälakea ja ojentaa tämän sitten Sherlockille. Ennen nousemistaan hän suutelee Sherlockia pikaisesti.
Clara suuntaa kevyin askelin takaisin keittiöön, jotta voisi tyhjentää kauppakassit loppuun ja alkaa sitten tekemään ruokaa. Sherlock tarjoaa räsynukkea Rosielle ja ehdottaa teekutsuja.
