Asunto Viistokujalla, S, Teddy (Sirius/Remus)

[Kaste6]

Ficin nimi: Asunto Viistokujalla
Kirjoittaja: Kaste6
Genre: draama
Ikäraja: S
Hahmot: Teddy, Andromeda  (Sirius/Remus)
Yhteenveto: ”Asunto on pieni kaksio, jossa näkyy aiempien asukkaiden elämisen jälkiä ja Teddystä on hauska kuvitella, millaisia ihmisiä siellä on ennen häntä asunut.”
Vastuunvapaus: Hahmot ovat J.K.Rowlingin. Minä vain  jälleen järjestelen palasia huvikseni uudestaan. En saa tekstistäni rahaa, enkä muuta palkkiota kuin hyvän mielen kirjoittamisesta.
A/N: Mulla on joku päähänpinttymä Teddystä asumassa Viistokujalla samassa asunnossa kuin Sirius ja Remus aikanaan. Tän piti olla puhtaasti tarina siitä, kuinka Teddy saa tietää isänsä asuneen Siriuksen kanssa kämppiksinä samassa asunnossa kuin hän itse, mutta sitten se S/R pääsi kuitenkin lipsahtamaan sinne ja Teddylle taisi selvitä jotain muutakin isänsä nuoruudesta. HUPS. Tässä on myös varmaan ihan liikaa vaikutteita toyhdon Kämpästä ja ehkä jokaisesta S/R-ficistä, jonka oon ikinä lukenut ja jossa herroilla on yhteinen asunto. HUPS sillekin.

 ______________________________________________________________________________

Asunto Viistokujalla
 

Tylypahkasta valmistumisensa jälkeisenä syksynä Teddy vuokraa ihan oman asunnon Viistokujalta.
 
Hän olisi toki voinut asua vielä Andromedankin kanssa, mutta toisaalta Teddy ei halua olla vaivaksi isoäidilleen ja itsenäisen elämän houkutus kutkuttaa nenänpäätä liikaa.
 
Asunto on pieni kaksio, jossa näkyy aiempien asukkaiden elämisen jälkiä ja Teddystä on hauska kuvitella, millaisia ihmisiä siellä on ennen häntä asunut. Olohuoneen lattiassa on makuuhuoneen oven edessä suurehko musta palanut jälki ja ikkunankarmeissa näkyy pienempiä hiiltyneitä jälkiä, jotka joku on tökkinyt niihin ilmeisesti tupakantumpeilla. Parketin naarmuista Teddy on päätellyt, että jollain edellisellä asukkaalla oli varmaankin ollut koira.
Kun Andromeda ensimmäisen kerran kävi asunnossa, hänen ilmeensä oli kummallinen ja Teddy päätteli, ettei isoäiti ollut hänen kanssaan aivan samaa mieltä asunnon kodikkuudesta. Joka tapauksessa asunto on ihan mukava ja sopivan kokoinen yksin asuvalle Teddylle.
Makuuhuone on pikkuruinen ja aamuaurinko pääsee paistamaan sen ikkunasta, olohuone ja keittiö ovat ihan kelvollisen kokoiset. Kylpyhuone sen sijaan on niin pieni, ettei sinne mahdu ammetta, joten siellä on vain suihku, ja eteinen vain muutaman askelen kokoinen. Parasta asunnossa on Teddystä kuitenkin pieni, Viistokujan yläpuolelle antava vähän ranskalaistyyppinen parveke, jonka kaiteen raoista voi kesäiltaisin roikottaa jalkojaan alas ja kuunnella kadun hälinää.
 
Teddy on asunut asunnossa viikon, kun hän aamukahvia keittiössä juodessaan huomaa ikkunalaudassa tumppausjälkien joukossa kaiverruksen. Aluksi hän luulee sitä vain ajan kuluttamaksi naarmuksi, mutta tarkempi tutkimus paljastaa suttuiset ja ajan patinoimat jäljet kirjaimiksi.
ANTUAAJALHA + HLIUTAMO siinä lukee, eikä siinä ole Teddyn mielestä mitään järkeä. Hän jatkaa kahvin siemailua, mutta jokin kaiverruksessa jää kaihertamaan hänen mieltään. Niskaa kihelmöi niin kuin olisi unohtanut jotain tärkeää ja hetken päästä Teddyn on pakko kumartua tutkimaan kaiverrusta uudelleen. Sanojen rytmi on jostain tuttu, mutta Teddy ei saa päähänsä mistä tai mitä sanat tarkoittavat ja pian hän antaa asian olla. Iltaan mennessä hän on jo unohtanut koko kaiverruksen.
 
***
 
Syyskuuta 2016 on kulunut viikko, kun Teddy ilmoittaa isoäidilleen löytäneensä asunnon Viistokujalta. Seuraavana päivänä he menevät yhdessä katsomaan sitä ja jo porraskäytävässä Andromedaa vähän pyörryttää.
 
Tottakai Andromeda muistaa asunnon.
Hän muistaa kuinka Sirius oli nauraen tanssittanut hänet ulos Kalmanhanaukiolta Alphardin perinnönjakotilaisuudesta, vaikka Walburga oli huutanut loukkauksia ja kironnut sukuhopeat seivästysyritykseen heidän peräänsä.
Hän muistaa, kuinka kahta viikkoa myöhemmin hän oli ensimmäinen, jonka Sirius oli kutsunut katsomaan uutta kotiaan, jonka heidän Alphard-enonsa oli tälle mahdollistanut, haudan takaakin.
Ja hän muistaa, kuinka vähän ajan päästän myös Remus muutti asuntoon ja ripusti keittiön ikkunaan kirkkaan keltaiset verhot.
 
Teddy katsoo häntä kysyvästi ja hän pudistaa  päätään katsellessaan ikkunalautoihin hiiltyneitä pyöreitä jälkiä (ja näkee mielessään Siriuksen ja Remuksen molemmat roikkumassa avonaisen ikkunan äärellä, puhaltelemassa savupilviä Viistokujan ylle), muttei sano Teddylle mitään.
 
***
 
Lokakuun lopussa Teddy saa Harrylta muutaman isänsä vanhan valokuva-albumin, jotka Harry on ottanut Remuksen asunnosta Teddyä varten, kun he sodan jälkeen tyhjensivät sitä Andromedan kanssa. Hän sanoo että ne olivat jääneet jostakin syystä lojumaan kaapin perälle vuosiksi, vaikka niiden oli ollut tarkoitus päätyä Teddylle jo paljon aikaisemmin. Teddy kiittää hymyillen.
 
Samana iltana Teddy istuu sohvallaan ja katselee valokuvia. Kuvat ovat isän kouluajoilta ja kesältä koulun loppumisen jälkeen, ja ne saavat Teddyn hymyilemään haikeasti.
Teddyn nostaessa toisen albumin syliinsä, sen välistä putoaa kaksi mustavalkoista, jästikameralla otettua kuvaa. Päällimmäisessä kuvassa on Teddyn isä ja toinen poika, jolla on kiharat olkapäille taipuvat mustat hiukset ja tuikkivat silmät, ja jonka Teddy tunnistaa muiden kuvien perusteella Sirius Mustaksi. He ovat kuvassa noin Teddyn ikäisiä, nojaavat ikkunalautaan ja hymyilevät leveästi. Teddy hymyilee ja nostaa toisen kuvan vuorostaan päällimmäiseksi. Silmät rävähtävät selälleen, Teddy vetää yllättyneenä vähän normaalia terävämmin henkeä ja tuntee kuinka hiukset vaihtavat väriä yllätyksen seurauksena.
Toisessa kuvassa Remus ja Sirius nojaavat edelleen samaan ikkunalautaan, mutta hymyilyn sijaan he suutelevat. Remuksen kädet ovat Siriuksen niskassa ja hiuksissa, Siriuksen kädet Remuksen alaselällä, toinen lähes pakaralla.
Teddy tuijottaa kuvaa typertyneenä.
Hänen isänsä suutelee kuvassa yhtä parhaista ystävistään. Sen lisäksi kuvan taustalla olevasta ikkunasta avautuva näkymä näyttää Teddystä etäisesti tutulta ja mitä kauemmin hän kuvaa tuijottaa, sen tutummaksi näkymä käy. Teddy kääntää kuvan ympäri kuin etsiäkseen jotain selitystä näin hämmentävälle kuvalle. Kuvan ylääreunaan on kirjoitettu pienellä, siistillä kaunokirjoituksella Anturajalka + Kuutamo,  tupaantuliaiset 1978. Tekstin perään on piirretty pikkuruinen sydän.

Teddyn päässä raksuttaa, palaset loksahtelevat paikalleen kun hän nousee ylös, kuvat yhä kädessään. Hän kävelee keittiön ovelle ja nostaa kuvan silmiensä tasalle. Huulilta karkaa hiljainen vihellys ja hiukset vaihtavat taas väriä ajattelematta, Teddy tietää sen kihelmöinnistä päänahassa.
Maisema ikkunan takana on sama. Kuvan ikkunalaudoissa ei näy vielä hiiltyneitä jälkiä, eivätkä ikkunaa nykytodellisuudessa kehystä vaalean väriset verhot, mutta näkymästä ei voi erehtyä. Sitten Teddy muistaa kaiverruksen ikkunalaudassa. Kaksi harppausta ja Teddy on ikkunan luona. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaa, kun hän lopulta tajuaa, mitä kaiverruksessa todella lukee.
ANTURAJALKA + KUUTAMO. Tutut lempinimet, jotka ovat olleet osana Pottereilla kerrottuja iltasatuja hänen lapsuudessaan. Nimet, jotka löytyvät myös hänen sormissaan olevien kuvien takaa.  Nimet, joiden kantajien veri virtaa hänen suonissaan.

Todellisuus humahtaa Teddyn läpi, hän ottaa haparoivan askelen taaksepäin ja nojaa selkänsä jääkaapin oveen, sillä jalat tuntuvat yhtäkkiä aika huterilta.
Hänen isänsä on asunut tässä samassa asunnossa.

***

Joululomalla Teddy pitää tupaantuliaiset Pottereille ja Weasleylle, kun Tylypahkalaisetkin ovat kotona.
Keittiön ikkunaan on ripustettu keltaiset verhot, Teddy poseeraa vieraisensa kanssa kameralle ikkunaa vasten (hänen pieni ruokapöytänsä on hetkeksi siirretty olohuoneeseen) ja jääkaapin ovea koristaa kaksi mustavalkoista valokuvaa, joissa kaksi poikaa hymyilee kameralle ja suutelee toisiaan.

Tammikuussa siihen oveen ilmestyy vielä kolmas kuva sinihiuksisesta, ystäviensä ympäröivästä nuoresta miehestä hymyilemässä ja vilkuttamassa kameralle

[Gernumbli]

Hei hui! Tämä oli hirveän kiva, alakuloinen ja nostalginen ja hauska (ANTUAAJALHA JA HLIUTAMO :DD), halusin vaan ilmoittaa pitäneeni kovasti! Kello on 5.38 (ja voi jeesus huomenna on koulua) joten antakaa anteeksi tämä hutilointi. Voi miten ihana teksti kaikin puolin! Ja vielä onnellinen loppukin. Kiitos ja hei!

T. Yökyöbel

[lurikko]

Hahaa, minäkin olen selvästi näissä Remuksen ja Siriuksen kämppä-headcanoneissa kiinni, koska katsoin jo tämän ficin otsikosta että S/R mainittu ja asunto Viistokujalla mainittu, pakko olla hyvä tarina Ihanaa että se S/R pääsi vilahtamaan tähän tarinaan, luen kyllä muutenkin ihan kaiken Siriuksesta ja Remuksesta yleensä vähintään piilo-rakkaustarinana mutta ei kyllä yhtään haittaa että se on kirjoitettu tarinaan ihan suoraan Ja tämä on kyllä ihana tarina, tykkään tosi paljon tämän ideasta ja erityisesti alkupuolella siitä miten Teddy ei vielä tiedä olevansa Remuksen ja Siriuksen vanhassa kämpässä vaikka lukija kyllä tajuaa sen jo. Myös Andromedan reaktio uuteen kämppään Teddyn silmin nähtynä oli tosi kivaa luettavaa! Ja ah tuo kaiverrus ikkunapielessä ja miten Teddy pohdiskeli että jokin siinä sanojen rytmissä tuntuu tutulta

Jostain syystä mulle tuli tästä myös hyvin haikea olo vaikka sinälläänhän tämä on tosi iloinen tarina, mutta ehkä se haikeus tulee siitä miten tässä se Siriuksen ja Remuksen yhteinen aika tuntuu olevan jossain aika kaukana menneisyydessä ja kuitenkin se vähän pilkistelee sieltä väleistä. Ja lopussa on tietysti ihanaa se miten Teddy laittoi Remuksen ja Siriuksen vanhat kuvat näkyville, ikään kuin osaksi nykypäivääkin, mutta siitäkin tulee kyllä myös haikea olo, ah ja voih

Teddy on mulle itselleni vähän vieraampi hahmo vielä toistaiseksi, mutta tykkäsin kovasti tuosta hiusten vaihtumisesta ja siitä miten Teddy tiesi sen päänahan kihelmöinnistä!

Ihana tarina!

[tarrr]

Siis aivan huippu idea tässä ficissä! Niin mehukas että olisin todella mielelläni lukenut tästä vielä pidemmästikin. ^^ Tätä oli tosi miellyttävä lukea, ihan siis sekä sisällön että sun kirjoitustyylisi vuoksi, ja teksti soljui tosi luontevasti eteenpäin.

Hän muistaa, kuinka kahta viikkoa myöhemmin hän oli ensimmäinen, jonka Sirius oli kutsunut katsomaan uutta kotiaan, jonka heidän Alphard-enonsa oli tälle mahdollistanut, haudan takaakin.
Ja hän muistaa, kuinka vähän ajan päästän myös Remus muutti asuntoon ja ripusti keittiön ikkunaan kirkkaan keltaiset verhot.
 
Teddy katsoo häntä kysyvästi ja hän pudistaa  päätään katsellessaan ikkunalautoihin hiiltyneitä pyöreitä jälkiä (ja näkee mielessään Siriuksen ja Remuksen molemmat roikkumassa avonaisen ikkunan äärellä, puhaltelemassa savupilviä Viistokujan ylle), muttei sano Teddylle mitään.

Tämä oli ehkä mun lempikohtani koko tarinassa. Sirius ja Remus puhaltememassa savupilviä Viistokujan ylle on ihana mielikuva mun mielestä, ja samoin on se että Remus muuttaa asumaan Siriuksen asuntoon ja tuo kirkkaankeltaiset verhot mukanaan. Enkä oikein edes osaa selittää mikä noissa mielikuvissa niin ihanaa on, ne vain lämmittää mun sydäntä juuri oikein.

Ja sori, en nyt osaa tätä mitenkään kovin pitkästi ja syvällisesti kommentoida, mutta kaiken kaikkiaan siis tykkäsin tästä tosi paljon! Tällaista lukisin mieluusti lisää. ^^

[Beelsebutt]

Oivoi, olipa ihanan, mmm... arkinen, jännittävä, haikea, yllättävä (vaikka luin A/N!) ja kihelmöivä ficceröinen! Tykkäsin oikein kovasti ideasta ja tykkäsin tekstin rakenteesta, kuinka lukija (vaikka ei olisikaan lukenut A/N ) saa tietää totuuden ennen Teddyä, mutta siitä huolimatta ikään kuin yllättyy Teddyn mukana, kun totuus paljastuu lopulta hänellekin

Parketin naarmuista Teddy on päätellyt, että jollain edellisellä asukkaalla oli varmaankin ollut koira.

Myönnän, repesin ääneen

Mä en ole tietääkseni lukenut toyhton Kämppä-ficciä, joten en ota kantaa sen vaikuttavuuteen (vaikka varmasti se on vaikuttava! ), mutta tiedän sen, että kliseet on kliseitä syystä, joten ei kannata ressata sitä, että samat asiat toistuu ficeissä kun kirjoittaa samoista hahmoista! Ja kun ottaa huomioon ajankuvan ja herrojen persoonallisuudet, niin ne natsanjäljet tai naarmut parketissa (odotin niin, että sängynjalkojen alta löytyisi kanssa hankaumat, joo, olen kamala pervo x)) ovat kyllä ihan asiaan kuuluvia 

Andromedan ratkaisu olla kertomatta havaintojaan oli jännä, mutta toisaalta, joo, tilanne silloin ja tilanne nyt ja tilanne ennen Teddyn syntymää, näen dilemman! Ehkä mäkään en olis heti mennyt kertomaan (kuitenkin oisin livauttanut VAHINGOSSA ulos!).

Ja jos tykkäsin ficin ideasta, suorastaan rakastuin ideaan, että Teddy, perinteitä kunnioittaen, kuvauttaa itsensä samassa kohdassa ikään kuin jatkumona itselleen ja suvulleen.

(Ja omassa mielessäni asetan Dennisin kameran taakse, oman velivainaansa perinteitä kunnioittaen, ja Teddyn hymy on varattu yksin kuvaajalle <3)


Hei, kiitos! Tää oli aivan mahtava aamupala, jätti kivan maun suuhun (ja aiheutti sen, että varsinainen aamupala jähtyy tossa vieressä x))!


((Niin, ja bonusihastukset keltaisista verhoista, sanoo ihminen, joka maalasi keittiön ikkunaseinänsä auringonkeltaiseksi \o/))

[Kaste6]

Olipa kiva tulla kotiin partioleiriltä ja huomata että tähän oli tullut uusi kommentti.
Oon ollut aika saapas näihin kommentteihin vastaamisen kanssa, mutta koitan nyt tiivistää kaiken yhteen vastaukseen vihdoin.

Ensinnäkin on mukava tietää, että hengentuotokseni on tuttanut muille iloa ja hyvää mieltä
Teddy on siitä kutkuttava hahmo kirjoittaa, että siitä ei oikeastaan tiedetä melkein mitään, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta siihen voi tarttua. Tykkään siitä tavallaan ihan hirveästi myös siksi, että se on sukua ei vain aina yhtä ihanalle Remukselle, vaan myös sille kaikkien aikaojen suosikkihahmolleni Siriukselle ja jotenkin yhdistää nää kaksi lopullisesti toisiinsa.

ANTUAAJALHA ja HLIUTAMO tuotti aluksi päänvaivaa, kun mietin mitkä kirjaimet näyttävät tarpeeksi samalta, jotta suttuisesti kaiverrettuina ovat realistisesti samaan aikaan sekä tunnistettavat ja niin kinkkiset, ettei Teddy muka heti tajua sanoja.

Nostalgiaan ja haikeuteenkin on toki syytä, onhan Teddyn ja Siriuksen ja Remuksen asunnossa asumisen välissä kuitenkin melkein neljäkymmentä vuotta, se on pitkä aika se. Ja sitten kun vielä ottaa huomioon sen että Teddy ei ole koskaan tuntenut vanhempiaan saati sitten Siriusta, joka kuitenkin kuuluu sekin sukuun yms. niin onhan se kaikki tosi haikeaa.

Keltaiset verhot on myös näitä mun S/R headcanoneita, jotka tässä tarinassa siirtyvät Teddyllekin, samalla tavalla kuin itsensä kuvauttaminen siinä ikkunan edessä.
Ja noh, onko mitään enemmän Siriusta ja Remusta kuin ikkunasta tupakointi ja ikkunankarmiin tumppaaminen? Ei ehkä.

Kiitos ja kumarrus kaikille tähän mennessä kommentoineille, jokainen kommentti on piristänyt päivääni kovasti!