Tuhisija: Minä ja femme olemme niin harvinainen ilmestys, että koetas nyt nauttia!
Ihana kuulla, että Betty vaikuttaa Bettyltä, koska uusi fandom ja uusi kertoja ovat aina vähän pelottava paikka. Bettyn äiti on ynnh, en tykkää siitä yhtään, mutta hänestä kirjoittaminen oli kuitenkin oudon helppoa. Kiva, että pidit ja kiitos kommentista!!
2.
Tavallisesti Archie odotti häntä postilaatikon vieressä, ja he kävelivät yhdessä kouluun. Tänään Archien tilalla kuitenkin seisoi Veronica. Tytöllä oli isot merkkiaurinkolasit, tummansininen, hihaton mekko ja kipakanpunaista huulipunaa. Vaikutelma oli tyrmäävän tyylikäs kuten aina. Salaa Betty kadehti ystäväänsä. Hänkin olisi halunnut olla yhtä itsevarma.
”Veronica, hei!” Betty tervehti. ”Mitä sinä täällä teet?”
Veronican suu suli sydämelliseen hymyyn, ja he halasivat.
”Tänään me lintsataan, Betty”, Veronica ilmoitti matalalla äänellä. ”Kävellään.”
”Lintsataan?” Betty toisti. Pelkkä ajatus lintsaamisesta sai hänen sydämensä hermostumaan. Betty ei ollut ikinä tahallaan jättäytynyt pois koulusta.
”Niin”, Veronica sanoi päättäväisesti. ”Tänään on täydellinen päivä. On niin kuuma, etten todellakaan aio hikoilla koulun penkillä. Tämä saa olla näpäytys äidilleni. Näin hänet eilen pussailemassa Fred Andrewsin kanssa.”
”Mitä?” Betty hämmästyi ja katsoi tarkkaan Veronican kasvoja. Tyttö yritti olla tyyni ja tavoittamaton, mutta rivakasta kävelystä ja katseen välttelystä Betty huomasi, miten tolaltaan hänen ystävänsä oli.
”Olen pahoillani.” Muuta ei sanottu muutamaan kortteliin.
Äkkiä Veronica pysähtyi ja tarttui Bettyä käsistä.
”Ole kiltti, B!” Veronica pyysi. ”Pysyn hädin tuskin kasassa. En vain voi mennä kouluun tänään. Tehdään jotain hauskaa! Mennään uimaan. Sekoitellaan drinkkejä. Juoruillaan. Mitä ikinä haluat!”
Betty ei innostunut ajatuksesta, että hurjastelisivat niinkin julkisesti kuin vaikka uimalla joessa. Hän ei ollut varma edes siitä, olisiko hänestä lintsaamaan. Ristiriitaiset tunteet tappelivat tytön sisällä. Toisaalta hän oli valmis tekemään ystävänsä puolesta mitä tahansa. Toisaalta Betty ei tahtonut tuottaa pettymystä vanhemmilleen tai opettajilleen.
”Vain yksi päivä”, Veronica suostutteli. ”Ei se tapa!”
Jason voisi olla tuosta eri mieltä, jokin kieroutunut kuiskasi Bettyn mielessä, mutta ääneen hän ei sitä sanonut. Hänestä oli tyrmistyttävää, että hän edes ajatteli sellaista.
”Hyvä on”, Betty sanoi kuivin suin.
”Ihanaa!” Veronica huudahti ja rutisti häntä. ”Tahdon lillua ja lojua jossakin viileässä! Tiedätkö, missä se onnistuisi?”
”Taidan tietääkin”, Betty tuumaili. ”Kierretään pari kadunkulmaa vielä, että vanhempani ehtivät lähteä töihin.”
”Sinä määräät, Betty Cooper”, Veronica sanoi.
