Liisa Ihmemaassa: Yli posliinikupin reunojen, K-11 | tuplaraapale

[Sokerisiipi]

Nimi: Yli posliinikupin reunojen
Fandom: Liisa Ihmemaassa (2010)
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst, kauhu, surrealismi
Haasteet: Aistihaaste (maku), Angst10 II sanalla jono ja Otsikoinnin iloja (tekstilainausotsikko)

A/N: Tuo aistihaaste nyt käy vähän kolkuttelemaan ja maku on jostain syystä ollut kamalan vaikea. En aluksi halunnut käyttää teetä, koska käytin sitä jo haju-kohdassa, mutta sitten mietin, että jos yhdistän teenjuonnin johonkin eriskumalliseen, se ei tallo liikaa samaa polkua. Ja siitä tuli heti mieleen Liisa Ihmemaassa, johon halusin tällä kertaa karmivamman twistin :>

Yli posliinikupin reunojen

Pehmeän skonssin välistä valuu hilloa Liisan sormille. Hän nuolaisee ja odottaa maistavansa sokerisen mansikan, mutta maku onkin kitkerä ja metallinen.

Liisa sylkee ja kiroaa. Polvi osuu pöytään niin, että kolahtaa. Hyytelökakku vapisee.

Siro, valkoiseen hansikkaaseen verhottu käsi tarttuu teekuppiin. Ruusuja ja hedelmiä. Kielellä täyteläinen, raskas ja juovuttava. Parhaimmillaan lähes liiankin kuumana. Kylmä vie mukanaan teestä kaiken olennaisen. Liisa juo. Tee on makeaa ja kukkaismaista. Kuin raukea kesäilta kotipuutarhassa.

Lämmin kuppi polttaa kämmeniä hansikkaiden läpikin. Liisa tiukentaa otettaan. Teetä loiskahtaa repeytyneelle mekolle, ja se polttaa, sattuu, tuntuu. Voi, miten ihanaa!

Punaisena riippuva pöytäliina on märkä ja raskas. Liisa siemaisee lisää teetä. Maku muuttuu marjaisemmaksi. Se on lempeä kuin isän hymy kauan, kauan sitten.

Hän tarttuu lakritsakulhoon. Ihmemaassa kaikki on vähän kummallisesti. Lakritsa ei näytä itseltään vaan hiiren hänniltä. Hampaissa ne tuntuvat nahkeilta ja sitkeiltä. Maku on etäinen, vain hippunen makeutta. Lopussa odottava kitkeryys nostattaa inhon, ja Liisa oksentaa.

Hapan iljetys ryömii tytön kitalaesta. Tarantella!

Liisa kiljuu ja sohaisee kyynärpäällään mätää omenapiirakkaa, jonka sisuksissa sykkii Rusakon mansikanpunainen sydän.

”Tarrant”, tyttö nyyhkii ja kietoo kädet ympärilleen. Heijaten, tuuditellen. ”Saanko teetä?”

”Totta kai, poikakulta”, Hatuntekijä hihkaisee ja asettaa teekupit L-kirjaimen muotoon sieväksi, järjestelmälliseksi jonoksi. Liisa pyyhkii kyyneleet, hymyilee ja kaataa teetä yli posliinikupin reunojen.

[Kiirsu]

En oikein tiedä, että mitä tästä pitäisi sanoa. Surrealistista tämä tosiaankin on!! Tämä meni koko ajan vain oudommaksi ja oudommaksi ja lopussa olin jo tosi hämmentynyt. Mutta hyvällä tavalla!! Tykkäsin paljon tästä sekavuudesta ja omituisuudesta. En tiedä pitäisikö tätä osata tulkita jotenkin ja pitäisikö tässä nähdä pintaa syvemmällä, mutta itse nautin tästä kovasti ihan näinkin, vaikken täysin ymmärtänyt missä mennään

Liisa Ihmemaassa on jo itsessään sen verran kummallinen fandomi, että siihen sopii hyvin tällaiset oudommatkin tekstit. Kaikki on jo vähän vinksallaan ja hyvin sopii mukaan vähän synkempi tvisti. Pidin kovasti siitä, että tässä mennään kaiken aikaa oudompaan suntaan ja tämä alkaa kohtalaisen viattomasti. Ensin ehti tottua tuohon teen juontiin ja vähän outoihin makuihin, mutta sitten mukaan tulee tarantellat ja Rusakon sydämet, ja meno ei ole enää vain vähäsen outoa. Tykkäsin, että ensin pääsi vähän sisään tunnelmaan, eikä tuotu heti alkuun mitään shokeeraavaa. Näin vaivihkaa tekstin sekaan ujutettuina ne tuntuivat ehkä vieläkin karmivammilta.

Lakritsa ei näytä itseltään vaan hiiren hänniltä. Hampaissa ne tuntuvat nahkeilta ja sitkeiltä.

Tämäkin on niin inhottava, koska jos tänne ilmestyi myös tarantella ja Rusakostakin tehtiin piiras, olivatko nämäkin oikeasti hiiren häntiä. Vai oliko kaikki jotain outoa kuvitelmaa. Hmm mielenkiintoinen teksti, koska tässä on kaikkea niin outoa, ettei tästä yhtään tiedä, onko mikään totta vai ei. Pidin myös Hatuntekijästä, vaikka hän pienessä roolissa olikin. Hän oli silti sopivalla tavalla sekava ja järjetön

Tykkäsin myös tästä runsaasta kuvailusta ja siitä, että koko ficci oikeastaan pohjasi siihen. Maku on jännä lähtökohta ja sitä kuvataan niin harvoin, mutta tähän se sopii erittäin hyvin. Ja sen mukana tuli esiin myös muut aistit ja kokonaisuudessaan tämä on tosi monipuolisesti kuvailtu kohtaus, ja Liisan syöminen tuntuu vieläkin kamalammalta sen takia.

Oikein kiva outo, pieni teksti kivasta fandomista!! Aina houkuttelee lukemaan, kun bongailee jotain harvinaisempien fandomien ficcejä ja tämä oli kyllä kiva kokemus!!

[FractaAnima]

Kommenttikampanjasta heissansaa. Liisa Ihmemaassa on aina hyvä houkutin lukemaan, sen maailma on niin erikoinen ja erityinen, että siitä lukee aina mielellään. Tekstisi todella on surrealistinen ja siksi se sopiikin fandomiinsa erityisen hyvin. Asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta auki vaan mielikuvat saavat jäädä juuri niin raa'aksi kuin ne mieleen piirtyvät lukiessa. En edes tajunnut tekstiä valitessani, että kyseessä oli angst/kauhu teksti, joten kun tarkemmin pääsin tekstiä tutkimaan, olin aika yllättynyt, mutta en huonolla tavalla! Makaaberi Liisa on uusi suosikkini.

Kuvailun ja yksityiskohtien ystävänä pidin tästä, etenkin viimeisestä lisäyksestä:

Liisa sylkee ja kiroaa. Polvi osuu pöytään niin, että kolahtaa. Hyytelökakku vapisee.

Voin nähdä hyytelökakun vapinan täysin selkeästi silmieni edessä. Minun mielessäni se on väriltään vihreä.

Ilahduin siitä, että lopussa mukaan astui vielä Hatuntekijäkin, sillä hän on lempihahmoni (kenenpä ei?) Liisan seikkailuissa. Tuli mielikuva, että Hatuntekijä on laittanut taas parastaan (tai pahintaan) järjestäessään näitäkin outoja teekutsuja. Liisa-parka.

Kiitos tästä erittäin kiehtovasta tekstistä. Pidin tämän erilaisuudesta ja räiskyvästä kuvailusta, jossa ei kyselty tai selitelty, vaan suorastaan tanssittiin tekstillisesti. Tykkään.

- Frac

[Captain Crystal]

Ahh! Voisin lukea tämän vaikka miten monta kertaa! Kaikki on juuri niinkuin pitääkin; aivan sekaisin. Rakastan tätä fandomia, Ihmemaa kuuluu peruuttamattomasti elämään, vaikka sitä jotkut lapselliseksi väittää. Juuri tällaiset jutut todistaa, että syvempääkin sisältöä löytyy ja tästä on taipumaan moneen. Pitäisi esittää rakentavaa kritiikkiä, mutta eipä tässä ole mitään sanomista, virheetön ja hyvin jäsennelty teksti. Ainoastaan olin hiukan surullinen, koska oletan Rusakon kuolleen...

[Mariaxoxo]

Tää fandom on mulle aika uusi tuttavuus ja yllätyin hivenen genre-listausta lukiessani. Mutta vau, mikä teksti! Kaikki on täysin sekaisin ja sun kuvailu on aivan mahtavaa. Muutenkin tykästyin kovasti sun tapaan kirjoittaa, ihanan eläväistä. En oikein tiedä, mitä tästä voisi kommentoida, mutta alun järkytyksen jälkeen kyllä pidin tästä kovasti.

[Sokerisiipi]

Kiirsu: Tää fandom on siitä ihana, että sitä saa olla outo ihan luvan kanssa! Kiva kuulla, että tästä pystyi nauttimaan tällaisenaan eikä omituisuudet jääneet häiritsemään. Itsestäkin tämä on kuvailun puolesta onnistunut. Ihanaa, että pidit. Kiitos kommentista!

FractaAnima: Liisa Ihmemaassa on kyllä yksi lempifandomeistani, koska siitä saa irti niin paljon eikä mikään genreyhdistelmä ole mahdoton. Jee, toinen yksityiskohtien ystävä! Hatuntekijä taitaa tosiaan olla vastuussa teekutsujen häiritsevyydestä Kiva kuulla, että tykkäsit. Kiitos kommentista!

Captain Crystal: Oi, ihanaa, että tämä ihastutti! Pidin kovasti tämän kirjoittamisesta ja tahdoin tehdä tästä mahdollisimman monitulkinnallisen. Ilmeisesti onnistuin! Kiitos kommentista!

Mariaxoxo: Kivaa, että yllätys oli kuitenkin positiivinen! Tässä ollaan kyllä omituisuuden ytimessä, mutta juuri se oli tarkoituskin. Mahtavaa, että tykkäsit ja kiitos kommentista!

[Crys]

Tämä osui kommenttiarpajaisten takia silmään sun listauksesta ja oho, tämäpäs on merkillinen tosiaan Heti tuo, että hillo maistui kitkerältä ja metalliselta yllätti herätti kiinnostuksen, koska mulla heti hillon luettuani tuli niin vahva konnotaatio mansikkahillon makuun, että tuo kitkerä ja metallinen oli heti jo isku kasvoihin Sentään tee on hyvää, vaikka polttaakin kun tipahtaa mekolle Ja sitten taas uusi isku, kun on ihanaa, että se polttaa Tätä oli hauska lukea just tollaisten yllätysten takia. Tässä on ihanaa ihmemaatyylistä juttua, tuo heiluva hyytelö, teekutsut, mutta synkällä twistillä

Tykkäsin kaikessa omituisuudessaan
-Crys

[Beatrix Bones]

Tämä fic osui silmään tuolta stalkkerinappulan kautta ja päätin katsastaa, kun Liisa Ihmemaassa on itsellä ollut käsittelyssä viime aikoina! Silmään osui myös otsikon vuoksi, se oli itsessään jo puhutteleva ja halusin nähdä, mihin fic oikein vie.

Liisa Ihmemaassa on satunahan jo yksi oudoimmista koskaan lukemistani ja siitä liikkuu villejäkin teorioita, että viittaako satu huumeiden käyttöön. Kun miettii satua tuolta pohjalta, niin sinun tuplaraapaleesi sopii kuin nenä päähän. Raapale muuttui loppua kohdin aina vain oudommaksi ja oudommaksi, aivan kuin Ihmemaassa ja alkuperäisessä sadussa konsanaan. Myös tapa, jolla rakennat lauseet sopii tähän loistavasti. Ne eivät ole soljuvia ja sisällä monia sivulauseita sivulauseiden perään, vaan ne ovat töksähtäviä ja mielestäni lisäävät tätä outouden dimensiota tarinaan. En tiedä, tavoittelitko tarkoituksella juuri tätä outouden hailaittaamista tällä kirjoitustekniikalla, mutta joka tapauksessa se toimii erittäin hyvin.

Tavallaan mä näen myös logiikan noiden lausahdustesi kanssa, miten lakunpalat voivat näyttää hiirenhänniltä ja miten kurkkua pitkin kohoava oksennus voi tuntua yhtä iljettävältä kuin liikehtivä tarantella.

”Tarrant”, tyttö nyyhkii ja kietoo kädet ympärilleen. Heijaten, tuuditellen. ”Saanko teetä?”

”Totta kai, poikakulta”, Hatuntekijä hihkaisee ja asettaa teekupit L-kirjaimen muotoon sieväksi, järjestelmälliseksi jonoksi. Liisa pyyhkii kyyneleet, hymyilee ja kaataa teetä yli posliinikupin reunojen.

Mielestäni myös Hatuntekijän lausahdus Liisasta poikakultana sopii hyvin tämän ficin outouteen. Toisaalta olet voinut myös korostaa sitä, miten enää ei erotella tyttöjä tai poikia kuten ennen, vaan tytöt saavat leikkiä poikien leluilla ja pojat saavat kasvattaa pitkän tukan ja käyttää mekkoja kuten tytöt, ja se on täysin fine. Tavallaan mä näen tämän Hatuntekijän hihkaisun myös siten, että ikään kuin sidot sillä 1800-luvulla kirjoitetun tarinan 2000-luvulle.

Kiitos tästä ficistä! Oli miellyttävä ja monitahoinen lukukokemus!

[Maissinaksu]

Onnea arpajaisvoitosta! ❤️ Mietin tätä leffaa tässä eräänä päivänä, ja olikin kiva löytää sitä listauksestasi. Surrealismiakaan ei tule juuri koskaan luettua, joten sitä suuremmalla syyllä tämän pariin hyppäsi mielellään! Pohdiskelen itsekin aistihaastetta parhaillaan ja kieltämättä maun kohdalla tuli heti mieleen, laittaisi hahmoja popsimaan jotain mukavaa. Sekin toimii, mutta uuu, tällainen suunta olikin mielenkiintoinen! 😳

Tuli tätä lukiessa sellainen apua mitä täällä tapahtuu -fiilis, ja pidin siitä kovin. 😎 Makaaberi taide on muutenkin kiintoisaa ja hyvin olit onnistunut visualisoimaan inhorealistiset ja kummalliset kuvaukset. Pitäisi itsekin päästää mielikuvitus valloilleen ja yrittää raapustella jotain vallan kummallista kauhupätkää. Tosi hieno teksti! ❤️

- Mai