Ficin nimi - Ei tilaa kahdelle
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - SparklingAngel
Ikäraja - S
Genre - Sokerinen fluffy
Paritus Eemil/Lauri
A/N - Ensimmäinen julkaisemani originaali, hui! Mulla on tulossa jatkis, joka sijoittuu noin vuoden tästä eteenpäin. Tämä pari ei kuitenkaan ole pääparituksena siinä, mutta halusin kurkistaa hiukan heidänkin suhteeseen näin aluksi.
Otsikko on
Otsikko etsii tarinaa-haasteesta ja osallistuu myös
One True Something 2- haasteeseen, One True Genre- Slash
Ei tilaa kahdelleLauri, suloinen ja viaton Lauri. Etenkin nukkuessaan se näytti siltä kuin maailma olisi aina kohdellut sitä silkkihansikkain. Ehkä se olikin, ainakin ennen mua.
Mä olin tulta ja tappuraa sille päälle sattuessani ja räiskyin joka suuntaan. Vaikka olin luonteeltani positiivinen ja iloinen, mun kanssa parisuhteessa oleminen ei aina ollut kaikkein helpointa. Mulla oli aina ollut pieni sitoutumiskammo ja välillä yritin saada toisen hylkäämään mut, usein en edes heti tajunnut sitä. Mutta ei Lauri lähtenyt, vaikka välillä käyttäydyin kuin idiootti. Lauri oli rauhallinen ja kiltti. Yleensä mä huusin, se pysyi rauhallisena, sitten iskin vielä kerran ja yleensä meidän riidat päättyi Laurin itkuun. Meillä oli ollut pieni kriisi kuukausi sitten, kahden kuukauden seurustelun jälkeen, mutta nyt, musta tuntui, että meillä meni paremmin kuin koskaan. Mä olisin voinut katsella sitä tunteja tänä aamuna.
Laurin hiukset olivat kuin maitosuklaata, ne näyttivät pehmeiltä ja tuntuivat silkkisiltä. Lauri ynähti, kun upotin sormeni niiden sekaan. Se nyrpisti pienesti nenäänsä ja hieraisi kasvojaan tyynyyn.
”Eemil, ei vielä”, se mutisi.
”Shh, nuku vaan.”
Mä jatkoin hiusten silittelyä ja tutkin Laurin kasvoja. Se oli jotenkin niin lempeän näköinen. Sillä oli hieman leveä nenä, mutta se sopi sen kasvoihin, pehmeän näköiset huulet, joiden amorinkaari oli jyrkkä. Lauri hymyili aina hieman vinosti, kuin ujostellen hymyään. Mun mielestä se hymy oli kaunis, siinä ei ollut mitään ujosteltavaa.
”Sä tuijotat”, Lauri mutisi ja avasi silmänsä.
Sen sammaleenvihreät silmät olivat vielä unesta sameat, kun se tarkkaili mua se vino hymy huulillaan. Mun oli pakko hymyillä takaisin.
”Sä olet kaunis, pakko sua on katsella.”
”Sä tuhoat mun viimeisetkin miehisyyden rippeet”, Lauri torui hymy äänessään.
Virnistäen mä suutelin sen pehmeitä huulia. Aamuisin Laurin suudelmat olivat kuin untuvaa. Sen huulet liikkuivat hitaasti ja se sai välitettyä suudelmalla niin paljon hellyyttä etten mä varmaan koskaan kykenisi sellaiseen millään tasolla.
”Tuu meille ensi yöksi?” Pyysin kun sain huuleni takaisin ja paenneet ajatukset taas kasattua.
Me oltiin melkein aina Laurin luona. Sillä oli koko yläkerta itsellään, kun taas mun huone oli mun veljen huoneen ja äidin huoneen välissä.
”Ei sun sängyssä oo tilaa kahdelle.”
Niin ja sitten vielä tuo. Laurilla oli parisänky ja mulla edelleen yhdeksänkymmentä senttinen yhdenhengen sänky. Äiti oli kyllä jo pitkään lupaillut uutta sänkyä, mutta toistaiseksi sain tyytyä kapeaan sänkyyni.
”Kyllä me siihen mahdutaan”, mutisin ja vedin Laurin lähemmäksi.
Se naurahti pehmeästi ja kietoi kätensä mun ympärille. Sen sylissä tuntui aina yhtä turvalliselta. Lauri oli mua kymmenensenttiä pidempi ja muutenkin isokokoisempi, joten sovin sen syliin loistavasti. Turvallisuuden tunne tuli kuitenkin sen luonteesta ja jotenkin siitä huokuvasta rauhallisuudesta, sen sylissä oli vain lämpöä ja kiireettömyyttä.
”Mennään suihkuun, kun kerran ollaan jo hereillä. Keritään hyvin ennen kuin pitää lähteä”, Lauri särki sen kiireettömyyden tunteen heti, kun olin ehtinyt ajatella sitä.
”Mä vihaan maanantaita, mulla on heti aamusta kaksi tuntia Mynttistä”, nurisin Laurin rintaa vasten.
Se silitti mun selkää ja hymähti.
”Englanti on tärkeä aine herraseni”, Lauri sanoi tärkeilevällä äänellä, mutta kuulin sen hymyn.
”Yes sir!” vastasin tomerasti.
”Nyt sinne suihkuun”, Lauri sanoi haukotellen ja venytteli mun allani.
”Ei niin nopeasti”, mä kierähdin istumaan Laurin lantion päälle. ”Mä tahdon vielä lisää aamupusuja”, kuiskasin sen korvaan ja Lauri hykersi mun paineessa huuleni sen huulille.
**
Koko päivän mä olin joutunut kestämään ilman Laurin seuraa. Mä kävin ensimmäistä vuotta lukiota ja Lauri opiskeli toista vuotta amiksessa sähkölinjalla. Koulurakennuksien välillä oli alle kilometri, mutta ei me nähty koko päivänä. Lisäksi Lauri teki töitä keskustan K-kaupassa. Sen vuoro oli alkanut silloin, kun mä pääsin koulusta ja oli päättynyt yhdeksältä. Kello oli nyt varttia yli ja hetki sitten Lauri oli laittanut viestiä, että tulisi bussilla mun luo, joten kymmenenminuutin sisällä sen viimeistään täytyisi olla täällä. Turhautti odottaa ja tunsin itseni jopa hieman säälittäväksi istuessani ikkunalaudalla ja kytätessäni ikkunasta kadulle. Olin kuin rakastunut teinityttö. Mutta kai vielä kolmen kuukauden seurustelun jälkeen sai kaivata toista, jos joutui odottamaan koko pitkän päivän tuntematta pehmeitä huulia omilla huulillaan. En mä yleensä näin pehmoinen tai haikaileva ollut. Lähiaikoina me ei vaan oltu keritty nähdä kauheasti ja kyllä mullakin hetkeni oli. Lauri meistä oli se, joka yleensä kaipasi enemmän hellyyttä ja suudelmia.
Lopulta mutkan takaa kaartoi bussi numero seitsemänkymmentäkaksi ja mä hyppäsin alas ikkunalaudalta ja kiiruhdin portaat alas kaksi kerrallaan.
Lauri oli jo meidän pihan puolessavälissä, kun mä avasin oven.
”Moi”, sanoin heti, kun se pääsi ovelle.
”Moi”, Lauri vastasi ja sulki mut halaukseen.
Mä vedin sen heti perässäni yläkertaan ja huoneeseeni, halusin ne kaipaamani huulet itselleni heti.
”Olisiko sulla ollut nälkä?” kysyin tajutessani toisen tulleen suoraan töistä.
”Ei, mä söin bussissa.”
”Hyvä”, mutisin jo vasten sen huulia ja painautuen aivan kiinni siihen. Lauri tuoksui vähän kalalta, se työskenteli liha- ja kalatiskillä, muttei mitenkään häiritsevästi. Kunhan se vain oli siinä.
”Lähinnä mua vaan nukuttaa”, Lauri mutisi mun hartiaan suudelman jälkeen.
”Mennään nukkumaan”, mä sanoin ja irtauduin painettuani vielä hellän suukon sen huulille.
Me riisuuduttiin, jätettiin vain bokserit jalkaan ja ahtauduttiin kieltämättä hieman kapeaan sänkyyn. Mutta ei läheisyys haitannut mua, mun täytyi maata puoliksi Laurin päällä, etten tipahtanut. Eihän me nukkumaan päästy ihan heti, suudelmat tuntuivat vain pitenevän ja mä ajauduin makaamaan kokonaan Laurin päälle.
”Ei tänään”, Lauri naurahti pehmeästi, kun painoin lantiotani vihjailevasti sitä vasten ja sen vihreisiin silmiin nousi pahoitteleva katse.
Mä virnistin ja suutelin sitä vielä kerran, kunnes liuin pois sen päältä asettuen sen kainaloon.
”Hyvää yötä”, mutisin painaen huuleni sen olkapäälle.
”Hyvää yötä”, Lauri vastasi jo unisesti ja painoi suudelman mun otsaan.
**
Mä näin ihanaa unta kesästä. Me oltiin mökillä kaveriporukalla ja Lauri piti mua sylissään laiturilla auringon helliessä meidän vartaloita ihanasti. Sitten mut vedettiin kylmästi takaisin helmikuuhun, kun tunsin putoavani.
Säikähtäneen huudon kera löysin itseni lattialta. Hieroin yöpöytään kolahtanutta päätäni vielä vähän unesta sekaisena ja sitten Lauri olikin jo huolestuneena mun vieressä. Se oli varmaan herännyt mun huutoon, tyrkättyään mut ensin alas sängystä.
”Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Sattuiko sua?” se kysyi ja näytti itsekin säikähtäneeltä.
”Ei mulla oo hätää, vähän pää kolahti. Pieni kuhmu ja säikähdys jää pahimmiksi vammoiksi”, mä totesin hymyillen jo hieman. Lauri katseli mua vielä huolestuneena, mutta nousin ylös ja vedin sen mukaani takaisin sänkyyn.
Lauri otti mut lusikkaan ja silitti mun kylkeä hellästi.
”Mähän sanoin ettei tässä sängyssä oo tilaa kahdelle”, Lauri mutisi mun niskaan.
Naurahdin, otin sen käden käteeni ja painoin huuleni jokaiselle rystyselle. Kyllä mä olin valmis tipahtamaan sängystä useamminkin, jos se olisi Lauri joka mut sieltä alas työntää.
