Nimi:Poishäilyvää
Ikäraja:K-11
Fandom:Twilight
Genre:Romance draama
Paritus:Rosalie/Emmet Rosalie/Jacob/Bella
Vastuuvapaus:Meyerin hahmot. Enkä saa rahaa.
Summary:Rosalie joutuu Victorian hyökkäyksen kohteeksi ja yllättävä taho pelastaa hänet.
Luku 1
Rosalie jahtasi kaurista. Metsästäminen ei ole koskaan ollut hänelle mikään ongelma. Veren juominen tuntui julmalta toisinaan mutta mielummin hän joi sitä eläimestä kuin ihmisestä. Rosalie toivoi ettei törmäisi ihmissusiin. Ikävä kyllä hän hastoi märän koiran. Ehkä se oli vain jonkun kulkukoiran hajua. Rosalie hidasti vauhtia. Kauris oli pysähtynyt syömään. Yhtäkkiä kuului omituinen ääni joka säikäytti kauriin tiehensä.
"Edward?" Rosalie kysyi hiljaa. Vain Edward juoksi niin nopeasti että siitä saattaisi kuulua tuollainen ääni.
"Onko sinulla ikävä omaa Edwardiasi?" Kolkko ääni kysyi. Rosalie jähmettyi. Hän tunnisti tuon äänen.
"Victoria" Hän sanoi äänessään ivaa mutta siitä erotti paniikin.
"Harmi että teidän sylikoiranne Bella ei ollutkaan mukanasi" Victoria jatkoi.
Rosalie tiesi että kukaan ei tulisi auttamaan. Hän yritti kuulostaa tyyneltä:" Ei mutta ainakin hän on elossa toisin kuin sinun piku Jamesisi!" Victoria raivostui. Hän hyökkäsi ja Rosalie ei ehtinyt väistää. Sen sijaan että Victoria olisi paiskautunut Rosalieta päin hänellä täysi työ kamppailla juuri äsken ilmestyneen suden kanssa.
"Jacob!" Rosalie huusi. Hän oli toivonut että ei törmäisi susiin mutta nyt se oli vain helpoyus.
Muriseva susi riepotti Victoriaa hampaissaan mutta Victoria onnistui pääsemään irti Jacobin raudanlujasta otteesta. Rosalie lähti juoksemaan. Jacob oli lähtenyt Victorian perään. Hän loittoni loittonemistaan mutta siitä Rosalie ei juuri tällä hetkellä jaksanut välittää. Hän pysähtyi kotiovelleen.
"Mitä nyt?" Alice joka avasi hänelle oven. Rosalie hengitti nopeasti.
"Minä näin Victorian"
Rosalie oli saanut hengityksensä tasaantumaan. Hän oli kertonut kaikien mitä oli tapahtunut. Carlisle muttui huolestuneemmaksi kuin ikinä ennen. Hän sanoi:"Victorialla täääytyy varmasti olla syy hyökätä kimpuusi"
"Mihin se psyko tarvitsee motiivia?" Rosalie vaahtoaa. Esme rauhoittelee Rosalieta:"Sinä et ole mikään helppo vastus. Tuskin hän kimpuusi turhanpäiten hyökkäisi" Rosalie pyöräytti silmiään.
"Haluaisin käydä vielä ulkona" Rosalie sanoi. Eddward katsoi häntäihmeissään.
"Oletko sinä ihan varma että haluat mennä ulos?" Alice kysyi huolehtivasti. Rosalie nyökkäsi.
"Minä voin tulla mukaasi jos tahdot" Emmet sanoi. Rosalienäytti empivältä.
"Hyvä on." Hän myöntyi. Kun he olivat metsästäneet oli jo ilta.
Jacob Black ryntäsi eteen päin. Hänen olisi ehdittävä Bellan luo ennen Edwardia. Hänen olisi kerrottava mitä eilen tapahtui. Hän huomasi Rosalien. "Jacob pysähdy!" Rosalie huusi. Hän juoksi suden rinnalla.
Jacob kuitenkin kovensi juoksuaan sillä Bellan turvallisuus oli etusijalla. Ja jos Bellalle kävisi jotain eikä hän olisi tehnyt mitään hän ei antaisi itselleen anteeksi. Rosalie pysähtyi hänen eteensä. Jacob joutui tekemään äkkipysäyksen. "Minulla on asiaa sinulle" Rosalie sanoi.
"Myöhemmin" Jacob sanoi ja jatkoi matkaansa kohti Bellan taloa.
"Bella!" Jacob huusi. Bella tuli ulos. "Jake mitä nyt" Bella kysyi huolissaan.
"Tule meillä ei ole paljoa aikaa" Jacob sanoi ja muuttui sudeksi. Bella kiipesi Jacobin selkään.
Jacob kiidätti Bellan kotitalolleen. Sam, Quil, Embry, Shet ja Leah ilmestyivät paikalle kuin kutsusta.
"Missä Paul on?" Sam kysyi. Jacob muuttui takaisin ihmiseksi.
"Tuolla" Hän sanoi ja osoitti sisälle.
"Voisitko kertoa miksi raahasit tuon tänne" Leah sanoi ja nyökäytti päätään Bellan suuntaan.
"Leah älä viitsi" Sam sanoi. Leah näytti loukkaantuneelta.
"Minkä takia sinä puollustat Bella hänen takiaan Victoria on kimpussamme!" Leah sanoi.
"Ei ole Bellan vika että verenimijä tappoi Jamesin" Jacob suuttui.
"Edward suojeli minua!" Bella raivostui. Leah naurahti.
"Oli miten oli mutta Cullenien takia Victoria on täällä" Sam sanoi.
"Sinun piti auttaa!" Bella sanoi. Sam pudisti päätään ja sanoi:"Valitettavasti ei ole muuta keinoa kuin se että Victoria tuhotaan tai..." Sam oli juuri jatkamassa mutta Bella keskeytti:"Tai sitten minut tuhotaan vai mitä?" Bella kysyi vihaisesti.
"Ei vaan Victorian tuhoaminen on ainoa keino"
"Jake!" Bella sanoi kun he olivat palaamassa kotiin.
"Niin?" Jacob kysyi ja yritti hymyillä. Oikeasti pettymys joka hänen sisällään jylläsi oli mittaamaton.
"Anteeksi että olin tyly." Bella sanoi ja hymyili. Se helpotti aavistuksen Jacobin oloa.
Kotoaan Bella lähti Culleneille. Sieltä he menivät kävelylle Edwardin kanssa.
"Mrs. Cullen" Edward sanoi heidän hetken heidän juteltuaan.
"No milloin minä olen Mrs. Cullen?" Bella kysyi ja naurahti. Jacobastui esiin kukkulan takaa.
"Nait hänet?" Jacob kysyi vihaisesti ja nyökkäsi Edwardiin päin.
"Jacob odota! Tiesit että hän kuunteli!" Bella huusi Edwardille. Edward sanoi: "No täytyy hänelle joskus kertoa!"
"Jacob pysähdy! Älä!!" Bella yritti mutta Jacob ei kuunnellut.
***
Jacob tiesi että niin tulisi käymään. Bella ottaisi Culleninsa mutta pieni osa Jacobista oli ehtinyt toivoa että Bella muuttaisi mielensä. Hän pystyi kuvittelemaan itsensä ja Bellan. Terveinä ja onnellisina. Jacob olisi vain tahtonut muuttua sudeksi ja repiä Edwardin kappaleiksi. Mikään ei varsinaisesti estänyt Jacobia jos Bella ei avaisi silmiään tästä kaikesta. Jacob tunsi vain pettymyksen ja katkeruuden. Susi pysähtyi huomatessaan oudon tuoksun. Susi lähti seuraamaan tuoksua.
