Ficin nimi: Rakastua, rakastaa, rakasti
Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: finin ulkopuolinen ystävä
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama, angsti, romanssi
Paritus: Ginny/Luna
Vastuuvapaus: neeeeeh minä en hahmoja omista enkä niillä mitään rahaa tee, heillä vain leikin.
Yhteenveto: Luna kulkee pitkin tietä, harhailee, ja Ginny miettii sanojaan, muistaa.
Kirjoittajalta: Tää on
12+ -virkehaasteeseen. Luoja millasen mörön olin tästä tehnyt itelleni ja aattelin että jätän vaan sikseen mut sit itkin ystävälleni asiasta ja se sanoi että tarkista nyt mitä sun piti kirjottaa ja sit kirjoitusvimmassani kirjoitinkin koko tekstin ja kysyin siltä lukisko se tän ja sen mielestä tää oli hyvä! Joten uskaltaudun julkaisemaan sit!
Rakastua, rakastaa, rakastiUtuinen katse silmissään Luna käveli pitkin tietä tietämättä täysin mihin oli menossa. Kylmä viima pisteli poskia, mutta Luna ei tuntenut sitä, otti vain askeleen ja toisen ja kolmannen. Kyllähän hän tiesi, että tälle koetukselle oli syynsä; koetuksille oli aina syynsä. Mutta silti mielessä pistelevät piikikkäät sanat pitivät kyyneleet silmissä niin, ettei utu kadonnut.
**
Rakastua, rakastaa, rakasti, oli rakastanut. Ginny mietti minkä virheen olikaan tehnyt hypätessään omalle saarelleen siinä uskossa, että hän oli rakastanut, ja nyt sielussa olisi tilaa vain menneelle aikamuodolle. Virhe, virhe, virhe, kyllähän hän vielä rakasti, rakastaa, ja nyt pitäisi jotenkin korjata erehdys niin, ettei Luna eksyisi maailmanpyörään vielä. Vaikka kyllähän hänkin oli jo eksynyt, pään sisäiseen pyörään, joka pyöri, pyöri, pyöri vain, ja hän naputti tahtia ympärimenojen tahdissa.
**
Oli hämärää ja jostain kaikui musiikki, jonka poljento sai Lunan tanssahtelemaan tanssia, jota hän ei tunnistanut. Hänen olonsa oli kuin höyhenellä, joka heitettiin alas katolta; hän tunsi leijailevansa ilmassa painottomana, koska häntä ei ollut olemassa tässä hetkessä, oli vain mennyt ja tuleva ja sekamelska kaikesta. Taivaalla pilvet kulkivat vauhdikkaammin eteenpäin kuin hän, sillä hän oli hidastanut ja päättänyt antaa Ginnylle mahdollisuuden saada hänet kiinni.
**
Joskus meni kauan ymmärtää virheensä, mutta nyt Ginny tiesi ja tiesi ja muisti. Hän nappasi takkinsa naulakosta ja lähti juoksemaan siihen suuntaan, johon tiesi heidän yhteisen historiansa takia Lunankin kulkevan. Tien reunoilla oli keltaisia kukkia ja jonain toisena päivänä hän poimisi niitä taas Lunalle niin kuin aina ennenkin, koska hän rakasti, rakastaa. Hän osoittaisi vielä, taas, uudelleen, että Luna oli, on, tulee olemaan hänen sydämensä valtias.
**
Musiikki oli lakannut, kun Ginny löysi Lunan kävelemässä tietä pitkin hitaasti hiljaisuudessa. Hiljaisuus kylvi epäluuloa heidän välilleen, vaikka Ginny tiesi, ettei ollut mitään mistä hän olisi varmempi, vaikka Luna uskoi yhä tulevaan. Yksinkertaisinta oli lopettaa hiljaisuus. Kun Luna avasi suunsa, maailmankaikkeus avasi hanansa ja taivas aukesi kertomaan omaa tarinaansa. Luna huokaisi, otti askeleen Ginnyn viereen, tukisti tätä hellästi mutta tiukasti, ja suuteli, suutelee, suutelee.
**
Ginny tuo ruusuja eteiseen, keittiöön, olohuoneeseen, niin monta kimppua ruusuja, että Luna epäilee kuvittelevansa osan. Minkä tahansa peilin eteen astuu, näkee kuvajaisensa ruusujen ympäröimänä. Ginny on hurrikaani, sellainen, jota Luna rakastaa, sellainen, joka tekee mitä sattuu ja puhuu mitä ajattelee ennen kuin ajatus on juossut matkaansa loppuun.
Ruusut lakastuvat, viikkojen kuluttua, kun Ginny tuntee pyytäneensä anteeksi tarpeeksi monta kertaa, ja Luna pudistelee päätään. Jonain päivänä kaikki toistuu, ehkä, muttei samoin, koska matka rakkaudessa ei ole suora, ei koskaan ollutkaan, mutta he oppivat aina lisää, he rakastuivat, rakastavat.
Sanalista: 1. utuinen 2. viima 3. koetus 4. piikikäs 5. rakastaa 6. saari 7. pyörä 8. naputtaa 9. poljento 10. höyhen 11. pilvi 12. joskus 13. historia 14. keltainen 15. valtias 16. hiljaisuus 17. kylvää 18. yksinkertainen 19. maailmankaikkeus 20. tukistaa 21. ruusu 22. peili 23. hurrikaani 24. lakastua 25. suora