Nimi: Keltainen mehujää / Vaarallista viehtymystä
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: K-11
Fandom: Gotham
Genre: Drama, ust, femme
Paritus: Barbara Kean/Tabitha Galavan
Vastuuvapaus: En ole Gothamin kaunista kaupunkia saati sen ihastuttavia asukkaita luonut, enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Tämä pieni ficinrääpäle ei varsinaisesti spoilaa mitään (käsittääkseni), toinen esiintyvistä hahmoista on toiselta kaudelta, jota en ole vielä saanut katsottua loppuun.
Osallistuu Vuosi raapalehtien VI, Kirjoitusterttu (tutustumisterttu), Otsikoinnin iloja (kaksi erillistä otsikkoa) ja Femme10 #5Keltainen mehujää / Vaarallista viehtymystäKeltainen mehujää katosi puolittain naisen vaaleanpunaiseksi maalattujen huulien väliin. Sulavan mehujään pisara kasvoi alahuulen reunaan, arpoi hetken mihin suuntaan lähtisi, ja päätyi hitaasti valumaan jäätelön huuruista pintaa alemmas. Nainen päästi puoliksi sulaneen jäätelöpuikon vapauteen ja nuolaisi ketterällä kielellään puikon alareunaan valuneet pisarat ennen kuin ne ehtivät tahmata hänen sormiaan.
Kertaakaan hänen katseensa ei irronnut tummasta naisesta, jonka olemus oli voimaa ja itsekkyyttä sopivasti sekaisin. Hän katseli toisen sormenpäitä, jotka hivelivät kevyesti rullalla olevan ruoskan nahkaista pintaa. Kosketus oli lempeä, kuin kyseessä olisi esineen sijaan jotain elävää ja uskollista, rakastettua.
Nainen nuolaisi mehujäätään liioitellun hitaasti ja hypähti ketterästi alas pöydän reunalta. Hiljaisin, keinuvin askelin hän käveli toisen taakse ja kietoi kätensä tämän olkapäille. Hän huomasi, miten toisen keho jännittyi hetkellisesti, valmiina iskemään, kunnes tämä syrjäsilmällä tunnisti tulijan ja rentoutui. Nainen ihaili toisen vaistoja ja vaarantunnetta, joka hehkui kahvinvärisestä ihosta nyt, kun hän oli kosketusetäisyydellä.
”Minulla on tylsää”, hän kuiskasi suorastaan kipeän pehmeästi aivan toisen korvaan ja seurasi katseellaan toisen katseen kulkua sormilleen valuvaan mehujääpuikkoon. Vahvat, tummat sormet tarttuivat tiukasti hänen kämmeneensä ja vaativat kosketuksellaan häntä irrottamaan otteensa. Keltainen mehujäätelö putosi lattialle ja levisi kuin kerrostalon katolta alas työnnetyn ihmisen ruumis asfalttiin.
Toinen nosti hänen sormensa huulilleen ja nuoli kiduttavan hitaasti niille valuneen mehujääsulan pois. Nainen seurasi toimitusta harvinaisen maltillisesti, kunnes hänen sormensa olivat niin puhtaat kuin ne vain saattoivat. Hän tarttui siroon, kopeaan, kauniin ruskeaan leukaan, käänsi toisen kasvot puoleensa ja varasti suudelman naiselta, joka ei tahtonut jäädä jalkoihin. Hennon vaaleanpunaisella huulikiilteellä kostutetut huulet maistuivat synniltä ja omistajuudelta, ja aavistuksen ananakselta.
