Meidän on ne laulut, joita ei koskaan kuunnella / S / originaaliraapalesarja / UUTTA 18.2.

[pinjami]

Meidän on ne laulut,  joita ei koskaan kuunnella

Kirjoittaja: pinjami
Fandom: originaali
Ikäraja: S
A/N: Joo, päätin pitkästä yrittää kirjoitella jotain ja aloitan nyt tällaisen raapalesarjan, johon lisäilen tekstejä, kun siltä tuntuu. Raapaleiden aiheet käsittelevät ihmissuhteita ja läpikäytäviä tunteita laidasta laitaan.

Rakastathan vielä, vaikka riideltäisiin?
100 sanaa

Se alkaa tyhmästä ja tyhjästä. On ollut seitsemän päivää hiljaista.

Sanat viiltää ja tuntuu kovilta iskuilta vasten kasvoja. Itkettää, suututtaa. Mörkö nostaa päänsä tassujensa välistä ja murahtaa.

Vihaatko ittees noin paljon?

Miten riidellään oikein?

Katso mua! En halua!

Sulkeudun. Pakenen vessaan ja sinä hakkaat ovea. Suutut kunnolla. En sano mitään. Laitan hanan päälle, sillä se peittää äänet ja istun suihkun lattialla ja tuijotan läpitunkevan sinistä kaakelia. Sanot jotain, mutta huudan, että mene pois. Ovi käy ja kyyneleet sekoittuivat valuvaan veteen.

Näen sinut vasta sunnuntaina. Sen ajan makaan yksin pimeässä ja kuvittelen vielä joskus sanovani:

Anna anteeksi. Olin tyhmä. Rakastathan vielä?

[Wisteria]

Otsikon runollisuus ja haikeamielisyys herättivät mielenkiinnon klikata tekstisi auki, ja olin myös vähän utelias, kun en muista sulta aikaisemmin mitään lukeneeni. Aloin sitten miettimään tuota otsikkoa enemmänkin, ja mitä enemmän mietin, sitä hienommalta se kuulostaa. Kun yleensähän meidän laulut ovat juuri niitä tärkeitä, joita kuunnellaan paljon ja joihin liittyy yhteisiä muistoja. Se, ettei niitä kuunnella, tuo mieleen, että suhde ei ole mitenkään kaunis ja ruusuinen. Ehkä etäisyyttä on liikaa henkisesti tai fyysisesti, ehkä on jotain muuta hankalaa. Odotuksissa ei ole mitään täydellistä parisuhdekuvausta, mutta mistä sen tietää, vaikka jossain vaiheessa vielä yllättäisit. Tässä rosoisuudessa on kuitenkin viehätyksensä.

Pidin tästä aloitusraapaleesta kovin, riitely ei ole kevyt aihe, mutta käsittelet sitä mielenkiintoisesti. Miten riidellään oikein? Kysymyksestä herää kysymys, että miten sitten riidellään väärin. Kenties tässä on myös se konflikti, kun riidellään eri tavoilla. Toinen haluaa sulkeutua ja olla yksin, toinen huutaa, ja näitä kahta on vaikeaa sovittaa yhteen ilman että riitelystä tulee vain kaamea olo molemmille.

Anna anteeksi. Olin tyhmä. Rakastathan vielä?

Loppu toi pienen toivonpilkahduksen. Voisiko sittenkin vielä rakastaa ikävien sanojen jälkeen? Kysymys ei saa vastausta, ja eihän tuollaisiin kysymyksiin edes ole helppoa vastata sanoilla ja teoilla. Ihmissuhteet on niin laaja aihe, että siihen löytyy vaikka mitä näkökulmia, ja kiinnostaakin minkälaisia tilanteita ja asioita nostat jatkossa esille. Kiitos tästä. Tulevia raapaleita odotellen <3

[pinjami]

Wisteria, Kiitos kommentistasi ja anteeksi luvattoman myöhäisestä vastauksesta. Oon erittäin epäaktiivinen finiläinen, joten hyvinkin mahdollista, ettet ole mun tekstejä lukenut _{ainakaan tällä nimimerkillä.}

Riitely on melko vaikea aihe kirjoittaa. Tuntuu hankalalta vangita riidellessä käytävää tunnekuohua tekstiksi ja luoda just oikeanlainen tunnelma tekstiin. Puhumattakaan siitä, että raapaletekstissä sanoja on vaan rajattu määrä.

A/N: Kipeilyn kunniaksi päätin avata taas sanaisen arkkuni. Tästä iski inspis jo pari päivää sitten, enkä malttanut mennä nukkumaan, ennen kuin sain tämän kirjoitettua. Tässä nyt ehkä sitten sitä täydellistä parisuhdekuvausta.

Tiikerin raitoja ihollasi
100 sanaa

Aurinko paistaa oranssina sälekaihtimien lomasta. Keittiön kello tikittää hiljaa. Pöydällä on maljakossa kimppu vaaleanpunaisia ja hieman lakastuneita neilikoita, joiden takaa katson sinua.

Valo luo ihollesi tiikerin raitoja ja saa hiuksesi loistamaan kaikissa kullan eri sävyissä. Katson korkeita poskipäitäsi ja terävää amorinkaartasi. Kasvoillasi on untuvaa, ripsesi ovat pitkät. Katseeni vaeltaa olkapäillesi.

Istun jalat tuolin reunalla ja nojaan käteeni.

Ranteesi poikki menee rusketusraita, jonka olet saanut kellostasi. Kyntesi olet pureskellut lyhyiksi. Paha tapa, josta aina muistutan. Lupaan muistuttaa myös jatkossa.

Nostat katseesi minun silmiini. Hymyilet pehmeästi. Katseesi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Me ollaan tässä ja nyt.

Ja olen onnellisin maan päällä.

[Sokerisiipi]

Otsikko tosiaan kiinnitti minunkin huomion haikeudellaan, ja pidin lukemastani. Elämänmakuista ja samaistuttavaa tekstiä. Sinällään mielenkiintoinen ote parisuhteeseen, kun tässä ei henkilöihin pääse juurikaan kiinni vaan he ovat nimettömiä osansa esittäjiä. Persoonien sijaan spottivalon alla on tunteet ja erilaiset tilanteet, joita parisuhteessa tulee eteen. On riitoja ja pahaa mieltä, mutta on myös "täydellisiä" onnen hetkiä. Hienosti olit kyllä tavoittanut tuon riitelyn ja siinä heräävät tunnekuohut ja ajatukset. Tunnistan kummassakin reagointitavassa itseni. Useimmiten välttelen konflikteja, mutta välillä pitää saada puhuttua suunsa puhtaaksi ja saada vastareaktio. Jos se jää saamatta, niin onhan se turhauttavaa.

Toisessa raapaleessa oli kiva kontrasti ensimmäiseen. Ihana, pysähtynyt tunnelma. Sellaista arkisen hetken jakamisesta nauttivaa. Tykkään hirmuisesti tuollaisista yksityiskohdista, mitä tässä oli paljon. Helpottaa tilanteen ja ympäristön näkemistä. Tiikerin raidat olivat myös suloinen huomio. Suloisen rakastunutta meininkiä, kun jaksetaan toista tuijotella ja pistää merkille kaikki ihanat yksityiskohdat, tui ♥︎

Vaikka nyt ylistinkin tätä tunteet & tilanteet -asetelmaa, olen kuitenkin myös henkilökuvausten suuri ystävä, ja onhan tässä tullut ilmi jotakin hahmojen persoonallisuudesta. Eli niilläkin on väliä. Sinällään olisi mukavaa, jos hahmoihin pääsisi tiukemmin käsiksi. Sillä tavalla heidän kokemuksensakin tuntuisivat läheisimmiltä. Mutta jos se ei ole tarkoitus, niin tyydyn katselemaan jatkoa ikkunan takaa.

Kiitos näistä. Kiinnostuneena odotan, millaisia tilanteita ja tunteita tulet jatkossa käsittelemään :3

[pinjami]

Sokerisiipi, Kiitoksia kommentistasi! Nämä on aina tosi kivoja ylläreitä, kun pitkästä aikaa tulee katsomaan.

Tän raapalesarjan ideana on ehkä enemmän kertoa erilaisista tunteista ja pienistä arjen hetkistä. Hahmot jäävät tarkoituksella vähän etäisiksi ja olenkin näitä oikeastaan kirjoittanut niin, etten ole hahmoja tai niiden luonnetta sen kummemmin pohtinut. Ideana on enemmänkin päästä käsiksi kirjoittamiseen, koska olen todella ruosteessa monen vuoden tauon jälkeen ja myös hieman inspiraation puutteen vuoksi. Voi olla, että lukija joutuu vähän erilaisesta näkökulmasta katsomaan tilanteita kuin yleensä.

A/N: Viinipäissään tekstien kirjoittaminen on tosi kivaa.

Merenpunaista
100 sanaa

Me ajettiin rannalle turkoosilla kuplavolkkarilla. Meri kuohui, kun aallot kohtasivat aallonmurtajan. Ja me seistiin siinä hiljaisuudessa ja katseltiin, kun kirkuvat lokit kaartelivat yllämme. Hellästi tunsin, kun kätesi tarttui omaani ja sormesi puristivat tuttavallisesti.

Me haettiin jäätelöt, syötiin ne kilpaa. Juostiin matalassa aallokossa, niin että roiskuva vesi kasteli kaikki vaatteet. Piirreltiin märkään hiekkaan sydämiä. Rakasteltiin, jonka jälkeen jäljittelit ihooni kuvioita.

Oltiin sylikkäin, otsat vatsakkain, kun sanoit, että meidän rakkaus on merenpunaista. Kysyit, että mentäisiinkö naimisiin.

Kuulin sun hengityksen. Värähdys kulki vartaloni läpi ja suljin silmäni. Puristin sinua, enkä ollut varma olisitko siinä enää.

Mutta meri oli sininen. Enkä tiennyt mitä sanoisin.