Intergalaktista viestintää, S, scifi-femme, 20/20

[LillaMyy]

Otsikko: Intergalaktista viestintää
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Paritus: Sereya/Arelle
Oikolukija: -
Tyylilaji: scifi, femme
Tiivistelmä: Oli kulunut jo kuukausi siitä, kun Sereya perheineen oli laskeutunut Melianin pinnalle.
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 7)
K/H: Päätin visusti onnistua spurtissa, ja oikeasti kirjoittaa seitsemänä päivänä vain yhden raapaleen samaan sarjaan. Kyselin sitten irkistä muuten huvikseen ideoita, ja sieltä heitettiin scifi-femme (thank you, miniskidi ), joten tästä tulee sitten varmaan jotain jännää. Tai sitten ei? Never know. En tiedä yhtään, mitä tähän on tulossa, joten lisäilen alkutietoja sitten sitä mukaa, kun saan valmista, jos sille tulee tarvetta. En myöskään ole aivan varma, että jatkuuko tämä spurttiraapaleen jälkeen vai ei, joten siksi otsikossa on kysymysmerkki.

1, kuukausi

Oli kulunut jo kuukausi siitä, kun Sereya perheineen oli laskeutunut Melianin pinnalle. Hänen isänsä, Colemin, oli ottanut vastaan johtajan paikan korporaatio INRY:stä (se oli lyhenne Intergalaktisesta Nerokkaiden Reformaattorien Yhdistyksestä). Niinpä koko Horrisonin perhe oli tehnyt matkan, joka nyt tuntui luissa ja ytimissä, Maapallolta Melianiin.

Sereya yritti parhaansa mukaan sopeutua uuteen ympäristöönsä, mutta totuttelu vihreisiin ihmisiin ja uudenlaiseen ympäristöön vei oman aikansa. Vaikka Melian olikin planeettana hyvin samankaltainen kuin Maapallo, ei se silti ollut täysin sama. Sen Sereya sai huomata varsin nopeasti, sillä Melianilla korporaatio INRY määräsi tahdin ja muut juoksivat toteuttamaan sen tahtoa.

Yliopistokin oli ihan erilainen kuin Maassa, sillä täällä ei opiskeltu historiaa, uskontoa tai informaatiotieteitä. Täällä opiskeltiin kvanttimekaniikkaa, myalethia (kieli, jota puhuttiin vain Delralla kuuden valovuoden päässä Melianilta) sekä intergalaktista viestintää. Sereyasta se tuntui aivan kuin hän olisi pompahtanut joihinkin niistä elokuvista, joita hänen esivanhempansa olivat satoja vuosia sitten katselleet, ja joille hän oli veljensä Braedenin kanssa nauranut.

[Parris]

Huijui, mahtavaa saada lisää scifi-matskua sulta! Ihmiskunnan toivo ja tuho oli hieno, joten odotukset ovat kyllä korkealla. :>

En tiiä, jotenkin ensivaikutelma on vähän sellainen "hui, onpas nyt paljon nimiä". Ehkä tää raapaleformaatti ainakin näin 100 sanan versioina jättää vähän kylmäksi, kun vyörytät heti alkuun pitkän litanian ihan vieraita nimiä ja termejä, itsekeksittyjä planeettoja ja yhden korporaationkin. Jään siis ainakin näin alkuun kaipaamaan vähän enemmän lihaa luiden ympärille, niin sanotusti, mutta eiköhän asia korjaannu viikon mittaan! (Yksi pieni juttu nousi mieleen: -- totuttelu vihreisiin ihmisiin -- vei oman aikansa. Onko ne enää ihmisiä, jos ne on vihreitä? Vai onko se vähän sama juttu kuin tummaihoiset jne.?)

Nimimaailma tässä on kuitenkin taas, sun teksteille äärettömän tyypillisesti, tosi ihana. Erityisesti tän suunnitellun femme-parin nimet, Sereya ja Arelle, ovat kauniita. Ainoa nimi, mikä ehkä vähän särähti mun korvaani, oli tuo Horrison, kun tulee vaan mieleen jotain suuntaan horri-ble. Noh, ei he nyt kai sentään sellaisia ole. Mutta kaikkiaan luo jotenkin hauskan galaktisen ja kivasti toimivan tunnelman niiltä osilta. Nimien kanssa oot kyllä ihan pro!

Tuo yliopiston esittelypätkä on mun mielestä tosi kiva. Kyllä mua ainakin kiinnostaisi opiskella myalethia ja intergalaktista viestintää (ihana otsikko, muuten!), sen verran jännittäviltä ihan näihin perinteisiin tutkinto-ohjelmiin verrattuna ne kuulostavat. Innolla odotan, millaista tietoa kaavit esiin tuosta viimeisestä opintopolusta, kun näin otsikon perusteella se taitaa olla tässä keskeisessä osassa!

Mutta joo, yleisilme on vähän vielä karu, mutta luotan siihen, että tästä tulee kiinnostava lukukokemus. Kiitokset! <3

[LillaMyy]

Bluji: HUI, suuri järkytys, että jollakin on odotuksia mun SCIFILLE! Fantasialta voi jo odottaakin jotain, mutta scifi ei yleensä ole mun pala kakkua, joten jaiks. Mä yritän tuoda paljon lihaa näiden luiden ympärille, mutta saa tökkiä, jos jokin nimi jää turhan irralliseksi, niin yritän avata sitä enemmän. (: Joo, täällä se ihon vihreys on ainoa erottava tekijä, että se on vähän sama asia kuin tumma/vaalea iho. Nimien kanssa taas vietän aina paljon aikaa tekstistä riippumatta, joten niistä on aina tosi kiva saada kehuja, vaikka pakko myöntää, että Horrison nyt meni ehkä vähän huti. xD Hui, kehuja otsikosta, niitä tuleekin harvoin, koska olen ihan sukka siinä hommassa. xD Toivotaan, että tästä tulee mielenkiintoista, koska en tosiaan itsekään tiedä vielä yhtään, mitä tuleman pitää. Kiitoksia kommentista! <3

2, nipistää

Ensimmäisellä intergalaktisen viestinnän tunnilla, tyypilliseen Sereyan tyyliin, professori Uyterhoeven päätti jakaa opiskelijansa pareihin. Tämä olisi voinut olla hauskaakin, jos parinsa olisi saanut valita itse, tai jos Sereya olisi edes tuntenut muita. Hän oli kuitenkin ensimmäistä viikkoaan yliopistolla, joten varmasti hänen parikseen valikoituisi joku öykkäri, jonka kommunikaatiotaidot olisivat Isojalan tasolla.

Kun professori sitten kertoi Sereyan parin olevan joku Arelle, tyttö katseli hermostuneena ympärilleen nähdäkseen kuka liittyisi hänen seuraansa. Lopulta Sereya joutui nipistämään itseään, ettei olisi kiljaissut ilosta, kun hän huomasi parinsa olevan suunnilleen hänen ikäisensä tyttö, jonka kuulas iho kertoi hänen olevan kotoisin jostain ihan muualta.

”Sinä olet uusi täällä”, Arelle tokaisi heti, ja Sereya nyökkäsi. Mitäpä sitä kieltämään.
”Tervetuloa kampukselle”, hän jatkoi ojentaen kättään, johon Sereya tarttui.
”Kiitoksia.”

Lyhyen esittelyn jälkeen Arelle kertoi tulevansa Kidriltä, minkä vuoksi hän olikin halunnut käydä yliopistonsa jossain ihan muualla.
”Hengitysmaski ei jotenkin sopinut kasvoilleni”, Arelle selitti nauraen.
”Ymmärrän täydellisesti”, Sereya vastasi katsellen toisen solakkoja piirteitä yrittäen kuvitella tälle hengityslaitteet.

Koko loppupäivän tytöt viettivät kampuksella. Arelle näytti Sereyalle kaikki parhaat ruokapaikat, rauhallisimmat nurkkaukset lukemiseen (tai johonkin muuhun aktiviteettiin, tämä lisäsi silmäniskun kera) sekä yliopiston ylpeydenaiheen: vanhanaikaisen kirjaston, josta löytyi talletettuna koko universumin historia. Jo toistamiseen Sereya sai sinä päivänä nipistää itseään, sillä tämä oli aivan liian unenomaista ollakseen totta.
”Tiedän, minäkin reagoin noin, kun näin tämän ensi kertaa!” Arelle totesi.
”Se on upea!” Sereya vastasi.

Kirjastolla aika tuntui pysähtyvän, kunnes Sereyan mobiiliyksikkö ilmoitti äidin kaipaavan häntä kotiin.
”Ei se karkaa mihinkään!” Arelle tokaisi. Vasta sen jälkeen Sereya kehtasi jättää kirjaston sillä kertaa sikseen lähteäkseen takaisin.

[Arte]

Ih ih kirjastopornoa oisko mitään? ♥ Ja siis nimenomaan niin, että kävellään vaan ympäri intergalaktista kirjastoa ja kuolataan sen kaiken tietomäärän päälle! Saatoin ehkä vähän seota tästä ajatuksesta.

Tässä oli muutenkin kivasti kaikkea scifiä. Ympäristö tuli hyvin ilmi ilman, että siihen keskityttiin liikaa. Pääpaino oli kivasti nimenomaan henkilöissä, ja miljöötä sitten ripoteltiin esiin sieltä sun täältä. Tykkäsin. (:

Sun teksteistä tulee kyllä aina niin viaton fiilis! Hahmot ovat niin kilttejä ja kivoja ja maailma on kiva paikka. Näitä oli kiva lukea ja tän nimi on muuten tosi kekseliäs myös! (En osaa enää sanoa mitään järkevää näemmä, oli kiva kiitti ♥)

[LillaMyy]

Arte: Ahahahahah, katsotaan, mitään kovin pornoista ei kyllä voi ikärajan puitteissa tapahtua, mutta never know, mitä siellä rivien välissä sitten kuitenkin tapahtuu... Ahh, no TUOLLAISTA kyllä varmasti tuleekin, koska jo ajatuskin vaan siitä, mitä kaikkea siellä voi olla! <3_<3 Mä tykkään enemmän tiputella just kaikkea ympäristö yms. kuvailua sinne sun tänne kuin käyttää 200 asian x kuvailuun, etenkään näin raapaleissa. Mä itse olen niin pieni ja viaton, että on kovin vaikeaa saada sitä maailmaan raakuutta mukaan, vaikka yritys onkin välillä kova. :’D Kiitoksia! (: <3

3, tulipesä

Tunnit muuttuivat päiviksi ja päivät viikoiksi, kun Sereya ja Arelle viettivät kaikki hyppytuntinsa yliopiston aarreaitassa kirjastolla. He olivat tutkimusmatkoillaan löytäneet parhaan nurkkauksen sieltä, missä holokuvaaja toisti jatkuvalla syötöllä vanhanaikaisen tulipesän kuvaa seinälle. Valitettavasti teknologia ei ollut kehittynyt vielä tarpeeksi pitkälle, että se toisi varsinaisesti lämpöä, mutta tunnelmaa kuvajaisen leiskuvat liekit ja takkatulen ääni kyllä loivat.

Erään kerran, kun tytöt olivat palaamassa tulipesän räiskeestä takaisin luennolle, Sereya koki järkytyksen. Kaikki hänen opiskelutoverinsa seisoivat seinien vierillä yrittäen litistää itsensä niitä vasten. Sereyan ei tarvinnut miettiä pitkään, mistä se johtui, ennen kuin huomasi isänsä seisovan väkijoukon keskellä.
”Sinua kaivataan kotona”, Colemin, jonka suurin osa tiesi vain INRY:n uutena johtajana, totesi.

Kävellessään isänsä perässä pois kampukselta Sereya tunsi kaikkien porautuvat katseet selässään. Hän saattoi melkein kuullakin tuijottajien miettivän mielissään, että tuoltako sen hirviön, jolla oli kuristusote jokaisesta planeetalla työskentelevästä ihmisestä ja olennosta, tytär näytti. Sereya tiesi jo valmiiksi, että seuraavasta päivästä yliopistolla tulisi kamala.

[Lunalotta]

En vissii kovinkaan usein lue skifiä, mutta koska femme niin olihan tää avattava ja luettava Arelle vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, Melian planeettana jännältä ja Sereyan perhe myös! Äh, kirjoita jo lisää, tahdon lukea lisää koska tää on jännää ja tahdon jo femmeilyä

[Odo]

Uuuu, vaikuttaapa jänskältä. Scifi on kyllä rakkaus ja tässä on hauskat lähtökohdat, kun päähenkilö tulee maasta. Tämä on edennyt kevyeen, mutta reippaaseen tahtiin, mutta nyt siihen saatiinkin jo käännettä. Jään kyllä jännityksellä odottamaan, mitä on oikeastaan tulossa, kun kerran halutaan kotiin ja muiden suhtautuminen muuttuu.

Tämä on kivalla tyylillä kirjoitettu ja kuten aina, sulla on tosi kivoja nimiä hahmoilla ja paikoilla. Kivasti olet miettinyt tuota koulujuttuakin ja kirjasto kuulostaa ihan mahtavalta paikalta. Mielellään tätä lukisi tosiaan enemmän kuin sen seitsemän raapaletta ja mitä mä nyt ajattelen jatkoa (liikaa vaihtoehtoja, mitä voisi tapahtua), niin ei tämä vaan voi jäädä seitsemään osaan. Sitä paitsi, sulla lähtee aina kaikki lapasesta (hyvällä tapaa). 

[LillaMyy]

SparklingAngel: Eipä scifi nyt kovin sen kummallisempaa ole kuin muutkaan genret, vähän jotain avaruushömppää vaan mukana. Kyllä mä ehkä pian pääsen siihen femmeilyyn? Kiitoksia! <3

Odo: Mä kirjoitan niin harvoin scifiä, että tarvitsin jotain tuttuakin tähän hommaan, joten ajattelin, että olisi helpompaa, jos päähenkilö olisi sitten maasta, vaikka tarina tapahtuukin jossain avaruudessa. (: Katsotaan, mitä tässä oikein tapahtuu, sillä olen itsekin ihan yhtä pihalla tästä kuin te. Nimistön kanssa tosiaan vietän aina jonkun aikaa, ennen kuin aloitan edes itse tarinaa, joten siitä on aina hauska kuulla positiivisia kommentteja. (: Ja, no, kuten sanoit, mulla lähtee aina lapasesta, joten todennäköisesti tämäkin lähtee lapasesta, kunhan eka pääsen sinne seiskarapsuun asti. xD Kiiitoksia sullekin! <3

4, hillitön

Kotona Sereyaa odotti hillitön kasa tekemistä, sillä Braeden oli onnistunut ylikuormittamaan heidän siivousrobottinsa. Isä oli jo lähettänyt sen korjattavaksi, mutta sillä aikaa olisi Sereyan, ainoan ei-työssäkäyvän heidän perheessään, tehtävä pitää koti siistinä.

Sereya huokaisi pitkään, laski viiteensataan, ettei vain kilahtaisi isälleen, ja kääri sitten hihansa ryhtyessään toimiin. Kaikeksi onneksi Reiyna oli opettanut tyttärelleen manuaalisia kotitöitä, kuten äidin puolen suvulla oli ollut tapana jo satojen vuosien ajan. Niistä ei ehkä ollut kovinkaan usein hyötyä, mutta tällaisina hetkinä sitä kiitti jotain korkeampaa voimaa siitä, että osasi tehdä edes jotain, koska teknologia saattoi kaatua todella herkästi ja sitten oli vaara jäädä tyhjän päälle.

Colemin sulkeutui onneksi työhuoneeseensa holopalaveriin muiden INRY:läisten kanssa, joten Sereyan ei tarvinnut kohdata isäänsä sillä hetkellä. Oven takaa kuului kiivasta väittelyä, joten tyttö päätteli isänsä selittelevän Melianin säälittävää tilaa Imperiumille. Vaikka mieli teki kuunnella oven takana, Sereya tiesi paremmin ja suorastaan vältteli työhuonetta, ettei isä vain saisi syytä huutaa hänelle.

[Odo]

Yllätyin hieman siitä, että syy mennä kotiin olikin siivoaminen. Odotin jotain paljon vakavampaa, kun johtaja itse saapui kutsumaan tyttärensä kotiin koulusta. Luulisi, ettei talo kaadu kaaokseksi, jos robotti on vasta mennyt rikki (tai näin oletan), mutta saa nähdä, oliko tässä sitten lopulta muitakin syitä kuin patistaa tyttö siivoamaan. Kiva yksityiskohta, että tavallisiakin kotitöitä on opetettu tekemään, vaikka siivousrobotit ja teknologia normaalisti huolehtivatkin kaikesta, mikä meille on tuskastuttavaa arkipäivää. Voisitko hankkia minullekin siivousrobotin? Kämppäni suorastaan vaatii sitä!

Tällaiset scifi ja tulevaisuuselementit on tosi kivoja, että tämä tosiaan eroaa siitä tavallisesta elämästä, mikä on nykyisessä maassa ja miten arkisia ne sitten tuolla olevat - kuten kuuluukin olla. Jäi jännittämään, mitä tuossa palaverissa käsitellään, vaikka annettiinhan siitä tosiaan vihjettä, että mistä oikeastaan on kyse. Odotan silti, mihin se johtaa juurensa, kun aika koittaa.

Sitä femmeilyä odotan myös, mutta ehkä se sieltä pääsee putkahtamaan vielä, etenkin jos tämä jatkuu pidemmällekin. Enää kun olisi kolme raapaletta vain jäljellä, jos päätät lopettaa seitsemään. En suostu, en sitten millään. On muuten kehaistava, miten ehyttä maailmaa olet rakentanut näin lyhyessä pätkässä unohtumatta tapahtumia, joita tässä on esiintynyt ja hahmoja, joista on paljastettu mielestäni tässä vaiheessa ihan sopivasti. Odottelen siis edelleen innolla jatkoa, että mihin tämä on menossa!

[LillaMyy]

Odo: Heh, niin minäkin yllätyin. xD Tämä jää nyt vain rivien väliin, joten avaan tätä tässä vähän lisää, mutta siis osasyynä on myös se, että Colemin pitää intergalaktista viestintää (ja etenkin sitä, että hänen tyttärensä opiskelee sitä!) täysin turhana, joten hän käyttää lähes minkä tekosyyn tahansa kiskoakseen Sereyan pois yliopistolta, kun tämän pitäisi olla "kunnon" töissä hänen mukaansa. (: Siivousrobotti olisi kyllä varsin ihaana, mutta valitettavasti en vielä itsekään omista sellaista... :'D Palaveriin todennäköisesti tullaan viittailemaan vähän siellä sun täällä, koska saatoin ehkä keksiä jotain jännää sinne. (; Tässä kenties jo putkahtaa jotain lievää femmeilyä, mutta olen aika varma, että tämä jatkuu pidemmälle kuin seitsemään, koska saatoin ehkä innostua taas vähän enemmänkin... Kiitoksia kovasti kehuista, lämmittävät mieltä tosi paljon, kun en tosiaan ole mikään scifin suurkuluttaja itse. (: Kiitos taas! <3

5, vielä

Kun Sereya viimein pitkän viikonlopun jälkeen palasi takaisin yliopistolle, hän suorastaan pelkäsi tavata opiskelijatoverinsa. Isä oli hänestäkin pelottava näky, kun tämä oli vihainen, mutta muut näkivät isän vain INRY:n johtajana, joten hän saattoi vain kuvitella, kuinka pelottavana muut pitäisivät miestä. INRY kuitenkin maksoi jokaikisen Melianilla työskentelevän ihmisen ja olennon palkat, varmisti, että he tekivät työnsä kunnolla, ja piti yllä säälimätöntä kuria työpaikoilla.

Kaikista eniten Sereya kuitenkin pelkäsi sitä, miten Arelle suhtautuisi pariinsa viime viikkoisen välikohtauksen jälkeen. Hän oli alkanut pitää paristaan enemmänkin, joten hän olisi halunnut kertoa tälle perheestään omalla ajallaan juuri sen takia, ettei se tuhoaisi heidän välistään ystävyyttä.

Loppujen lopuksi, Sereya olikin pelännyt aivan turhaan, sillä Arelle vain istahti luennolla hänen viereensä ja tervehti yhtä iloisesti kuin aiemminkin, aivan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Professori Uyterhoevenin luennoidessa siitä, kuinka tärkeää oli säilyttää hyvät välit niin läheisimpiin kuin kaukaisempiinkin naapureihinsa Imperiumin sisällä siltä varalta, että sota syttyisi, Sereya tutkaili vieressään istuvaa tyttöä.

Hän ei ollutkaan vielä aiemmin huomannut, kuinka nätit piirteet Arellella oli, kun hän oli vain keskittynyt tämän tarinoihin. Nyt hän kuitenkin näki toisen violettien silmien loisteen, söpön pienen nenän, nätisti suipoiksi kaartuvat korvat, jotka pilkistivät hennon vaaleanpunaisten hiusten lomasta, sekä suloisen karmiininpunaiset huulet. Sereya oli koukussa.

[Odo]

Tulipa tähän jatkoa nopeasti. Myttis, sairaan nopee ja värikäs, kuten aina ennenkin. Ihan mielellään nyt nappaa jatkoa luettavaksi, kun päätin käyttää tämän aamun viimein kommentointiin, kun niin paljon rästissä. Jos tässä pysyisi reaaliajassa mukana tai ainakin pyrkisi siihen kaikin keinoin.

Ihanaa, ettei välit menneet miksikään sen vuoksi, että toinen omaa pelottavan isän. Odotan kyllä muiden suhtautumista, kun se voi olla hieman hankala kaikin puolin, vaikka muita koululaisia ei olekaan esitelty. Pidin myös tässä vihdoin ja viimein ilmestymästä femmestä. Ehkä, kun huomaa, ettei toinen välitä isästä niin huomaa myös ne kauniit piirteet, kun katsoo hieman eri tavalla toista, joka ymmärtääkin häntä tai ei ainakaan välitä perheestä vaan hänestä itsestään ja tulee taas tervehtimään iloisesti ja kuten aina ennenkin.

Ja hyvä, että innostuit, olen ylpeä sinusta Mytykkäni! <3

[LillaMyy]

Odo: Ahahahah, joo, tällä kertaa tässäkin sairaan nopee ja värikäs. Katsotaan, miten muut reagoi, varmaan sieltä tulee jotain hankausta johonkin suuntaan ainakin... Ehkä? Joo, itsekin ajattelin, että tuossa kohtaa on loogista tuoda esiin tätä femmepuoltakin, kun Arellelle on ihan sama, että Sereyan isä onkin pelottava tapaus, että häntä kiinnostaa vain Sereya itse. <3 Hii, minäkin olen, koska tätä on kiva kirjoittaa, koska scifi (samoin kuin fantasia) antaa ihanat vapaudet kehitellä kaikkea jännää! Kiitos taas! <3

6, aakkoset

Professori Uyterhoeven luennoitsi salin etuosassa jotain, mutta Sereya ei jaksanut keskittyä tämän yleensä niin eläväiseen ääneen. Nyt se kuulosti suorastaan tylsältä verrattuna siihen, mitä hänen vieressään oli. Arellen kulmien kaaret, hiusten hehkeys ja silmien tuike olivat paljon mielenkiintoisempia kuin professorin papatukset edempänä.

Kun Arelle kuitenkin kääntyi katsomaan Sereyaa, tämä käänsi katseensa nopeasti takaisin eteensä nolona, että oli jäänyt tuijotuksestaan kiinni. Toista tyttöä se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan, sillä hän vain naurahti ja asetti kätensä pöydälle niin, että hänen vasen pikkusormensa oli kosketuksissa Sereyan oikeaan pikkusormeen.

Koko loppuluennon ajan Sereya oli piinallisen tietoinen toisen kädestä, muttei uskaltanut liikahtaa senttiäkään suuntaan tai toiseen. Hän tuntui unohtaneen aivan täydellisesti ihmissuhteiden aakkoset pelkästään sen yhden pienen kosketuksen takia.

Luennon päättyessä Sereya oli yleensä ensimmäisenä keräilemässä tavaroitaan, mutta nyt Arelle sai tökätä ystäväänsä, että tämä edes huomasi professorin kadonneen jo. Hämmentyneenä toinenkin tyttö pakkasi tabletin laukkuunsa. He kävelivät yhdessä ulos luentosalista lounaalle. Koko matkan ajan Sereya saattoi tuntea muiden opiskelijoiden katseet selässään, mutta Arelle käyttäytyi aivan kuin kaikki olisi aivan kuin ennen.

Ruokalassa Sereyan oli jo ihan pakko kysyä toiselta, eikö tätä ollenkaan haitannut istua hänen seurassaan.
”Ei, miksi ihmeessä haittaisi?” oli vastaus.
”Koska isäni on INRY:n johtaja?” Sereya heitti.
”Mitä väliä sillä on? INRY:llä ei ole mitään tekemistä minun kanssani, olen itsekin ulkopuolinen kuten sinä. Vanhempani asuvat edelleen Kidrillä, enkä tunne ketään täällä työskentelevää, joten INRY on minulle vain nimi, joka loistaa joka puolella planeettaa”, Arelle sanoi olkiaan kohauttaen. Sereya tyytyi vastaukseen ja keskittyi taas ruokailuunsa. Hänellä oli selvästi käynyt hyvä tuuri parin saannissa.

[Odo]

Hei taas, minäkin koetan olla nopea ja pysyä tässä sinun tahdissasi. Scifissä ja fantasiassa on tosiaan puolensa, kun saa niin paljon keksiä kaikkea omaa, mutta on siinä oma hommansakin. Pakko muuten myöntää, että tämä on myös varsin inspiroivaa, kun nyt tekisi itsekin mieli kehitellä kaikkia juttuja ja niin edelleen!

Kun Arelle kuitenkin kääntyi katsomaan Sereya

Aloitettaan ainokaisen typon pongaamisesta, eli kenties Sereyaa.

Taas hauska luku ja saatiin sitä femmeilyä ja ihastuksen alkua. Tosiaan kävi Sereyalla hyvä tuuri, vaikka yleensä pakkopareissa käy aina just huonoin mahdollinen onni. Pidin myös siitä, että tässä tuotiin esille sekin, miksi toista ei kiinnosta juurikaan Sereyan isän johtajuus, vaikka kyllä siinä on varmasti mukana sitäkin, että Arelle on tarpeeksi kypsä siihen ettei välitä mitä toisen isä on vaan se, mitä toinen on. Huvittava Sereya oli ihan omissa maailmoissaan, mutta niin voi tosiaan käydä, kun huomaa toisen taas ihan uudessa valossa.

Ja hei, tahdon kuulla lisää intergalaktisesta viestinnästä, koska sellainen olisi varmasti aivan mahtava oppiaine lukea! Ja vaikka tämä on hyvin eri tyyppinen, eikä millään tavalla samanlainen tai sinne päinkään, niin minulle iskee joku himo lukea myös Linnunradan käsikirjaa liftareille. Joka taas inspiroisi lisää kaikenmaailman jättiprojekteihin.

[LillaMyy]

Odo: Ei tässä enää tarvitse koittaa pysyä tahdissa, koska nyt varmaan spurtin jälkeen hidastuu tahti hieman. Toki, scifi ja fantasia on molemmat aika työläitä, kun kaikki pitää keksiä itse, mutta se jättää myös tosi paljon pelivaraa, kun ei tarvitse ajatella, että mikä on oikeasti mahdollista, vaan saa antaa mielikuvitukselle siivet. Damn, pirun typo eksynyt joukkoon. Pakkoparit on aina ihan kamalia, kun sieltä tulee aina se ärsyttävä tyyppi, joka ei tee mitään, tai se, joka pomottaa. Intergalaktisesta viestinnästä tulee ehkä jatkossa lisääkin, koska itsekin haluaisin tutustua aiheeseen. Inspiroituminen on aina hienoa, joten anna palaa vaan! Kiitos taas! <3

7, syödä

Seuraavien viikkojen ajan Sereya yritti totutella olemaan toisten tuijotuksen kohteena, sillä muut opiskelijat eivät erityisemmin arvostaneet hänen isäänsä. He tuntuivat luulevan, että Sereya itsekin oli samanlainen kuin Colemin, vaikka totuus olikin jotain aivan muuta. Itse asiassa, isä ja tytär eivät olisi voineet olla kauempana toisistaan luonteiltaan.

Arelle kuitenkin jatkoi Sereyan seurassa oleskelua, jopa vapaa-ajallaankin. Erään kerran, kun he olivat syömässä yliopiston ruokalassa, liittyi yksi heidän opiskelutovereistaan, Luekas, Sereyaa vastapäätä.
”Oletteko te kaksi pari?” poika kysyi suoraan.
”Ei...” Sereya mutisi ja tuijotti lautastaan.
”...vielä”, Arelle kuiskasi niin hiljaa, että vain hänen vieressään istuva tyttö kuuli sen.
”Harmi, se voisi auttaa porukkaa unohtamaan isäsi pikkuvisiitin pari viikkoa sitten.”
”Mitä tarkoitat?” Sereya ihmetteli yrittäen samalla toipua siitä, mitä Arelle oli hänelle kuiskannut saaden hänen sydämensä hakkamaan kahtasataa.
”Tämä paikka on niin pieni, että porukka tarttuu jokaiseen pieneenkin juttuun kuin hukkuva. Tällä hetkellä isäsi vierailu on se kaikista kiinnostavin juttu, mutta jos sattuisi tapahtumaan jotain muuta mielenkiintoista, kuten se, että koko yliopiston kaksi näteintä tyttöä seurustelisivatkin keskenään, muut idiootit voisivat unohtaa sen aiemman”, Luekas selitti ja nappasi pähkinän Sereyan lautaselta.

Poika istui tyttöjen seurassa aina seuraavan luennon alkuun asti, mutta Sereya ei muistanut siitä enää mitään, sillä Arelle oli siirtänyt kätensä pöydältä hänen polvelleen. Sereya pystyi tuntea sydämensä sykkivän toisen tytön kättä vasten, kun hänen hermoilunsa nosti taas päätään. Luennollakin Arellen käsi lepäsi pöydällä Sereyan oman vieressä häiritsevästi, joten keskittyminen jäi nollan tuntumaan.

Sereya odotti Arellen kanssa leijubussia kotiinsa, kun toinen tyttö päätti yllättää hänet. Juuri, kun pieni leiju lähestyi pysäkkiä Arelle nousi varpailleen ja painoi nopean ja hennon suukon suoraan Sereyan huulille.
”Nähdään huomenna!” hän sanoi, ennen kuin lähti kävelemään kohti kotiaan jättäen Sereyan pärjäämään omillaan. Jotenkin kummasti hän onnistui nousta leijubussiin ja selviytyä kotiin asti, mutta jos häneltä olisi kysytty, miten, ei Sereya olisi osannut vastata siihen. Hän oli liian pilvissä sellaiseen.

[Lunalotta]

Hei, jatkajatka! Nää on ihania, vaikka skifiä tässä onkin. Se on kuitenkin mukavasti siellä kaiken muun seassa, ettei se häiritse. Mä oon jotenkin aina vierastanut skifiä, kun oon aatellu että skifijutut on pelkkää robotti-avaruus-tiedehöskää, no okei tieteestä mä kyllä tykkään mutta skifi on niin robottimaista ollut aina mun mielestä, että oon vältellyt sitä. Mutta enpäs taida enää vältellä, koska avaruusjutut ja planeetat on siistejä :3
Femmeä heii! Ihana toi Arellen kuiskaus, ja ymmärrän hyvin Sereyan hämmentyneisyyden.. <3 Kirjoita näitä nyt lisää, jätit niin koukuttavaan kohtaan tämän!!!

[LillaMyy]

SparklingAngel: Jatkan, jatkan! Scifi tosiaan seikkailee siellä väleissä jatkossakin, sen ei ole tarkoitus olla pääroolissa tässä tarinassa. Eikä scifi ole vain pelkkiä robotteja, androideja, sun muita, siihen kuuluu paaaaaaaaaaaljon paljon muutakin. Oikeastaan kaikki avaruus- ja planeettajutut on kenties jonkin asteista scifiä, tosin aika lievää versiota, jos muuten on kyseessä ihan tavallinen moderni maapallo. (: Kiitoksia kommentista! (:

8, hento

Seuraavana aamupäivänä Sereya istui luentosalissa jo varhain. Hän ei ollut osannut pysytellä kotona, sillä oli vain hermostuneena ravannut eteisen ja oman huoneensa väliä. Hän ei yhtään tiennyt, miten hänen pitäisi reagoida Arelleen ja tämän eiliseen hentoon suukkoon, ja hänen aivonsa kävivät jo ylikierroksilla. Niinpä hän oli hypännyt tuntia aikaisempaan leijubussiin saadakseen muuta ajateltavaa ja istui nyt odottelemassa professori Uyterhoevenin saapumista.

Professori saapuikin ajallaan ja aloitti luentonsa, kun muutkin opiskelijat olivat valuneet saliin. Sereyan pettymykseksi Arellea ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut. Hän yritti keskittyä tekemään muistiinpanoja tabletillaan näkyville luentomateriaaleille.

Luentosarja alkoi ja päättyi, mutta Arelle ei ollut vieläkään saapunut paikalle. Sereya alkoi olla jo lähes epätoivoinen, kun hän kuuli nimensä mainittavan. Hän kääntyi katsomaan äänen suuntaan, ja huomasi professori Uyterhoevenin viittovan häntä luokseen, joten hän kipitti nopeasti etuosaan professorin luokse.
”Sinun täytyy valitettavasti etsiä itsellesi väliaikaisesti joku pari, johon liityt kolmanneksi. Arelle ei pysty osallistumaan ainakaan pariin viikkoon luentosarjalle, sillä hänet jouduttiin sädettämään takaisin Kidrille perhehätätapauksen vuoksi”, professori sanoi, ja ilma tuntui katoavan Sereyan keuhkoista. Hän joutui ottamaan tukea luennoitsijan pöydästä, ettei olisi kaatunut.
”Olen pahoillani”, professori sanoi vielä, ennen kuin lähti salkkuineen päivineen pois paikalta. Sereya seisoi salissa nojailemassa ja hengittelemässä vielä kauan, ennen kuin sai itsensä kasattua lähteäkseen itsekin pois kampukselta.

Ainoa asia Sereyan mielessä sillä kertaa leijubussissa oli kysymys siitä, mitä ihmettä Kidrillä oli saattanut tapahtua. Ja miksei Arelle itse ollut ollut yhteydessä häneen, vaan hän oli saanut kuulla uutisen professoriltaan? Eikö toinen tyttö pitänytkään hänestä, vai oliko hänen isänsä sittenkin säikäyttänyt tämän? Hänen pitäisi odottaa Arellea kysymyksineen.

[Lunalotta]

No voihan kerpele! Just kun Sereyan ja Arellen tarina oli käymässä mielenkiintoisen söpöksi niin sitten sinä teet ja passitat sen takaisin Kidrille! Mitäköhän siellä on tosiaan tapahtunut? Mietin sitä itsekin Voi Sereya, kysymykset pyörii päässä mutta ei voi nähdä Arellea ainakaan pariin viikkoon. Se on pitkä aika epätietoisuudessa, oi voi!
Kiitos että jatkoit tätä sarjaa, vaikka jätitkin taas koukuttavaan kohtaan. ;__;

[LillaMyy]

SparklingAngel: Hups? Ei mun ollut tarkoitus tehdä mutkia matkaan, mutta se mutka nyt vaan halusi ilmestyä sinne. :'D Täältä tulee kuitenkin jatkoa ja vastauksia, niin sulle kuin Sereyallekin! (: Nyt ei myöskään ehkä jää ihan yhtä koukuttavaan kohtaan. Kiitos taas kommentista! (:

9, viisi

Pari viikkoa venyivätkin viideksi, ennen kuin Arelle saapui takaisin yliopistolle. Sereya oli jo lähes luopunut toivosta näkevänsä tyttöä vielä, ja oli liittynyt Luekaksen ja Galyan ryhmään kolmanneksi paritehtävien ajaksi.

Sereya istui tapansa mukaan luentosalin puolen välin tienoilla, kun hän huomasi tutun kuulasihoisen tytön kävelevän luokseen.
”Hei”, Arelle sanoi kokeilevasti, melkein kysyvästi.
”Hei”, Sereya vastasi tervehdykseen yrittäen sisällyttää yhteen sanaan kaiken sen ikävän, pettymyksen ja ilon, joita hän tunsi yhtä aikaa.
”Anteeksi, että katosin sillä tavalla, mutta Kidrillä sattui onnettomuus ja isäni joutui sairaalaan”, Arelle sanoi.
”Voi ei!” Sereya huudahti, tuntien samalla kauheaa syyllisyyttä siitä, että hän oli ollut niin pettynyt toisen katoamiseen.
”Onhan isäsi varmasti kunnossa?” hän varmisti vielä yrittäen paikata omaatuntoaan.
”On, nyt on vaara ohitse. Isä on erityisen ylpeä uudesta mikrokädestään”, Arelle hymähti.
”Voin vain kuvitella”, Sereya naurahti takaisin samalla, kun professori Uyterhoeven käveli salin eteen.

Luennon päätyttyä Arelle pyysi Sereyaa kirjastolle, että hän voisi lainata tämän muistiinpanoja päästäkseen taas kärryille. Sereya myöntyi pyyntöön ilomielin, sillä nyt hän voisi samalla kuroa menetettyä aikaa umpeen.

Kaksikko vietti useamman tunnin kirjastolla heidän vakinurkkauksessaan tulipesän holokuvan luona. Arelle oli kopioinut Sereyan muistiinpanot muutamassa nanosekunnissa yhdistämällä heidän tablettinsa toisiinsa, joten he päättivät viettää loppuajan vaihtamalla kuulumisia. Arelle kertoili matkastaan Kidrille, ja Sereya puolestaan tarinoi kaikesta, mistä toinen oli jäänyt kampuksella paitsi.

Kun he lopulta lähtivät kirjastolta kotiin, Arelle saattoi Sereyan taas leijubussin pysäkille. Hetken he vain odottivat vaitonaisina, kunnes Arelle katsoi toista syvälle silmiin.
”Olemmehan me okei?” hän kysyi.
”Joo”, oli ainoa, mitä Sereya sai sanottua, kun hänen kurkkuunsa eksyi jotain karheaa.

[Lunalotta]

Jeee näin nopeasti uusi rapsu ja jee Arelle tuli takaisin ja jee sen isä on kunnossa ja jee Serelleä lopussa <3

[LillaMyy]

SparklingAngel: Jeejee, kiitos kommentista, ja täältä saat vähän lisää riemuittavaa! (;

10, empiä

Sereya empi hetken aikaa entuudestaan tuntemattoman oven takana. Pitäisikö hänen koputtaa oveen vai vilauttaa vain kasvojaan skannerille, kuten häntä oli neuvottu? Toisaalta, jos toinen epäonnistuisi, voisihan hän sitten kokeilla toista heti perään, mutta silti hänen mahanpohjaansa kipristeli. Lopulta Sereya päätti kokeilla kasvoskanneria, koska niin häntä oli neuvottu tekemään.
”Tervetuloa Sereya!” digitaalinen ääni toivotti ja ovi lähti aukeamaan hiljaa. Sereya katsoi sitä hetken hämmentyneenä, ennen kuin käveli sisälle tuntemattomaan asuntoon.

”Hei, sinä tulit jo!” Arellen ääni hihkaisi asunnon perukoilta, ennen kuin Sereya ehti edes huhuilla toista.
”Juu”, Sereya mutisi ja tajusi vasta sitten, ettei toinen varmaan edes kuullut häntä.
”Olen keittiössä!” Arelle huusi taas, joten Sereya lähti metsästämään keittiötä.
”Tämä on tosi siisti asunto”, hän sanoi, kun löysi toisen tytön erään nurkan takaa.
”Kiitoksia”, Arelle sanoi ja nousi sitten tiskin yli suukottamaan Sereyan poskea.
”Oletko valmis holoiltaan?” Sereya kysyi tietäen kuulostavansa tyhmältä, koska Arellehan oli pyytänyt hänet luokseen kylään, eikä toisinpäin.
”Aina!” Arelle vastasi hymyillen ilkikurisesti, ja opasti sitten Sereyan olohuoneen puolelle.

Sereya istui siivosti paksun ja pehmeännäköisen sohvan keskelle jättäen toiselle tilaa istua, mihin hän ikinä halusikaan. Arelle päätyi kuitenkin istumaan aivan kiinni hänen kylkeensä, mikä tuntui jo vähän liiankin mukavalta.
”Tässä”, Arelle sanoi, ja ojensi kulhoa, jossa oli jotain valkoisen hötön näköistä.
”Eikä, mistä ihmeestä sinä sait näitä käsiisi?” Sereya ihmetteli arvaten katselevansa entisaikojen ihmisten leffaherkkuja, popcorneja.
”Älä kerro isällesi, mutta saatoin ehkä löytää paikan, jossa myydään Maasta laittomasti tuotua tavaraa”, Arelle vastasi nauraen salaliittolaismaisesti.
”En ikinä”, Sereya lupasi nauraen mukana.

Loppuilta vierähtikin Arellen pienen asunnon sohvalla katsellen liikkuvia holokuvia, kuten Sereya myöhemmin kertoi vanhemmilleen. Sitä hän ei kuitenkaan ikinä kertoisi muille kuin ehkä Braedenille, jos isoveli olisi kiltisti, että aina välillä sohvalla oli tullut tehtyä muutakin. Sereyan huulet tuntuivat olevan melkein tulessa joka ikisestä Arellen huulien kosketuksesta omillaan, mutta se tuntui paremmalta kuin hän olisi ikinä voinut kuvitellakaan.