Pitkä tie (eksyksissä) | Remus/Severus, K11, 15/? raapaletta

[FractaAnima]

Title: Pitkä tie (eksyksissä)
Author: FractaAnima
Beta: Saappaaton<3
Genre: angst, draama
Rating: K11
Pairing: Remus/Severus
Status: 15/?
Summary: Kumpikaan heistä ei selviä niistä öistä hengissä. He eksyvät molemmat. Se on pitkä tie.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
Salainen ystävä II
FF100 sanalla 084. Mies.   
OTS20#2
Vuosi raapalehtien VI
Yhtyeen tuotanto II (Damien Rice - Long Long Way)

A/N: Tämä on omistettu mun Salaiselle ystävälleni, Kiirsulle. Vaikka sun toiveissa oli vaihtoehtoja, mulla ei ollut. Severus/Remus on ainoa oikea vastaus just sulle!

Pitkä tie (eksyksissä)

It's a long way to haul all the traps you've trawled
When you could just stop and let go

1.

"Ja miksi minun pitäisi auttaa sinua?" Severus seisoo tyrmien kivisellä käytävällä kädet rinnalle ristittyinä. Tunnelma on kireä. Äänettömissä hengähdyshetkissä voi kuulla kaukaakin liemiluokan vesialtaan, joka vuotaa vanhuuttaan. Tip, tip, tip.
"Ei sinun pidä, mutta minä pyydän sinua silti. Ymmärrän täysin, jos kieltäydyt, sinulla on oikeus ja ehkä syytäkin. Mutta muista, Severus - ", nimi kuulostaa oudolta vanhan kelmin suusta, se särähtää miehen korvaan, "me molemmat olemme kasvaneet siitä yli. Minä olen - toivon, että sinäkin", Lupin sanoo vilpittömästi.

Severuksen ilme synkkenee entisestään. Hän ei kykene muistamaan tilannetta, jossa kyseessä olisi ollut juuri Lupin, mutta ei hän kykene muistamaan sellaistakaan, jossa se ei olisi ollut myös Lupin.

"Katson mitä voin tehdä", Severus vastaa lupaamatta mitään. Hänkin on kyllä kasvanut vuosien varrella, tietenkin, mutta ei voi varsinaisesti sanoa päässeensä kaikesta yli. Ruhjeet kirvelevät yhä, kuvainnollisesti.
"Kiitos, Severus", Lupin hymyilee. Miehen katse on niin kuvottavan pehmeä, lähes toverillinen, ettei Severus pysty katsomaan päin. Lupin tekee lähtöä.


2.

Dumbledore silmäilee Severusta yhteen liitettyjen, pitkien sormiensa takaa. Hän ei sano mitään, hän vain tarkastelee Severuksen kasvoja, ja samalla Dumbledoren omilla kasvoilla on hieman pettynyt ilme, hieman äreä.

"Voi Merlinin tähden, hyvä on, minä teen sen", Severus ärähtää istuttuaan siinä tarkasteltavana lähes kolme varttia. Dumbledore on kutsunut sitä iltapäiväteeksi, Severus kutsuu sitä taivutteluksi. Salakavalaksi, luihuismaiseksi taivutteluksi, johon ei edes huomaa joutuneensa ennen kuin ymmärtää pyörtävänsä päätöksensä ilman, että toinen sanoo yhtään mitään.

"Se olisi suotavaa", Dumbledore liikahtaa aloiltaan ja nyökkää päätökselle kuin kyseinen keskustelu olisi jatkunut pidempäänkin. Hän tarttuu posliinikuppinsa korvaan silminnähden tyytyväisenä. Hän kuitenkin hölmistyy; "Kas, tee on kylmää."


3.

"Severus? Mistä tämä kunnia?" Lupin sulkee kirjansa merkiten kohdan tarkasti ja nousee ylös pöytänsä äärestä. Hän on huomattavan väsynyt. Kasvoilla on tuoreita nirhaumia, mutta mies ei tunnu välittävän niistä. Severus seisoo ovensuussa tahtomatta edetä huoneeseen, joka näyttää nukkavierulta. Se näyttää itseasiassa juuri siltä, miltä Lupinkin näyttää. Severus ei voi olla värähtämättä astuessaan sisään.

"Toin juomasi", Severus sanoo irvistäen ja ottaa taikajuomapullon kaapunsa uumenista. Lupin on jo puolimatkassa hänen luokseen. "Jätän sen vain tähän", Severus laskee pullon nopeasti sivupöydälle ja astuu kahdella askeleella takaisin ovelle.

"Severus?" Lupin keskeyttää hänet. Severus pysähtyy, muttei käänny. "Olen erittäin kiitollinen."

Severus irvistää ja jättää vastaamatta.


4.

Yksi linnan tontuista ilmiintyy Severuksen huoneistoon ja kyyristyy. Severus vilkaisee sitä lehtensä takaa epäkiinnostuneena ja jatkaa sitten lukemistaan.
"Te-teidän aamiaisenne, herra Kalkaros", tonttu sopertaa ja nostaa tarjottimen pöydälle, joka on sitä korkeampi. "Myös posti", tonttu lisää saaden Severuksen nostamaan jälleen katseensa. Mies ei saa lehden lisäksi postia ellei erityisesti odota jotain, ellei itse ole tilannut esimerkiksi liemiaineksia maailman eri kolkista.
"Hyvä on, poistu", Severus taittelee lehtensä ja odottaa tontun kaikkoontuvan ennen kuin tarttuu kirjeeseen. Hän repäisee kuoren auki.

Severus,
liemesi tehoaa odotusten mukaan. Olen siitä erityisen kiitollinen. Tarjoan vastapalvelukseksi lounaan Kolmessa luudanvarressa, odotan näkeväni sinut yhdeltä.

Terveisin,
Remus J. L.


5.

Tihkusade tunkeutuu kaapujen sisään ja Severus toivoo, että voisi vain ilmiintyä suoraan Tylyahoon. Oikeastaan, hän toivoo, että voisi jättää lounaan kokonaan väliin, mutta Lupin ei varsinaisesti ole jättänyt hänelle vaihtoehtoja. Häneltä ei ole kysytty saapuisiko hän paikalle, hänen vain odotetaan saapuvan. Kuinka tyypillistä.

Päästyään sisälle pubiin Severus tilaa tuliviskin - on lauantai - ja vasta sitten hän etsii katseellaan kutsun lähettäjää.
"Totta puhuen, olin melko varma, ettet saapuisi ollenkaan", Lupin astelee hänen vierelleen ja näyttää myyjälle merkin, että ottaisi samanlaisen kuin aiemmin. Severus pistää merkille, että miehellä on kirja kainalossaan.
"Niin olin minäkin", Severus vastaa synkästi, katse kiinnitettynä tiskin takaiseen seinään ja kittaa lasinsa tyhjäksi. Lupin virnuilee.
"Mitä jos alottaisimme puhtaalta pöydältä, Severus? Antaisit minulle edes mahdollisuuden", mies ojentaa kättään kohti Severusta. Severus kohauttaa kulmiaan kuin tokaisten: en välitä, eikä tartu ojennettuun käteen.

"Hyvä on", Lupin ottaa eleen lupauksena ja tarjoaa Severuksen seuraavan tuliviskin.

Tästä tulee vielä pitkä lukuvuosi, Severus tuhahtaa mielessään.

[Neiti Syksy]

Luin nämä itseasiassa heti kun nämä tulivat, mutta koetan vielä totutella tähän paritukseen. Olen tähän tutustunut lähinnä noh, pwp-tekstien lomassa, joten kiinnostaa kyllä valtavasti, mistä tämä sitten lähtee kehittymään sinne vakavaksi suhteeksi. Tai joksikin muuksi suhteeksi, kuin Severuksen "minäkö tekisin palveluksia Lupinille" -asenteesta. Hmm.

Ja nyt oletan tämän intohimoisesti olevan Harryn kolmanteen vuoteen ja voi jukupätkä kuinka odotankaan tätä jatkoa. Näissä raapaleissa tapahtui niin paljon kaikkea syvällistä, vaikka toisaalta ei ollenkaan. Tajuatko yhtään, mitä koetan hakea takaa? Kaikki sellaisia pieniä hm. Ikkunoita kohtaukseen? Ja sitten kaikkea ihanaa. Dumbledore on kyllä aika kivaisa. Ei tarvitse kuin olla hiljaa kolme varttia ja tadaa, keskustelu on käyty hiljaisuudessa. Ja sitten vielä ihmettelee, että tee onkin jo kylmää! Ihana. <3

Hän ei kykene muistamaan tilannetta, jossa kyseessä olisi ollut juuri Lupin, mutta ei hän kykene muistamaan sellaistakaan, jossa se ei olisi ollut myös Lupin.

Taisin rakastua tähän lauseeseen (vai virkkeeseen, miten päin nämä menikään!). Tämä oli jotain... wou. Siis. Apua. En oikeasti muuta pysty kommentoimaan, koska tämä räjäytti minun pienen tajuntani. Itkettää tämän jälkeen vähän. Voi että.

Siis. Koetan kommentoida loppuun jotain, mutta en oikeastaan pysty, koska minua vähän herkistyttää, joten päätänpä tämän vain siihen että tämä on kivaisa ja tykkään odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kiitos.

- Syksy

[Kiirsu]

Iii hii hiiii kirjoitit mulle Severus/Remusta!!!! Oon niin onnellinen ja mun elämästä tuli välittömästi sata kertaa parempi <3

Huh voi että, tällaiset ficit on ihan parhaita! Rakastan sitä, että Remus väkisin pakottaa Severuksen sosialisoimaan ja ulos tyrmistä murjottamasta ja samalla myös pakottaa tajuamaan, miten mahtava pari he olisivat :3 Mutta sopivalla tavalla yli-innokas Remus on paras Remus! Minäkin tulkitsin tämän sijoittuvan Harryn kolmanteen vuoteen ja se aika tuo niiiin paljon mahdollisuuksia! Severus ja Remus näkevät väkisin, kun Severus joutuu keittämään sudenmyrkkyjuomaa ja ja ja siinä sitten pikku hiljaa vahingossa jäävät pidemmäksi aikaa toistensa seuraan ja sitten ollaan hattaraa ja sydämiä tui tui ♥_♥ Mutta nämä tähän aikaan sijoittuvat ficit yleensä päättyvät angstisissa merkeissä, kun Severus hankkii Remukselle potkut (olen ehkä muutaman ficin lukenut tällä parituksella ja aina menee samalla kaavalla). Mutta eihän sen ole pakko mennä niin ja hyvin he voivat elää onnellisina  ja yhdessä aina ja ikuisesti!

Huu huu oon vaan niin täpinöissäni, etten edes osaa sanoa mitään järkevää, mutta tämä on niin kivasti kirjoitettu. Tykkään Severuksen näkökulmasta, koska sitä on mielestäni vaikeampi kuvata kuin Remusta, mutta se on myös tavallaan kiinnostavampi. Severus ei kuitenkaan ole mikään romantikko ja välillä siitä tehdään ihme ällöromantikko. Mutta minä tykkään sinun Severuksesta ja tästä kerrontatyylistä! Severus on tarpeeksi kyyninen ja skeptinen eikä tosiaan innokkaasti näkemässä Remusta. Ihana Severus, me approves!!

"Totta puhuen, olin melko varma, ettet saapuisi ollenkaan", Lupin astelee hänen vierelleen ja näyttää myyjälle merkin, että ottaisi samanlaisen kuin aiemmin. Severus pistää merkille, että miehellä on kirja kainalossaan.
"Niin olin minäkin", Severus vastaa synkästi, katse kiinnitettynä tiskin takaiseen seinään ja kittaa lasinsa tyhjäksi. Lupin virnuilee.

Uiuiui tämä oon niin täydellinen kohtaus!!!! Hihihihi just näin minä kuvittelen näiden tilanteen edistyvän! Severus saapuu paikalle, eikä itsekään tiedä miksi, mutta Remus on kuitenkin koko ajan tiennyt, että Severus saapuu paikalle, vaikka esittääkin yllättynyttä. Ja tuo virnuilu lopussa, voi apua, sulan! Tämä on niin näitä ja näin tämän vaan kuuluu mennä :3

Tarjoan vastapalvelukseksi lounaan Kolmessa luudanvarressa,

Ja siis ihana Remus, joka ajattelee, että lounas on vastapalvelus, vaikka Severukselle se on ehkä ennemmin lisärangaistus :'D Paitsi kun seurana on Remus ja he ovat ihan puspus.

Ihana tuo biisi <3 Sopi kivasti tähän ficciin ja ajatus pitkästä tiestä sopii näihin kahteen. Ja ei vaan pariskuntana vaan molempiin yksilöinäkin. Molemmat kuintenkin ovat (aina olleet) eksyksissä ja onnen löytäminen ei varmasti käy tosta noin vain. Mutta ehkä sen pitkän tien lopussa odottaa jotain hyvää. Hyh toivon, ettei tämä nyt ihan liian angstiksi mene, koska minun pieni sydän särkyy kovin helposti :<

Minäkin toivon, että tästä tulee pitkä lukuvuosi!! Ja oon niin iloinen, että kirjoitat vielä raapalesarjan, koska ääää olisin ollut super onnellinen jo yhdestä raapaleesta, mutta ihan tarina, jossa on juoni ja voi että <3 Näiden suhteen etenemistä ei tosiaan ole helpoin selittää, joten nostan hattua, ettet vain todennut niiden maagisesti olevan pariskunta! Ihalien tätä kunnianhimoa. Mutta en tiedä onko Snarmione sen loogisempi paritus, joten kai sen kanssa oppii tulkitsemaan Severuksen mielen saloja :'D

Mutta kiitos vielä kerran, tämä on mielettömän ihana ja kikatan täällä hölmönä, enkä osaa sanoa tästä mitään järkevää, osaan vaan ihkuttaa!! Tämä on vaan tosi tosi täydellinen ja minun mussukat on niin itsejään ja kaikki etenee niin kuin kuuluu ja äääää olet paras salainen ystävä, jota kukaan voisi koskaan toivoa <3 Kiitos kiitos kiitos <3

[Lunalotta]

Itken kosk en osaa kommentoida :cc Mutta kiinnostuin kyllä edes vähän (perkele ne Sulkakynät :c), ja paritus on kyllä vähän hämmentävä (koska Snarmione ja Sirius/Remus [Kiitä Isfetiä siitä]). Muut onkin taas sanoneet kaiken sen mitä voisin itse tuosta sanoa, joten sanon vain näin kommentoinnin osaamattomana osapuolena että odotan jatkoa, vaikka ne Sulkakynät :c

[FractaAnima]

Neiti Syksy Whiii, tämä onkin sitten pwp:stä hiukan poikkeavampi tapa seurata näitä kahta, lupaan sen, ihan ikärajankin takia. Ja juu, kyllä, Harden kolmas vuosi on kyseessä, saapi kyllä nähdä kuinka paljon sitä otetaan huomioon, otetaan sitä jonkun verran, joissain kohdissa, aivan varmasti. Kiitos kommentista, oot nam. <3
Kiirsu Hihihihihiiiiii. <3 Oon niin iloinen, että tykkäät tästä (ainakin vielä)! En voi luvata tästä mitään täysin angstitonta settiä, koska ollaan kuitenkin angsti-osastolla ja kyseessä on kaksi niin angstista kaveria, että oksat pois ja pala latvasta. Mutta eiköhän tästä vähän muutakin kehity kuin pelkkää angstia. Oot söpö. <3
SparklingAngel Tervetuloa Severuksen ja Remuksen matkalle mukaan. Toivottavasti olet pakannut avaran mielen ja vähän evästä, sillä matka on pitkä ja kivinen ja johtaa vääjämättä Severus/Remus asteellekin. Kiitos! <3 (Kaikelle on aikansa, myös Sulkakynille.)

A/N: 6. osa osallistuu spurttiloisten meneillään olevaan kierrokseen sanalla 1. mustua


6.

Severus seisoo noidankattilansa ääressä ja katselee kuinka sen pinta mustuu liian kuumassa lämpötilassa. Neste kiehuu niin, että työstettävä juoma näyttää enemmän vaahdolta kuin nesteeltä, ja lopulta kattilan pohjalla on vain pahalta haiseva sakka. Severuksen kasvoilla on synkkä virne.

"Sinä et ole ennen epäonnistunut sudenmyrkkyjuoman kanssa, Severus", Dumbledore tarkastelee miestä kuulasiensa yli.
"Ainesosat olivat epäkurantteja. Aion kyllä tehdä reklamaation", Severus seisoo suorana ja tyynenä, paino tasaisesti molemmilla jaloillaan.
"Mutta entäpä Lupin?"
"Hänen on valitettavasti pärjättävä tämä kierto ilman apujani", Severuksen äänensävyssä ei ole mitään valittelevaa. Se on ilmoitus, jonka mies jättää toisin kuin aikomansa reklamaation. Ainesosissa ei ole ollut mitään vikaa.


7.

Severus,

olen pahoillani kuullessani, että käyttämäsi ainesosat ovat olleet saastuneita ja näin ollen tärvellyt työsi. Haluan sinun tietävän, että en syytä sinua millään tavalla. Teet voitavasi, ja se merkitsee minulle paljon. Joutunen jättämään tässä kuussa lounaamme väliin, tietänet syyn kertomattakin. Toivon, että lounastamme jälleen ensi kuussa.

Terveisin,
Remus J. L.

Severus taittelee kirjeen tyytyväisenä takaisin kokoon ja siemaisee iltateensä loppuun. Hän tietää, ettei voi sabotoida kaikkia sudenmyrkkyjuomia millään ilveellä, mutta kerta vähemmän Lupinin lounasseurana on kerta vähemmän. Dumbledorea hän ei kuitenkaan voi hämätä loputtomiin asti. Severus uskoo, että rehtori epäilee hänen vilpittömyyttään jo nyt.

Severus puhaltaa kynttilät ja vetäytyy makuuhuoneeseensa.


8.

Seuraavan viikon Severus välttelee Lupinin katsetta. Se on edelleen häiritsevän toverillinen. Lupinin suupielet kohoavat aina aavistuksen verran, kun heidän katseensa kohtaavat eikä Severus voi sietää sitä. Severuksen omat suupielet kohoavat lähes yhtä paljon sillä päivällisellä, jolle Lupin ei saavu. Hänen voitokkuuttaan kuitenkin samentaa Dumbledoren moittiva katse, joka tuntuu syyttävältä, vaikkei se sitä puhtaasti olisikaan. Severus tuhahtaa vesilasiinsa.

Hiljalleen väheneväksi muuttuva täysikuu tuntuu loimottavan kelmeää valoaan aina tyrmiin saakka, vaikka Severus tietää sen olevan mahdotonta. Hän tuntee olonsa levottomaksi, eikä aio edes yrittää unta tietäessään yrityksen turhaksi. Hän vain makaisi selällään tuntikausia tuijottaen sängyn katosta. Hän osaa koko kirjontakuvion ennestäänkin ulkoa.


9.

Severus löytää itsensä pian tarvikevarastosta keräämästä tutuksi käyneitä ainesosia. Lähtiessään kohti työhuonettaan, hän ei ole ollut varma minkä keitoksen äärellä yönsä viettäisi, mutta astellessaan työpöydän ääreen kädet täynnä muun muassa ukonhattuja, hänellä ei ole enää pienintäkään epäilystä. Hän puraisee närkästyksissään kieltään eikä ärtymys hälvene, vaikka aamunkoittoon mennessä noidankattilasta kohoaa kevyt huokaus sinistä höyryä valmistumisen merkiksi. Liemi on vaikea valmistaa ja ainesosat kalliita. Mittaaminen sekä täsmällinen ainesosien yhdistäminen vaativat tottuneita, vakaita käsiä. Severuksen kädet ovat aina olleet vakaat. Lähes aina.

Severuksen mieleen juolahtaa kuva Lupinin värisevistä käsistä, kun hän ajattelee sitä tosiasiaa, ettei ole nähnyt miestä kolmeen päivään. Severus pullottaa sudenmyrkkyjuoman.


10.

Kun Lupin seuraavan kerran ilmestyy Suureen saliin lounaalle, hän näyttää uupuneelta ja harmaalta. Kämmenselät ovat arvilla, mutta saaneet hoitoa. Severus pidättäytyy irvistämästä. Näky ei ehkä ole brutaali, mutta Severusta kalvaa jonkin asteinen syyllisyys, vaikkei hän sitä itselleen myönnäkään.

Irvistys karkaa Severuksen kasvoille, kun hän ajattelee sitä pakokauhua, jonka täytyy seurata ymmärrystä menettäessään oman kehonsa hallinnan. Kehon, joka muuttaa muotoaan täysin toiseksi; ja mikä pahinta, myös mieli on lopulta täyttä ymmärrystä vailla. Miehestä tulee peto. Lupinista tulee susi, jota ohjaa suden vietit. Mies pedon sisällä lakkaa olemasta.

Severus tuntee niskakarvojensa nousevan pystyyn. Hallinnan täydellinen menettäminen on hänelle pahin kuviteltavissa oleva painajainen. 

[Lunalotta]

Hih, olet Frac ihana <3 (ja jee, jossain vaiheessa tulee Sulkakyniä, nam. Ehkä mä oon sit valituksien osalta vihdoin hiljaa.)
Kivaa, että näitä rapsuja tuli jo tänään lisää Ja vieläpä tuplasti sen verran mitä näitä jo oli x3 Mä tykkään Remuksen näkökulmasta ehkä enempi, mutta Severus on sulle tosi tuttua ja sen huomaa, osaat kirjoittaa Severuksen näkökylmaa tosi taitavasti ja uskottavasti. Ja viimeisimmissä rapsuissa aistin jo pientä kiinnostuksen poikasta... (:

Mut hei, pakko tällaisena lähes säännöllisenä tekstibetana huomauttaa virheistä. Mutta koska en osaa tehä lainausta (anteeksi että olen niin käsi :c), niin voi olla sekava viesti. Mut sanon alussa, mistä rapsusta ne virheet löytyy, niin löydät helpommin.

Rapsu 6:
--ja katsee kuinka sen pinta...
--epäonnistunut sudenmyrkkujuoman kanssa

Rapsu 8:
--hänen voitokuuttaan kuitenkin samentaa

Rapsu 9:
--ajattelee sitä tosi asiaa

Rapsu 10:
--tuntee niskakarvojesa nousevan pystyyn

Kiitos <3

[FractaAnima]

SparklingAngel Juu, mä ajattelin pyrkiä julkaisemaan tätä sarjaa sen viisi rapsua kerrallaan. Kiitos virheiden bongailuista ja kommentista muutenkin.

A/N: 11. osa osallistuu spurttiin sanalla 2. heijastus


11.

"Severus?" Lupin katsoo häntä kysyvästi. Mies seisoo kädet taskuissa työpöytänsä ääressä, hän on juuri laittanut gramofonin toistamaan jazzia. Äänenvoimakkuus on hyvin hillitty.
"Toin juomasi", Severus sanoo sulkien oven perässään. Käytävä kuhisee oppilaita. On vasta iltapäivä.
"Eikö ole hieman aikaista?" Lupinista heijastuu hyväntuulisuus.
"Tein tällä kertaa enemmän, nyt kun ainesosat olivat virheettömiä. Edelliskerta oli - ", Severus pohtii hetken oikeaa sanaa, " - valitettava."
"Tosiaan", Lupin sanoo ja hieroo tahtomattaan kämmenselkiään, jotka ovat etsiytyneet esiin taskuista.

"Tässä on kahden kuun annokset", Severus sanoo ottaen lasipullot esiin taskustaan.
"Jos en tietäisi kuinka nautit seurastani, voisin väittää, että yrität välttää seuraavankin lounaan", Lupin virnistää. Severus on virnistävinään.


12.

He ovat sopineet seuraavasta lounaasta. Severus tuntee lounaan Lupinin kanssa olevan pienempi paha kuin täysikuu ihmissudelle ilman sudenmyrkkyjuomaa, joten hän ajattelee olevansa sen verran miehelle velkaa.

He syövät Kolmen luudanvarren keittolounasta hiljaisuuden vallitessa. Lupin hymyilee typerästi, Severus keskittyy näyttämään ärsyyntyneeltä. Heidän täytyy näyttää naurettavilta ulkopuolisen silmin.

"Onko hän ottanut sinuun yhteyttä?" Severus kysyy kesken kaiken. Hän on jäänyt tuijottamaan Päivän profeetan etusivua.
"Kuka?" Lupin pyyhkii suupielensä lautasliinaan.
"Älä esitä typerää. Sinun ystäväsi: Musta", Severus sylkäisee nimen. Lupin hymyilee surullisesti.
"Sinä olet nyt hiukan röyhkeä, Severus."

Severus kohottaa kulmiaan ivallisesti. "Nytkö minä olen röyhkeä?"

"Ei, hän ei ole ottanut minuun yhteyttä sen jälkeen kun - ", Lupin laskee kätensä pöydän alle ja katseensa niiden mukana. Severuksen rintaa juilii. Äkkiä hän katuu sanojaan, katuu aihetta, jonka on itse nostanut esille.

"Hyvä", Severus sanoo. Hän katsoo Lupinia hiukan varuillaan ja nousee sitten pöydästä. Kun hän muutaman minuutin päästä palaa, hänellä on mukanaan kaksi lasillista tuliviskiä.


13.

"Minä suljen pubin nyt. Jos haluatte jatkaa muistelmianne, teidän täytyy ottaa huone yläkerrasta", Rosmerta paimentaa miehet ylös pöydän äärestä. Lupin pahoittelee heidän viipymistään naurahdellen, tuliviski on noussut hänen päähänsä voimakkaammin kuin Severuksen. Severusta huvittaa miehen humaltunut tila. He ovat istuneet pubissa paljon pidempään kuin heidän oli tarkoitus. Viskilasit ovat tyhjentyneet ja tunnit vaihtuneet. He eivät ole puhuneet juurikaan, mutta ovat jollain tasolla ymmärtäneet toisiaan paremmin kuin olisivat koskaan uskoneet.

"Ala tulla, Lupin", Severus tarttuu miestä takinhartiasta ja kiskoo tämän kadulle. Lupin hakee tasapainoaan hetken ja hengittää syvään.
"En taida olla tottunut tällaiseen määrään", hän sanoo.
"Päättelitkö tuon ihan itse, Lupin?"


14.

Alkumatka taittuu hiljaisuudessa. Kylmä viima puree Severuksen kaulaa, ja hän yrittää nostaa kauluksiaan ylemmäs. Lupin vaikuttaa selvinneen raittiissa ilmassa jonkin verran, mutta hymyilee yhä typerästi.

"Tämä on ollut hauskaa", Lupin sanoo yllättäen.
"Onko?" Severus kysyy. Hänen äänensä on happamampi kuin hän itse on.
"Et voi väittää, ettet olisi hetki sitten vähän hymyillyt. Minä näen vielä, vaikkakin on myönnettävä, että hitusen sumeammin kuin yleensä", Remus nauraa vitsilleen. Severus kääntää katseensa pois.

"Olet idiootti."
"Mutta sinä lämpenet minulle", Lupin virnistää hänelle niin ominaisella tavallaan.

"Ei mutta oikeasti", mies vakavoituu. "Minulla oli hauskaa. Kiitos."

Severus etsii turhaan vilppiä Lupinin kasvoilta.
"Ei kestä, luulisin."


15.

Tyrmiin vievien portaiden yläpäässä he pysähtyvät.

"Olen iloinen nähdessäni, että sinullakin on ollut tänään hauskaa", Lupin virnistää aivan liian leveästi ja ohikiitävän ajan se muistuttaa Severusta enemmän nuoruusaikojen Mustasta kuin Lupinista. "Älä yritä väittää muuta."

"Olen viettänyt iltojani huonommassakin seurassa, mutta minun ollessa kyseessä se ei liene paljoa sanottu", Severus peittää hymyn aavistuksenkin kopealla ilmeellään. Lupin katsoo häntä pitkään sanomatta mitään. Hieman liian pitkään. Miehen sameissa silmissä kiiluu jotain vaarallista ja se saa Severuksen voimaan pahoin. Lupin on sanomaisillaan jotain, mutta Severus ehtii ensin.

"Toivottavasti sinulla on kanuunajuomaa omasta takaa, en halua nähdä naamaasi ensimmäisenä asiana aamulla kun herään, Lupin."

[Lunalotta]

Wii, mielenkiintoinen öh rykelmä, jakso, paketti vai miten sen nyt sanoisi (opettele puhumaan Sparkly...)

"Jos en tietäisi kuinka nautit seurastani, voisin väittää, että yrität välttää seuraavankin lounaan", Lupin virnistää. Severus on virnistävinään.

Ahaha, hyvä Lupin

Tän paketin aikana huomasin kyllä, että on Severuksellakin tunteet kohdallaan. Tai siis, kun se kuitenkin katuu sanojaan, ja toi kahden kuun annoksen korvaukseksi siitä että se edellinen oli "valitettava" ja sitten vielä tämä:

He ovat sopineet seuraavasta lounaasta. Severus tuntee lounaan Lupinin kanssa olevan pienempi paha kuin täysikuu ihmissudelle ilman sudenmyrkkyjuomaa, joten hän ajattelee olevansa sen verran miehelle velkaa.

kertoo siitä, että Severus teki oikean päätöksen. :3 Ja eihän siellä lounaalla kuitenkaan niin kamalaa ollut kun ne viihtyi monta tuntiakin yhdessä!

mutta ovat jollain tasolla ymmärtäneet toisiaan paremmin kuin olisivat koskaan uskoneet.

Lähentymistä, lähentymistä1! (: Ja kivaa että heillä oli ollu hauskaa, ehkä sä Severus nyt vihdoin huomaat ettei Remus nyt niin kauhea sitten kuitenkaan ole! (:

[Isfet]

Wiii, luin tätä aikaisemmin, mutta koska hölmö en silloin kommentoinut, hukkasin tämän. Nyt päätin korjata asian!

Pidän tyylistäsi kirjoittaa, mutta en syvenny siihen nyt sen enempää (olen muistaakseni tehnyt sen jossain toisaalla?), vaan tyydyn ihastelemaan tätä muuten. Nostan kuitenkin esiin lempparikohtani:

Hän vain makaisi selällään tuntikausia tuijottaen sängyn katosta. Hän osaa koko kirjontakuvion ennestäänkin ulkoa.

Tämä vain on. Yksinkertainen asia, joka kertoo niiiin paljon. Paitsi, että tämä on kielellisesti kaunis, tässä on sellaista hahmoon pureutuvuutta, joka sopii Severukselle kuin nenä päähän.

En oikein välitä kyseisestä parituksesta, vaikka pidän molemmista hahmoista (Severuksesta etenkin sinun kirjoittamanasi). Se johtunee pinttyneestä fanonistani (siis Remushan on Siriuksen!) Ylipäänsä molemmat (sekä tekstissä piipahteleva Dumppis) ovat oikein IC. Oi voi, voin niin kuvitella hatarasti hymyilevän Remuksen ja Severuksen nyrpeän ilmeen.

Tämä on tällainen pikakommentti, mutta seurailen siis tätä(kin) rapsusarjaa 

[Kuurankukka]

Oikein ihastuttavaa, kiitos näistä raapaleista! Todella piristävää, että joku kirjoittaa vielä edes silloin tällöin suomeksi jotain näistä herroista ja omasta suosikkiparistani. Tätä on mukava seurata, mielelläni lukisin vielä enemmänkin kerralla

Kokonaisuus on oikein toimiva - et kerro liikaa, vaan jätät minusta myös jotain lukijan itsensä pääteltäväksi. Jokainen voi itse täydentää hetket valmiiksi mielessään jos haluaa. Käyttämäsi kieli on mukavan elävää, raikasta ja ehkä kenties myös heleää: ainakin se sana tuli mieleen kun näitä uusimpia raapaleita luin.

Jatka ihmeessä samaan malliin! Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tarina tästä pikkuhljaa punoutuu. Myönnettäköön, että odotin jo pientä suudelmaa tuohon loppuun, mutta ehkä sen aika tulee vähän myöhemmin Kiitos!

[Kiirsu]

Tui tui tui, voi kun nämä on niin söpöjä, etten meinaa pysyä nahoissani :3 Saatoin vähän kikatella tälle yhdessä sun toisessa kohdassa. Nämä herrat kyllä niin tarvitsevat tuliviskiä, että pääsevät kunnolla asian ytimeen. Ja humalainen Remus <3<3

"Mutta sinä lämpenet minulle", Lupin virnistää hänelle niin ominaisella tavallaan.

Hiiih miten ihana!! Tykkään hirmusti siitä, miten Remus ei anna Severuksen yrmeän ulkokuoren hämätä vaan näkee suoraan sen läpi ja tietää, ettei Severus oikeasti häneen niin vihamielisesti suhtaudu. Tässä Remuksessa on myös kivaa itsevarmuutta, jonka minäkin miellän osaksi Remusta. Vaikka tämä onkin vähän vaatimaton ja nöyrä ajoittain, hän kuitenkin tietää oman arvonsa eikä anna muiden kävellä ylitseen. Ja Remus tietää, että saa kyllä Severuksen, jos vain tahtoo.

Severuksen syyllisyys ja se kuinka hän haluaa vältellä kohtaamasta tunteitaan ja ajatuksiaan on ihanaa luettavaa. Tykkään niin siitä, kuinka hän yrittää keksiä tekosyitä itselleen ja vältellä näkemästä hyvää ja inhimillistä puolta itsessään. Ja voi kyllä sinä Severus sinne lounaalle kuitenkin tahdoit, vaikka muuta yrität väittää! Oi rakastan niin paljon sitä, kuinka näiden suhde pelaa syyllisyyden, velvollisuudentunnon ja yksinäisyyden varassa. Lähtökohdat tähän ovat niin hirveät ja epätoimivat ja siksi he ovat niin täydellisen epätäydellinen pari <3 Tykkään siitä, kuinka kaikki on vähän hankalaa ja nihkeää.

"Sinä olet nyt hiukan röyhkeä, Severus."

Remus on tässä niin ihana!! Ihanaa pientä nälvimistä, joka tapahtuu kuitenkin niin kohteliaaseen sävyyn. Remus jaksaa olla hermostumatta, vaikka Severus on ääliö, voi näitä höppäniä <3 Ja vaikka Remus on niin kiltti ja herttainen, osaa hän kuitenkin osoittaa, koska menee yli, eikä anna Severuksen jatkaa tyhmiä juttujaan. Remus osaa käsitellä Severusta sellaisella tavalla kuin Severus tarvitsee pysyäkseen maan pinnalla.

"Toivottavasti sinulla on kanuunajuomaa omasta takaa, en halua nähdä naamaasi ensimmäisenä asiana aamulla kun herään, Lupin."

Voi hupsu Severus, tottakai tahdot!! Et vain ehkä myönnä sitä itsellesi nyt. Huuu minä vähän odotan, että koska päästään sinne, että Severus näkee ensimmäisenä herätessään Remuksen naaman

Nämä oli taas tosi tosi kivoja rapsuja!! Oli ihanaa lukea näiden vihdoin vähän lähentyvän ja oikeasti jopa viettävän aikaa keskenään. Kyllä tämä tästä nyt selvästi lähtee etenemään, vaikka osaan hyvin kuvitella kuoppia ja pienimuotoisia rotkoja näiden tiellä. Aina voi kuitenkin toivoa parasta ja hattaraa ja sateenkaaria :3 No en minä kyllä edes oikeasti toivoisi, että näillä olisi niin helppo suhde. Kiitos taas näistä, olen edelleen mielettömän onnellinen siitä, että kirjoitat tätä <3<3<3

[Mirror]

Oi, olipa tosi realistisia ja kivoja raapaleita <:

Pakko sanoa että hämmennyin tuossa alussa, kun Lupin olikin tyrmissä Kalkaroksen kanssa. Jouduin lukemaan alkutiedot kahdesti ennen kuin tajusin että "oho, se olikin Severus eikä Sirius". Sen siitä saa kun ei keskity.

Sitten itse tekstiin:

Tuo alku oli mielestäni tosi onnistunut, kun kerrottiin Sevven epäilyksiä Lupinia kohtaan menneisyyden takia. Se sopi tähän musta hyvin, ja toi tekstiin realistisuutta. Teki Kalkaroksesta enemmän IC:n, kun ei vain ollut suoraan jotain että "he kulkivat käsi kädessä" tms.
Sitten tuo Remus oli kiva kun se vaikutti yrittävän iskeä Snapua koko ajan silleen vähän huomaamattomasti ja kiitteli vaan ahkerasti noista kalkaroksen tekemisistä, ja yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä. Aws <3

Sitten kun Severus kuitenkin pilaa sen juomansa tahallaan, ennen kun taitaa ees tajuta miten se vaikuttaa toisen elämään :c ja kaikki vaan että olis kerta vähemmän lounastamista Remuksen kanssa. Snapu taitaa tosissaan olla liian pihkassa Remukseen, ettei pysty edes toista katsomaan normaalisti!

Tuo humalainen Remus oli kyllä kanssa tosi söps, kun siinä pienessä huppelissa yrittää saada Sevveä myöntämään ettei ilta ollutkaan ollut niin kamala, vaikkei mokoma suostu ollenkaan edes hymyilemään!

Odotan innolla jatkoa, toivottavasti rapsuja tulee pian lisää!