Author Ingrid
Fandom Harry Potter
Genre fluffy
Rating S
Pairing Ginny Weasley/Luna Lovekiva
Disclaimer Hahmot © J.K. Rowling
A/N Tämä teksti on sinulle, SparklingAngel! Toivoit salaiselta ystävältäsi jonkinlaista femmefluffya Ginny/Luna -parituksella. Kerroit pitäväsi talvesta, läheisyydestä, tähtitieteestä, söpöilystä ja ystävyydestä. Toivottavasti tämä tekstinpätkä tuo iloa sinun päivääsi. ♥
Tuoksussasi talvet tuhannet
Pulleat lumihiutaleet laskeutuivat seesteisten tuulenpuuskahdusten mukana pakkasessa huurtuneille pellavasuortuville. Villapipon suuri tupsu pomppi iloisesti huolettomien askelten tahdissa ja lumi narskui kenkien alla.
Luna Lovekiva asteli posket punaisina hehkuen pitkin lumen kuorruttamaa Tylyahon mukulakivikatua. Virkatun lapasen peittämässä kädessään hänellä oli paperipussi, joka sisälsi Hunajaherttuan herkullisimpia piparminttukonnia ja sukupalloja. Paperipussin rapina sai Lunan vaaleanpunaiset huulet kaartumaan vienoon hymyyn. Hän tiesi vatsaa kutittelevien piparminttupastellien olevan Ginnyn suosikkimakeisia. Ennen joululomaa he olivat syöneet niitä niin paljon, että Ginny oli saanut vatsansa kipeäksi.
Luna heräsi ajatuksistaan, kun ripeät juoksuaskeleet saavuttivat hänet ja tuttu laventelin tuoksu tuulahti hänen kasvoilleen. Lumen ja pakkasen keskellä Ginnyn hiukset näyttivät entistäkin punaisemmilta. Luna katsoi kirkkain silmin toisen kasvoja, joilta Pakkaspeikko ei ollut tohtinut viedä yhden ainuttakaan kesakkoa.
”Hei”, Ginny tervehti lempeästi ja tarttui Lunaa kädestä lumisella lapasellaan. Toisessa kädessään tytöllä oli puhtaanvalkoiset kaunoluistimiset.
”Hei, Ginny”, Luna vastasi pää aavistuksen kallellaan ja vilkaisi edessään seisovan tytön ruusunpunaisina hehkuvia huulia. ”Kuinka rusettiluistelu sujui?”
Heidän lähtiessään kulkemaan kapeampaa kujaa pitkin kohti Matami Puddifootin kahvilaa, paasasi Ginny rusettiluistelussa parinaan olleesta Ernest Macmillanista, joka ei ollut pysynyt lainkaan pystyssä liukkaalla jäällä. Luistelun sijasta poika oli pyllähdellyt alati jäätynyttä lampea ympäröineisiin lumihankiin, ja niinpä Ginny oli joutunut tyytymään varsin yksinäiseen luisteluleikkiin muiden luistellessa pariensa kanssa.
Kahvilassa oli ajankohtaan nähden varsin hiljaista. Ginny haki heille suuret kermavaahdolla kuorrutetut kaakaomukilliset, jotka he istuutuivat nauttimaan ikkunan edustalla olevan pyöreän pöydän ääreen. Ruutuikkunan laudalle laskeutunut puuterilumi piilotti tytöt kadun katseilta.
”Mitä sinulla on siinä?” Ginny kysyi, kun Luna laski paperipussin pöydälle. Luna löysensi villakaulahuiviaan ja hymyili.
”Piparminttukonnia.”
Se sai Ginnyn nauramaan helmeilevää nauruaan ja hänen viileät sormenpäänsä hipaisivat Lunan kalpeaa kämmenselkää.
Talvi-illan hämärtyessä tytöt pyyhkivät kermavaahtoviikset toistensa huulilta ja astuivat kahvilan lämmöstä kirpeään pakkasilmaan. Luna tarttui Ginnya kädestä ja johdatti heidät lyhtyjen valaiseman kujan läpi velhokylän reunalle. Suurten lumihankien keskellä kulki pieni mutkitteleva polku, jota pitkin he tarpoivat kohti etäämmällä kohoavaa nummea. Sen laelle päästessään Ginny kellahti puuterilumeen ja veti Lunan vierelleen.
He katselivat tummuneelle taivaalle syttyneitä tähtiä ja orastavien revontulten helmaa. Lumi pöllähteli vienosti heidän kasvoilleen kevyissä tuulenpuuskahduksissa.
”Kertoisitko sen tarinan taas uudelleen, Luna?” Ginny pyysi lumisia kengänkärkiään heilutellen ja käänsi katseensa vierellään makaavaan pellavapäähän. Luna hymähti lempeästi, mutta nyökkäsi kuitenkin mielissään.
Hän kertoi tarinansa revontulten taivaallisista valoleikeistä ja siitä, kuinka tähdet kuiskuttelivat toisilleen ja rakensivat iankaikkisia helminauhojaan kuun tanssiessa ikivalssiaan. Tarina sai kerta toisensa jälkeen Ginnyn tummat sielunpeilit säihkymään kilvan yötaivaan kanssa ja Luna oli upota niiden pohjattomaan tähtisumuun.
Heidän hangella lepäävät hiussuortuvansa sekoittuivat toisiinsa pehmeän lumisateen alla. Hiutaleita laskeutui Lunan kasvoille ja paperipussi rapisi hänen villatakkinsa taskussa, kun Ginny hivuttautui hänen ylleen. Rohkelikko puristi pellavapään kättä tiukemmin omassaan ja painoi suudelman toisen pakkasessa aavistuksen rohtuneille huulille.
Ilma väreili heidän välillään ja siinä viipyi vieno minttuinen tuoksu. Se sai Ginnyn huulet kaartumaan hymyyn suudelman lomassa.
”Ensi kerralla sinun täytyy ostaa viuhpiiporeita ja pippuripiruja – tai vaikka kookosjääkuutioita”, hän kuiskasi vasten Lunan suupieliä. Luna naurahti hiljaa ja siveli Ginnyn tulenpunaisia hiuksia painaen sitten kasvonsa suortuvien sekaan. Hän hengitti syvään toisen pehmeää tuoksua ja kuiski hiljaisia sanoja tytön korvaan.
”Mitä vain sinä haluat, Ginny.”
Ginny vetäytyi kauemmas ja kohotti hymyileväisen katseensa Lunaan, jonka ilme oli hieman yllättäen muuttunutkin mietteliääksi ja aavistuksen vakavaksi. Ginny katsoi tyttöä kysyvästi ja silitteli lempeästi toisen pakkasen puremia poskipäitä. Hetken asiaa tuumittuaan Luna kuitenkin kohotti katseensa takaisin Ginnyn ruskeisiin silmiin.
”Hm, niin, paitsi tietenkin siirappitoffeeta – narksujen mukaan yhteen liisteröidyt leuat eivät ole kovin mieluisa kokemus.”
”Eivät tietenkään”, Ginny totesi huvittuneena ja hivuttautui lähemmäs Lunaansa jättäen heidän kasvojensa välille vain kevyenä väreilevän ilmavirran. ”Enkä minä siinä tapauksessa voisi tehdä näin”, hän jatkoi kuiskutellen ja painautui uudelleen vasten Lunan huulia.
Luna tunsi kehonsa jännittyvän ja vatsansa pohjalla villinä hyppineiden piparminttukonnien pysähtyvän aloilleen. Ginny tuntui lämpimältä hänen sylissään ja tytön huulet hänen omillaan saivat miellyttävän lämpimät kipinät syöksymään tähdenlentojen tavoin pitkin hänen siroa vartaloaan.
Siinä hetkessä Luna hukkui tähtisumunsa lumoon haluamatta edes löytää tietään takaisin todellisuuteen.