Nimi: Hurrikaanikausi
Kirjoittaja: Munis
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainintoja insestistä.
Paritus: (Tulkinnanvarainen?) Sirius/Regulus
Tyylilaji: Drama, AU
Vastuunvapaus: Rowling omistaa kaiken, minkä voi tunnistaa hänelle kuuluvaksi.
Vapaa sana: Meinasin jo luovuttaa
12+ virkettä XII -haasteen kanssa, mutta sitten syntyikin tämä; en tiedä mitä ajatella. Sanalista löytyy lopusta.
Hurrikaanikausi
Utuinen Lontoo kuohuu heidän ympärillään. Marraskuun viima viheltää jästipubin ikkunoiden raoissa.
”Kai tajuat, että mun luona asuminen on yhtä koetusta?”
”Sinähän se viimeksikin lähdit ovet paukkuen ensimmäisenä”, Regulus vastaa, äänensävy on piikikäs. Sirius tuijottaa takkinsa kääntänyttä pikkuveljeään ja pelkää rakastavansa tämän rikki, jos he asuvat jälleen saman katon alla.
”Tai siis, voisit paeta vaikka jollekin Karibian saarelle, ei sua sieltä kukaan etsisi.”
Regulus sanoo jotakin, mutta Sirius ei kuuntele; ajatuksissaan hän kiertää Karibian helteisiä saaria farkkujen liimautuessa moottoripyörän satulaan. Hän naputtaa sormillaan oluttuoppiaan, josta ei ole juonut laisinkaan. Reguluksen takana olevasta kaiuttimesta valuu musiikkia, jossa on pöytiä tärisyttävä basso ja kummallinen poljento. Sirius väistelee veljensä katsetta ja kiinnittää huomionsa tarpeettomiin yksityiskohtiin: ikkunalasin ulkopintaan on takertunut taikasauvanpään kokoinen höyhen. Raivoisa tuuli tuo harmaareunaisia pilviä mereltä päin.
Joskus ennenkin Sirius on leikitellyt ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi, jos Regulus tulisi järkiinsä. Kuvitelmissa Regulus sanoo itsensä irti sukunsa arvoista ja jää sen historiaan vain hiiltyneenä täplänä sukupuussa. Ajatusleikissä he jakavat sodan aikana sängyn niin kuin lapsina pelätessään myrskyjä, kuvitelmissa aurinko maalaa keittiön keltaiseksi ja Regulus hymyilee hänelle.
”Pimeyden lo-, siis
Voldemort ei ehkä ole mikään kaikkivaltias, mutta ei hänelle joku Jamaika tai Trinidad ja Tobago mahda yhtään mitään, salaisuudenhaltija on harvoja luotettavia keinoja pysyä turvassa.”
Sirius kohtaa viimein pikkuveljensä katseen, ja hiljaisuuden rikkoo vain musiikin kieroutunut kumina.
”Lupaan etten kylväisi riitoja”, pikkuveli sanoo toivo äänestä kuluneena, ja vasta silloin Sirius herää.
”Totta kai sä tulet; ei se aivan yksinkertaista ole, mutta älä vielä varaa matkaa Martiniquelle.”
Mielessään Sirius alkaa taas rakentaa valoisaa maailmankaikkeutta, jossa aamut ovat pitkiä ja lakanat pehmeitä. Siinä maailmankaikkeudessa Regulus tukistaa häntä kevyesti suudellessaan ja välittää Feeniksin killalle jonkin korvaamattoman arvokkaan tiedonmurusen, jonka avulla he kaikki ehkä selviävät. Sirius näkee tulevaisuuden, jossa ankeuttajat eivät palelluta ruusupensaita keskellä kesää ja jossa kipeää tekee pelkästään Reguluksen kosketus ja sekin vain hyvällä tavalla. Ainakin hetken sinä marraskuisena iltana Sirius uskoo, että sodan jälkeen peilistä tulisi katsomaan voittaja, tai oikeastaan kaksi, koska Regulus olisi silloinkin hänen vierellään.
Hetken ajan Sirius uskoo, että hurrikaanikausi päättyy siihen utuiseen marraspäivään.
Kuukausien kuluessa Regulukseen sukukartanossa istutetut arvot lakastuvat hiljalleen. Puhdasverisiin lapsiin syövytetyn viivasuoran ryhdin hän säilyttää loppuun asti.
Sanalista:
1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora
