Nimi: Sinä olet maailmankaikkeus
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Fandom: Yuri!!! on Ice
Paritus: Yuuri/Viktor
Vastuuvapaus: En omista Yuri!!! on Icea tai sen hahmoja enkä saa kirjoituksillani rahaa.
A/N: Mun ei todellakaan pitänyt kirjoittaa tätä ficciä tänään, ei sitten alkuunkaan. Mun ei ollut alunperin edes tarkoitus kirjoittaa YoI:ta, mutta minkä sille mahtaa, kun inspiraatio iskee ihan yllättäin silloin, kun pitäis jo olla menossa nukkumaan. Tää teksti osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen ja on raapalesarjamuodossa, koska se formaatti tarjosi varsin kätevästi keinon käydä tekstissä läpi erilaisia tilanteita ja lopulta päästä juuri siihen lopputulokseen kuin oikeastaan halusinkin. Raapalesarjamuotonsa vuoksi tämä osallistuu myös Raapalehtisiin. Tämän tekeleen otsikko on vähän "meh", mutta otsikkoautomaattini on mennyt rikki enkä keksinyt millään parempaa. No, tämä on eka Yuri!!! on Ice -ficcini, ehkä vähän köykäinen otsikko sallitaan
Tässä on käytetty sanalistan lisäksi myös jokerivirke.
Aamu Hasetsussa on utuinen, mutta Yuuria se ei haittaa. Hän nostaa takkinsa kaulukset viimaa vastaan ja varmistaa vielä kerran, että valkoinen maski on varmasti hänen kasvoillaan. Hän ei halua palelluttaa kasvojaan ennen illan koetusta, josta voisi vielä tulla hänen luistelijanuransa tärkein hetki. Jännitys kutittelee Yuurin kurkkua kuin piikikäs kaktus, mutta hymy Viktorin huulilla tämän kohdatessa hänen katseensa saa sen hälvenemään olemattomiin.
Yuuri rakastaa luistelua, on vasta Viktorin avustuksella oppinut ymmärtämään, kuinka paljon luistelu ja etenkin kilpailu hänelle merkitsevät, kuinka paljon se lopulta tarjoaakaan. Yuurin luistelijanura on yhdistänyt Kyushun saaren koko muuhun maailmaan, tehnyt Japanin tunnetuksi koko maailmalla – ja se on Viktorin ansiota.
”Muista jättää pyörä hallin eteen!” Viktor huutaa ja saa Yuurilta vastaukseksi terävän nyökkäyksen.
*
Viktorin jalka naputtaa kärsimättömästi, kun Yuuri sitoo luistimensa huolellisesti ja varmistaa, etteivät nauhat ole liian löysällä tai liian kireällä. Hetken kuluttua musiikin tasainen poljento täyttää jäähallin ja Viktor alkaa opastaa Yuuria koreografian saloihin piruetti ja hyppy kerrallaan ja Yuurin sydän on pakahtua. Viktor luistelee kevyesti kuin höyhen, saa Yuurin toivomaan, että vielä joskus hänkin olisi tuolla samalla tasolla, osaisi luistella yhtä vaivattomasti kuin venäläisluistelija.
Yuuri ei edes huomaa, että hän on leijaillut jonnekin pilvien keskelle ennen kuin Viktorin ääni palauttaa hänet takaisin maan pinnalle.
”Tiedätkö, joskus minusta tuntuu, ettet sinä kuuntele lainkaan, mitä minä sanon.”
Yuuri ei voi mitään sille, että punastuu, sillä hänen ja Viktorin yhteisestä historiasta huolimatta hän ei ole päässyt vieläkään eroon ihastuksestaan lahjakkaaseen venäläisluistelijaan.
*
”Se on keltainen!”
Viktor ei välitä Yuurin puuskahduksesta, hymyilee vain huvittuneena ennen kuin työntää Yuurin takaisin jäälle, käskee tätä näyttämään hänelle olevansa kaukalon valtias ja hallitsevansa koreografian – keltaisesta luistelupuvusta huolimatta.
Yuuri puuskahtaa, mutta tottelee ja luistelee Viktorin koreografian läpi hiljaisuus musiikkinaan ja yrittää laskeutua hypyt täydellisesti. Yksi neloishyppy epäonnistuu, käsi koskettaa jäätä ja virhe kylvää ensimmäiset pelon ja epätoivon siemenet syvälle Yuurin mieleen. Yuuri ei voi olla pelkäämättä, mitä niin yksinkertainen virhe tekisi hänelle kilpailutilanteessa ja hän melkein tekee virheen seuraavassa hypyssään, mutta Viktorin rauhallinen ääni tarjoaa pelastusrenkaan, jota Yuuri on toivonut.
”Sinä olet maailmankaikkeus”, Viktor muistuttaa, ”ja sellaisena olet horjumaton.”
Yuuri hymyilee, kerää ajatuksensa jälleen kokoon ja lupaa tukistaa itseään kunnolla heti jäältä pois päästyään.
*
Yuuri hymyilee ja punastuu, kun Viktor ojentaa hänelle ruusun juuri ennen kuin on hänen vuoronsa astua jäälle. Tuolla hetkellä Viktorin silmät ovat peili, joka heijastaa Yuurin omia tunteita, hukuttaa hänet lämpöön ja rakkauteen, siihen kaikkeen, mitä vain luistelu on hänelle tähän mennessä tarjonnut.
”Sinä pystyt siihen, possuseni”, Viktor kuiskaa, ”sillä olet kuin hurrikaani tuolla jäällä.”
Yuuri ei vastaa sanallisesti, hän nyökkää ja pujottaa ruusun esiintymispukunsa kaula-aukon alle, vaikka tietää, että kukka lakastuu viimeistään jossakin vaiheessa. Hänelle sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä vaikka Viktor ei sanoisikaan tunteistaan suoraan, tuo pieni kukka on tehnyt ne Yuurille selviksi kuin päivä.
”Minä voitan sinulle kultamitalin”, Yuuri vannoo ja luistelee jään keskelle aplodien saattelemana.
1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora
