Kyllä minä kestän | S, kissafemme 2/?

[Räntsäke]

Kirjoittaja: Ränts
Nimi: Kyllä minä kestän
Ikäraja: S
Paritus: Kiia/Taika

A/N: Noniin, tulipa kokeiltua muodonmuutosjuttuja nyt sitten. :>


                                   

Kyllä minä kestän

1.

Olin kierinyt vuoteessani jo tuntikausia saamatta unta. Välillä oli liian kylmä, välillä liian kuuma, eikä mikään asento ollut hyvä. Nyt olin kierittänyt peiton rullaksi ja pidin sitä tiukasti sylissäni, yrittäen pidätellä itkua. Helvetti, kyllä minun vain oli myönnettävä, että olin mennyt rakastumaan, ei tämä mitenkään muuten ollut selitettävissä. Tunsin itseni kauheaksi, likaiseksi ja epäluotettavaksi ystäväksi, vaikka enhän minä ollut varsinaisesti tehnyt mitään. Mutta toisaalta, jos Taika ikinä saisi tietää tästä, meidän ystävyys ei ehkä kestäisi sitä. Kuinka monet ystävyyssuhteet olikaan tapettu tällä lailla? Halusin tappaa mieluummin tunteeni.

Taika ei ollut missään kaukana. Itse asiassa hän nukkui aivan tuossa seinän toisella puolella, kuulin jopa hänen unisen tuhinansa. Se ei kissan aisteilla ollut mikään ihme, kuuloni oli ihmishahmossakin terävämpi kuin muilla. Mutta vaikka Taika olikin ihan lähelläni, hän oli silti aivan liian kaukana. Hän oli aina aivan liian kaukana.

”Arvaa mitä, Kiia? Tommi myysi mua tänään treffeille. Siis voi luoja, mitä mä pistän päälleni? Onkohan mulla mitään tarpeeksi hienoa, vai pitääkö lähteä ostoksille?”

Iltapalapöydässä käyty keskustelu suurin piirtein kaikui korvissani. Jälkikäteen minun oli mahdotonta sanoa, mistä olin saanut voimia hymyillä aidon ilahtuneesti ja ehdotella sopivia vaateyhdistelmiä. Niinhän todellisen ystävän piti tehdä, kun toinen oli menossa treffeille pitkäaikaisen ihastuksensa kanssa. Tosiystävän piti tukea, kannustaa ja myötäelää tällaisissa tilanteissa, eikä ryhtyä miksikään kilpakosijaksi.

Huokaisin. En saisi tänä yönä unta, vaikka mitä tekisin. Nakkasin peiton syrjään, vääntäydyin istuma-asentoon ja vetäisin sitten yöpaidan pois päältäni. Siellä alla ei sitten ollutkaan mitään, joten sain vain nousta seisomaan ja keskittyä.

Pyyhin kaikki ajatukset pois mielestäni ja pakotin villinä hakkaavan sydämeni rauhoittumaan. Nyt piti olla rentona ja keskittyä. Ja heti kun keho ja mieli olivat tarpeeksi rauhoittuneet, aloin tuntea tuttua kihelmöintiä kehossani. Se alkoi päästä, laskeutui sitten olkapäille ja käsivarsille ja sitä myöten koko kehoon.

Kutistuin pieneksi, käsistäni tuli etutassut, laskeuduin lattiatasolle.

Jätin ihmisen voimakkaat tunteet taakseni ja otin vastaan kissan yksinkertaisemmat ajatukset. Ei tunteita tietenkään sillä lailla tapettu, mutta nyt rakkautta ja kaipausta oli helpompi sietää.

[Kiirsu]

Oi voi. En voi vastustaa muodonmuuttajia ja femmeä!! Ihanaa kun muodonmuuttajia näkyy nyt teksteissä ihan urakalla ja vielä femmeversioita. Kissoista en olekaan vielä lukenut, hauskan arkinen valinta eläimeksi! Usein käsitellään villieläimiä ja toki kissatkin voi olla villejä, mutta silti kauhean söpö eläin :3

Voi Kiia raukkaa, ikävä tilanne :/ Tytöt ilmeisesti asuvat yhdessä, joten varmasti on erityisen hankalaa päästä yli ihastumisesta. Ja voi apua, varmaan joutuu vielä kuuntelemaan hehkutusta treffeistä, ei kiva. Mutta mutta jos tässä femmeä lupailtiin, niin eivät nuo tunteet lopulta ehkä aivan yksipuolisiksi jää (toivon niin). Yksipuoliset tunteet on kamalia, mutta niistä on kyllä kiva lukea

Tykkään siitä miten olet kuvaillut muodonmuutosta. Eläinten aistien erilaisuus ihmiseen verrattuna on kiehtovaa ja tykkään siitä, että kissan aistit vaikuttavat myös ihmishahmossa. Samoin tykkään ajatuksesta, että kissan kokee tunteet erilailla. Ehkä se on Potterin ja Siriuksen myötä tullut itselle jonkun näköiseksi faktaksi, mutta mulla asia on ainakin suht itsestäänselvyys. Olisi kyllä ihanaa, jos voisi muuttaa muotoa silloin kun haluaa paeta kaikkia inhottavia tunteita!

Mun piti jo nukkua (pahoittelut kämäisestä puhelinkommentista), mutta enhän minä tätä nyt voinut tänne yksinään jättää!! Voi voi, mut on ihan liian helppo koukuttaa kissoilla ja femmellä. Tällä on kuitenkin tosi kiinnostava alku ja kun kerran luvataan kisuja niin minä roikun varmasti mukana. Kiitos söpöstä tekstistä <3

[Räntsäke]

Kiirsu: Kiitti kommentista <3 Totta kai mun piti valita kissat, kun maailman mahtavimpia otuksiahan nuo ovat. Juu, onhan tuo Kiian tilanne varsin ikävä, mut kattoo nyt, miten tää tilanne lähtee kehittymään. :>


2.

”Kiia, mitä sä teet?”

Säikähdin niin, että minulla kesti uskomattoman pitkään painaa ruksia ruudun yläkulmassa. Ei Taikan olisi tätä pitänyt nähdä. Luulin, että hänellä kestäisi vielä ainakin muutama tunti opiskelujensa kanssa, sillä yleensä hänellä meni koko ilta henkilökohtaisen näyttösuunnitelman laatimiseen. Olin kuvitellut, että voisin kaikessa rauhassa katsella vuokrakoteja ja etsiä itselleni uutta asuntoa, eikä Taika saisi siitä mitään vihiä.

”Kuhan autan yhtä kaveria kämpän etsimisessä”, sanoin keksittyäni vihdoin jotain sanottavaa. Luulin sitä tosi hyväksi selitykseksi, mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei Taika ollut huijattavissa.

”Miksi sä sitten piilotit sen niin hätäisesti?” hän kysyi.

”Koska sä säikäytit mut.”

Käännyin katsomaan selkäni taakse. Taika seisoi kynnyksellä, piti käsiä puuskassa rinnallaan ja katsoi minua otsa rypyssä. Hän oli yksi kauneimmista tuntemistani naisista. Olin ajatellut näin jo pitkään, ennen kuin menin ihastumaankaan. Tukka oli lyhyt ja aivan pikimusta, nyt Taika oli solminut sen saparoille. Vartalo oli sellainen pieni ja siro, mutta kuitenkin tiimalasinmuotoinen. Niin, ja sitten oli vielä mustat muovisankaiset silmälasit, jotka tekivät hänestä jotenkin aivan erityisen söpön.

Katselimme toisiamme hetken, minä vähän tulevaa peläten, mutta lopulta Taika astui pois oven luota ja väläytti hymyn.

”Mehän vasta tapaillaan Tommin kanssa”, hän sanoi. ”Ei sun tarvitse sen takia muuttaa ’pois alta’ tai mitään.”

Jes, hän keksi selityksen minun puolestani. Tommi ei ollut tietenkään todellinen syy siihen, että katselin kämppää, mutta tartuin pelastukseen oikein mielelläni.

”Niin, mut kohta te seurustelette vakavasti”, sanoin. ”Ja asunnon etsimisessä menee kuitenkin aika pitkään…”

”Et kyllä lähde mihinkään!” Taika tokaisi napakasti ja mutristi huuliaan. ”Kiia, ihan tosissaan, mitä mä tekisin täällä ilman sua?”

Toisaalta minua lämmitti kuulla ne sanat, mutta toisaalta se myös sattui, koska Taika ei tietenkään tarvinnut minua ihan samalla tavalla kuin itse tarvitsin häntä. Ja juuri siksi minä niitä vuokra-asuntoja olinkin katsellut.

”En mä mihinkään ole menossa”, lupasin sitten. ”En pystyis.”

”Loistavaa.”

[Kiirsu]

Voi Kiiaa :< Kauheaa, että tämä kokee tilanteen niin ahdistavaa, että ainoa vaihtoehto on muuttaa pois. Tai ihan luonnollistahan sinänsä tuollaisessa tilanteessa on haluta etäisyyttä, hankalaa vaan, jos sen takia täytyy muuttaa pois omasta kodistaan. Mutta toisaalta itsekin haaveilen kämppikseni luota pois muuttamisesta (ihan kyllä toisenlaisista syistä) ja asunnon etsiminen on ihan hauskaa! Varsinkin jos muuttamisella ei ole kauhea kiire. Tosin Kiia varmaan mieluummin ratkaisisi tilanteen muuten, joten ehkä hän ei jaksa iloita asunnon hankinnasta.

Voi myös Taikaa! Kauhea kun toinen ei yhtään näe, mistä on kyse. Ja tapa millä Taika puhui Tommista jotenkin viittaa siihen, että tämä ehkä uskoo suhteesta oikeasti tulevan pitkän ja vakavan, koska ei vain usko heidän olevan vielä muuttamassa yhteen. Oi voi, mitenhän heidän suhteensa kanssa käy, kun Taika toistaiseksi ainakin vaikuttaa erittäin ihastuneelta.

Kiva luku taas :> Nämä on kivoja hahmoja ja tykkää näistä pikkuisista luvuista, koska huono keskittymiskyky, mutta nämä jaksan minäkin lukea yhdellä rysäyksellä :'D Kiitos tästä <3   

[Neiti Syksy]

Tiedätkös, kuinka outoa oli tämän etsiminen. Koetin etsiä tätä Kissafemmellä, en tiedä miksi. Katsoin listauksesikin ja etsin vain "kissafemme" otsikkoa, tai nimeä, joka alkaisi kissalla. Höpöhöpö. Noh, taalla ma olla taas! Kadotin tämän viimeksi. Ja hui ! Tämä on jatkis. Omg, en huomannutkaan, mutta nyt huomasin. Jiihuu. <3 Koska femme on aina ihanaa ja noh, näihin muodonmuutosjuttuihin en ole vielä kunnolla perehtynyt mutta tuota. Hukkaan neitsyyteni tähän nyt!

Voi, tämä ensimmäinen olikin söpö! Kiva pohjustus siihen, mistä lähdetään liikkelle. Taika ei taida olla myös kissamuodonmuuttaja? Miksi muuten Taika nukkui Kiian vieressä? Hm. Mutta voi kuinka tukala tilanne. Se kyllä tekee voimia hymyillä ja olla ilahtunut jostain sellaisesta, missä ei oikeasti ole ilahtumisen pätkääkään. Voi juku. Minua surettaa! Mutta sitten taas:

Kutistuin pieneksi, käsistäni tuli etutassut, laskeuduin lattiatasolle.

Tykkäsin tästä tosi paljon. :3 Kuinka tämä oli niin... luonnollista. Ja söpöä. Kissan tassut ovat söpöjä (ja minun tatuointihaaveenikin). Ja sekin oli kiva, että tässä korostettiin sitä, että pitää rauhoittua, ennen kuin pääsi muuttamaan muotoa ja vaihtamaan kissan aisteihin ja  vähän rauhottuneempaan ympäristöön.

(ja tässä välissä luin Kiirsun kommentin: aahaaa tytöt asuvat sittenkin yhdessä, no se selvittää jotain. hupsista, tämän siitä saa kun kommentoi kronologisesti)

Oi, toinen luku! Vuokra-asunnot ja kaikki. Vaikka onkin surullista, että siihen on ajauduttu mutta noh. Niin. En tiedä! Minua suruttaa jo nyt, kuinka näistä tulee sitten pari. Tai siis kun minussa on se paha puoli, että kiinnyn jokaikiseen hahmoon, paitsi sitten jos joku tekee ihan hirveän kusiset. Muttamutta. Tommi ja Kiia nyt tapailevat ja Kiiaa ahdistaa. Äh. En osaa sanoa mitään, kun ei fiktiivisiä hahmoja voi halaillakaan! Ja tuo ristiriitaisuus. Kun on lämmin tunne siitä, että toinen miettii mitä tekisikään ilman. Mutta kun se tarve ei ole samanlaista, joten.


Pidin näistä niin kovin ja toivottavasti tulee piakkoin lisää. <3 Haluan kuulla lisää tuosta muodonmuutosjutusta! Meneekö se suvuttain (millainen suku Kiialla on?) ja äh. I want more! Kiitos kiitos ja laitan vain sydämiä, koska en osaa kommentoida. <3

- Syksy