Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Harry/Draco
Varoitukset: Viittaus raiskaukseen
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Hän ei halua koskettaa, vaan kavahtaa pienintäkin hipaisua. Niinpä minäkin vältän kosketusta. Ja osoitan mieltäni.A/N: Blujille kiitos numerosta neljä, eli Haloo Helsingin biisistä Perjantaina, jota ilman tätä tekstiä ei olisi syntynyt <3 En oikein tiedä itsekään, mutta, no, nauttikaa :3 Kiitos myös plöötille, joka sanoi sanasen jos toisenkin tästä!
Haasteet:
FanFic100 (006. Tunnit.)
OTP10 #3Angst10One True Something 20 #2Yhtyeen tuotanto II (
Haloo Helsinki: Perjantaina)
Ole siinä
Se jatkuu jo neljättä viikkoa. Draco nousee sängystä sanaakaan sanomatta, käy suihkussa ja keittää itselleen kahvia. Täsmälleen yhden kupillisen verran. Eikä hän edes kysy, haluaisinko minäkin. Nousen itse puoli tuntia myöhemmin, teen kummallekin aamiaista. Tänä aamuna asetan lautasen mielenosoituksellisesti Profeetan päälle niin, että hän joutuu siirtämään sen jatkaakseen artikkelinsa lukemista.
Istun keskelle sohvaa, silloin Draco ei tule viereeni. Hän ei halua enää istua liian lähelle. Nukkuuhan hän yönsäkin aivan sängyn reunalla. Hän ei halua koskettaa, vaan kavahtaa pienintäkin hipaisua. Niinpä minäkin vältän kosketusta. Ja osoitan mieltäni.
Aamu kuluu aivan liian hitaasti. Vapaapäivät ovat typeriä, sillä silloin Dracoa täytyy kestää pidempään, yleensä koko päivän. Tänään tosin on perjantai. Tiedän jo etukäteen, mitä se tarkoittaa, mutta en vieläkään osaa oikein varautua siihen.
Jossain vaiheessa Draco pukee ylleen ja lähtee ulos ovesta. En kysy mihin hän menee tai milloin hän tulee takaisin - sillä ei ole mitään väliä, sillä ennen pitkää hän kuitenkin palaa. Kaadan lopun kahvini tiskialtaaseen ja täytän sen vedellä. Draco ei edes tiskaa enää. Tai siivoa kotona muutenkaan. Eikä hän juuri puhu.
Päivä kuluu yhtä hitaasti kuin aamukin. Mitään ei ole sovittu, Draco on poissa, tulee ehkä joskus illalla. Tai yöllä, sitten kun on juonut tarpeeksi. Tai ehkä hän ei tänään juo, ehkä se oli vain viime viikon juttu. Totta puhuen hän on keksinyt viimeiset kolme viikkoa perjantaisin aina jotain uutta. Ensimmäisenä viikkona hän palasi kotiin yltä päältä veressä, muttei suostunut kertomaan missä oli ollut tai mitä oli tapahtunut. Toisena perjantaina hän haisi bensalta ja savulta. Viime viikolla hän rymisteli keskellä yötä kotiin humalassa. Kertaakaan hän ei ole suostunut selittämään menemisiään tai tekosiaan. Enää en edes yritä.
Koetan koko pitkän päivän keksiä tekemistä. Kirjoitan Hermionelle kirjeen, katson elokuvan ja siivoan taloa. Vaikka nykyään se on aina siisti, yhteistä tekemistä Dracon kanssa on niin vähän, että ehdin hyvin pitämään talon siistinä.
Ovikello soi puoli yhdeksältä illalla. Hätkähdän yhtäkkistä ääntä, mutta nousen avaamaan oven. Ehkä siellä on naapuri, joka tarvitsee kananmunia leivonnaisiinsa, tai ovesta erehtynyt pitsakuski. Kaikista vähiten odotan juuri sitä, mikä ovesta ilmestyy. Märkä ja likainen Draco valahtaa syliini siinä samassa, kun avaan oven. Saan hänet hädin tuskin kiinni, mutta onnistun kuitenkin pysymään jaloillani. Vedän Dracon sisään ja painan oven jalallani kiinni perästä. Draco ei näytä siltä, että hän pystyisi puhumaan, joten vien hänet suoraan kylpyhuoneeseen ja asetan suihkun alle. Riisun vaatteet hänen yltään ja avaan vesihanan, annan lämpimän veden puhdistaa lian Dracon iholta ja lämmittää alkusyksyn kylmyyden pois.
Kun Draco yhtäkkiä avaa silmänsä, minä hätkähdän. Hänen katseensa on kuin vauhkoontuneen eläimen, kiertää ympäri huonetta ja kohta hänen kätensä hakee minun omaani, koettaa koskettaa ihoani. Siirryn lähemmäs ja nostan sormeni Dracon otsalle. Hän vaikuttaa kuumeiselta, hänet täytyy saada puhtaaksi ja viedä sänkyyn. Hän näyttää siltä, että kaipaa unta enemmän kuin mitään.
Hankaan Dracon ihon puhtaaksi pesusienellä ja herkälle iholle tarkoitetulla pesuaineella. Ennen kuin olen saanut työni päätökseen, huomaan sormilleni valuneen veden laimentamaa verta. Kurtistan kulmiani, sillä minusta itsestäni veri ei ainakaan valu, enkä ole nähnyt Dracollakaan haavoja. Tutkin hänen kehonsa tarkasti, siirtelen hiuksia varovasti, mutta päänahassakaan ei näy jälkeäkään. Suihkun lattia kuitenkin lainehtii nyt punertavasta vedestä. Tarkistan vielä omat jalkapohjani, enhän ole astunut minkään terävän päälle?
Sitten ajatus käy mielessäni, vain pikaisesti ja hyvin häilyvänä, mutta juuri sen verran, että se jää kummittelemaan. Henkäisen ja nostan automaattisesti käden suuni eteen. Dracolta on turha odottaa vastauksia, sillä hän vaikuttaa olevan jo muutenkin nukahtamisen partaalla. Työnnän käteni varovasti hänen alleen ja sormeni tapaavat pian jo kuivumaan alkanutta limaista nestettä. Hätkähdän ja vedän käteni pois. Kyyneleet nousevat silmiini, kun pesen sormiani juoksevan veden alla ja mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Lopulta päädyn kääntämään Dracon niin, että pääsen pesemään kuivuneen verensekaisen liman pois. Sitten kuivaan hänet huolellisesti, puen lämpimään yöasuun (jota Draco ei koskaan käytä, sillä hän nukkuu mieluummin alasti) ja kannan sänkyyn. Peittelen ja painan lopulta suukon hänen otsalleen. Kyyneleitä ei ole tarpeen peittää, sillä Draco on jo puoliksi unessa huulieni painautuessa hänen otsalleen.
“Harry”, heikko sana karkaa Dracon huulilta ja nyökkään, vaikkei hän suljettujen silmäluomiensa takaa voikaan sitä nähdä. Sujahdan peiton alle Dracon viereen ja painaudun häntä vasten niin tiukasti kuin ikinä pystyn.
“Olen tässä.”