Kirjoittaja: Ränts
Nimi: Kirkasta joulua
Fandom: Nälkäpeli
Hahmot: Haymitch ja Katniss
Ikäraja: K-11
Vastuunvapautus: Hahmot ja universumi eivät kuulu minulle, vaan Suzanne Collinsille.
KIRKASTA JOULUA
Postiluukku kolahti. Haymitch ei jaksanut välittää siitä sen vertaa, että olisi silmiään räpäyttänyt. Hän vihasi jouluja tätä nykyä, niin kuin kaikkia muitakin isoja juhlapäiviä. Juhlat tarkoittivat isoja väenpaljouksia ja sitä, että olisi pakko leikkiä iloista ja sosiaalista. Niin, ja kaiken lisäksi ihmiset vielä kuvittelivat, että hän jättäisi viinan tällaisina päivinä! Haymitch tuhahti ajatuksellekin ja nosti kirkasta viinaa sisältävän pullon huulilleen. Neste ei ollut pistänyt häntä irvistämään kymmeniin vuosiin, se meni jo alas kuin vettä vain.
Talon seinät eivät eristäneet riittävän hyvin kylältä kantautuvia ääniä, joten Haymitchin oli kuunneltava lapsikuoron esittämiä joululauluja ja sukulaistensa luokse matkaavien ihmisten höpinöitä. Ja vaikka Haymitch kuinka yritti keskittyä vain pulloonsa, hän ei voinut olla huomaamatta, että jonkun oli täytynyt tulla ihan hänen pihapiiriinsä asti. Ei kenkien narske nyt sentään kadulta asti kuulunut…
Haymitch ehti laskea yhteen yksi plus yksi juuri parahiksi ennen, kuin joku jo koputti rivakasti hänen oveensa. Kuka hitto siellä uskalsi häiritä hänen rauhaansa? Ilmeisesti joku, jolla oli oma avain, sillä pian ovi narahti auki ja päästi talvisen tuulenhenkäyksen sisään.
Haymitch ei viitsinyt edes nousta ylös tervehtiäkseen tulijaa, vaan odotti paikallaan käsi tiukasti pullonkaulalla ja tuima katse kohdistettuna kohti eteistä. Tulija ei sanonut mitään, riisui vain kaikessa rauhassa vaatteensa ja asteli sitten näkyville käsissään ne postit, jotka Haymitch oli jättänyt ovenpieleen.
”Katniss”, hän murahti nähdessään tulijan. ”Miksi tulit tänne?”
”Olet saanut minulta ja Johannalta, Peetalta ja Effieltä joulukortin”, nainen totesi vastaamatta kysymykseen. Hän asetti kortit lipaston päälle, työnsi sitten käden laukkuunsa ja kaivoi sieltä täyden pullollisen rommia. Haymitch päätteli, että Katniss oli tainnut riitaantua naisystävänsä kanssa, sillä tuskin hän muuten olisi saanut tästä ryyppyseuraa jouluaattona.
Mutta mitään hän ei kysellyt. Katniss istuutui pyöreän pöydän toiselle puolelle, väänsi korkin auki ja otti ensimmäisen kulauksen. Ilta sujui kuten lukuisat muutkin siihenastiset: he vain istuivat vastapäätä toisiaan ja joivat, ymmärsivät toisiaan ja olivat hiljaa. Ei kumpikaan puhetta kaivannut, vaan seuraa.
Haymitch kyllä painoi mieleensä, että pitäisi käydä juttelemassa Johannan kanssa, kunhan pää olisi joskus taas vähän selvempi. Tietty niin, ettei Katniss olisi sitä näkemässä.