Nimi: Monta joulua myöhässä
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Severus/Lily, Lily/James
Genre: Angst
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Ensimmäisen ficcini julkaisun vuosipäivän kunniaksi snilyä! Osallistuu haasteisiin
Angst10 II,
Joulumieltä -haaste,
Perspektiiviä parittamiseen #2 ja ficlet300 sanalla vieraantuneisuus.
Severus tuijottaa puisen omakotitalon ikkunoita. Lumi narskuu Severuksen jalkojen alla, kun tämä vaihtaa painoa jalalta toiselle. Hän on melkein päättämässä lähteä, mutta alakerran olohuoneen ikkunaan ilmestyy nainen. Tämä heilauttaa punaiset hiuksensa taakse ja kävelee ikkunan eteen lausuakseen loitsun, joka sytyttää ikkunan alla seisovat kaksi kynttilää. Sitten tämä nosta katseensa suoraan Severukseen. Naisen silmät pyöristyivät. Hetken aikaa he vain tuijottivat toisiaan, sitten nainen vilkaisee taaksensa nopeasti ennen kuin tämän silmät palaavat lumisella tiellä seisovaan Severukseen. Sitten tämä katoaa ikkunasta.
Hetken päästä Severus huomaa omakotitalon oven avautuvan.
”Severus, mitä teet täällä?” Lily kysyy heilauttaessaan portin auki ja vetäessään takkiansa tiukemmin ympärilleen. Naisen punaiset hiukset lentävät tämän kasvoille kylmässä talvituulessa.
”Tulin...” Severus aloittaa, mutta hänellä ei ole sanoja. ”Halusin nähdä sinut.”
Lily vilkaisee taaksensa. ”James on sisällä. Ja Harry.”
Severus nyökkää. ”Kuinka- kuinka voit.”
”Hyvin”, Lily vastaa. ”On Harryn ensimmäinen joulu. Olin leipomassa piparkakkuja.”
Severus muistaa miten Lily oli tuonut hänelle eräänä jouluna tekemiään piparkakkuja joulun alla. Ne olivat olleet hieman palaneita, mutta Severus oli kehunut niitä maasta taivaaseen. He olivat menneet purolle ja heitelleet piparkakunmurusia linnuille ja nauraneet kun linnut kinastelivat niistä. Severus naurahtaa ääneen. Lily nostaa kulmakarvaansa. ”Muistatko neljännentoista joulumme”, Severus kysyy.
Lily miettii hetken, kunnes hänen kasvoilleen nousee pieni hymy. ”Aa, toin sinulle palaneita piparkakkuja”, Lily muistaa. ”Heitimme niitä linnuille. Silloin oli lumeton joulu, toisin kuin nyt.”
Nyt on tosiaan lunta. Ensilumi oli satanut jo marraskuussa ja siitä lähtien lunta on tullut muutaman päivän välein lisää muutamia senttejä.
Hymy häipyy Lilyn kasvoilta nopeasti. ”Kauanko olet seisonut täällä.”
”En kauaa”, Severus valehtelee. Kirpeä pakkanen nipistelee jo hänen poskiaan ja saa kädet tärisemään kaavun alla. ”Lily, olen… olen pahoillani. Kaikesta.”
Lily tuijottaa kengänkärkiään. ”On vähän myöhäistä.”
”Tiedän”, Severus sanoo. ”Halusin vain, että tiedät sen.”
Lily nyökkää vältellen yhä Severuksen katsetta. He pysyvät pitkän ajan hiljaa. Kylmä tuuli leikkii molempien heidän hiuksillaan.
”Jossain toisessa todellisuudessa me ehkä-” Lily lopettaa lauseensa seinään ja puraisee huultaan katsellessaan kaukaisuuteen. Kirkonkellot lyövät kymmenen kertaa jossain kauempana. ”Ehkä olisi käynyt toisin”, Lily jatkaa kirkonkellojen hiljennyttyä.
Severus tietää, ettei Lily tarkoittanut satuttaa häntä lauseellaan, mutta se sattuu silti. Sattuu tietää, että hän oli ollut niin lähellä, mutta tehnyt sitten liikaa virheitä.
”Mutta nyt on liian myöhäistä”, Severus toteaa. Lilyllä on Harry. Tämä ei jättäisi lapsensa isää noin vain.
”Niin”, Lily myöntää. Tämä vetää taas takkiaan tiukemmin ympärilleen. Severus huomaa tämän alkaneen täristä kylmästä. Lily vilkaisee taloa.
”Minun täytyy ottaa piparkakut uunista”, tämä toteaa ja kääntyy kävelläkseen taloa kohti. Severus tuijottaa naisen kävelyä taloa kohti. Tämä kuitenkin pysähtyy portin kohdalla ja vilkaisee taaksensa.
”Hyvää joulua Sev”, Lily sanoo.
Vanhan lempinimen kuuleminen sattuu enemmän kuin äskeiset sanat. ”Hyvää joulua Lils”, Severus kuiskaa ja nielaisee.
Lily puraisee huultaan ja nyökkää, enemmän ehkä itselleen. Sitten tämä avaa portin ja kiirehtii sisälle.
Ovi avautuu ja sulkeutuu. Severus tuijottaa ovea pitkään.
Ikkunan ohi kävelee mies lapsi sylissään. Mies nauraa, heiluttelee lelua lapsen pienten kätösten hapuillessa sitä. Severus puristaa kätensä nyrkkiin. Mies vilkaisee ulos nopeasti, mutta lapsi vaatii huomiota ennen kuin tämä ehti tarkastella lumista tietä tarkemmin. Kun mies vilkaisee ulos uudestaan, tie on tyhjä.