Nimi: Pieni hetki arkea
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, fluff, femme, genderswap, crossover & one-shot (+ AU)
Paritus: Clara Oswald/Sherlock Holmes
Fandom: Doctor Who & Sherlock (BBC)
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Jos samaa sukupuolta olevien suhteet ovat suuri ei, niin kiitos kun luit tähän asti! Älä anna >>repliikkimerkkien>> estää lukemasta tätä. Ne voivat ensi alkuun tuntua oudoilta, mutta niihin kyllä tottuu.
Summary: Varttitunti taitaa olla kiharapään ennätys.Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Sherlock Holmes kuuluu sir Arthur Conan Doylelle ja modernisoitu Sherlock puolestaan Mark Gatissille ja Steven Moffatille. Doctor Who kuuluu mm. Sydney Newmanille, C.E. Webberille, Donald Wilsonille ja Steven Moffatille. Minä vain yksinkertaisesti lainaan heidän hahmojaan/maailmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi).
Haasteet: Femme10 #5 &
Rarepari 10A/N: Oslock on rakkaus. ^ ^ Tämä on nyt toinen Clara/Sherlock-ficci 10:stä. Jee!
(en ole hidas tai mitään) Tässä keskitytään pieneen arkiseen hetkeen kaksikon elämästä. (Rakastan kirjoittaa arkisia ficcejä.)
Sen verran on vielä sanottava, että poistin Danny Pinkin olemassa olon kokonaan. Clara ei siis ole koskaan tavannut tätä
(ei millään pahalla, mutta mielestäni Danny oli vähän turha lisäys kasi kaudella…). Se seikka kaiketi tekee tästä AU:n, siksi AU tuolla aiemmin suluissa.
Pieni hetki arkeaVeden samea pinta värähtelee pienesti vesipisaroiden ryöpytessä alas neliskanttisesta suihkupäästä. Suurin osa pisaroista valuu ammeeseen Sherlockia pitkin, vain osa pääsee putoamaan esteettömästi rikkomaan veden pintaa.
Kylpyammeen toisessa päässä Clara antaa katseensa levätä rakkaansa alastomalla vartalolla. Jalat ovat jäntevät kaikesta siitä juoksemisesta, loikkimisesta ynnä muusta, reidet ovat kiinteät samoin kuin pyöreähkö takamus (jonka kohdalla Clara antaa katseensa levätä hieman pidempään). Selkää ja leveänpuoleisia hartioita pitkin kulkee rosoisia ja jonkin verran eripituisia arpia, jotka ovat yhä kuunvalkeaa ihoa tummemmat.
Kapeat ja sorjat sormet tahkoavat tummista kiharoista pesuainetta pois ja, LED-valon ansiosta vihreältä näyttävät, tuhannet pisarat suoristavat kiharat kadoksiin pidentäen hiuksia tuuman parin verran - juuri sen pituiset hiukset olisivat, jos ne olisivat suorat. Ja Clara tietää, että Sherlock nauttii nyt siitä, että hiukset ovat suorat. Tämä inhoaa kiharoitansa, mutta ei suostu koskaan suoristamaan niitä (mistä Clara on salaa tyytyväinen, hän rakastaa tämän kiharoita suortuvia – ja niillä leikkimisestä).
Vesi ammeessa tyyntyy pieneksi hassuksi hetkeksi, kun suihku sammuu. Mutta heti, kun Sherlock liikauttaa jalkojansa, vesi väreilee jälleen. Pikkuruiset aallot yrittävät tyrskiä isojen sisarustensa lailla vasten jalkaa, mutta oikeasti ne ovat lähellä liplatusta.
Clara kallistaa päätänsä vasemmalle ja hymyilee, kun Sherlock kääntyy kasvot häneen päin. Korkeat ja kapeat kasvot ovat saaneet poskillensa punaa, kiitos kuuman veden. Silmien alla olevat pussit kielivät monista valvotuista öistä, jotka toivon mukaan häviävät tulevana yönä, kun viimeisin tapaus on jo viimeinkin selvitetty (Clara inhoaa syvästi niitä tapauksia, jotka riuduttavat Sherlockin kehoa).
Sillä hetkellä turkoosin väriset silmät katsovat takaisin Claran katseeseen. Brunetin katseen ollessa ihaileva Sherlockin katse on väsynyt, mutta tarkkaan katsoessa huomaa myös sen harvinaisen lempeyden, joita mustapää säästää vain tietyille ihmisille. Hymy Claran huulilla leviää onnesta – on suuri kunnia olla yksi niistä, jotka pääsevät näkemään sen lempeyden Sherlockissa, jota tämä piilottelee syvällä sisimmässään.
Kylpyhuoneen täyttää pehmeä vaniljainen tuoksu, kun Sherlock alkaa tahkoa ihoaan pesusienellä. Ihan kuin tämä yrittäisi pestä pois tapauksen keholtansa, mutta oikeasti tämä yrittää tahkoa tervan hajua pois iholtansa.
Sherlock kääntää selkänsä Claralle, kun hän tarjoutuu pesemään tämän selän. Tummapää kyykistyy ja ojentaa pesusienen Claralle, joka alkaa hellästi puhdistaa arpien täyttämää selkää. Hitaasti ylös alas, pysty- ja vaakasuoraan, toiselta sivulta toiselle sivulle ja takaisin, sitten Sherlock saa tarpeeksensa ja pyytää häntä antamaan pesusienen takaisin, sillä tämä on valmis huuhtomaan saippuat pois yltänsä.
Hetken kuluttua Clara istuu yksinään kylpyammeessa. Sherlock kuivaa itsensä pikaisesti pinkillä pyyheliinalla, jonka hylkää lopulta märälle laattalattialle. Konsultoiva yksityisetsivä poistuu kylpyhuoneesta ilman rihman kiertämää ja Clara sävähtää ajatellessaan sitä kylmyyttä, jonka yleensä kohtaa, kun poistuu kylpyhuoneen lämmöstä suihkunraikkaana. Hu-ui!
Clara suoristaa jalkansa ja upottautuu paremmin veteen. Kasvot jäävät ainoastaan vedenpinnan yläpuolelle, ja koska hän on lyhyt, hän mahtuu pituudeltaan ammeeseen vaivattomasti. Jotain hyötyä lyhyestäkin pituudesta siis on.
Silmät suljettuina Clara lilluu vedessä erittäin tyytyväisenä. Hän voisi viettää kylpyammeessa aikaa vaikka millä mitalla, sillä kylpeminen on aivan ihanan rentouttavaa puuhaa. Vielä ihanampaa kylpeminen tosin olisi, jos Sherlock olisi siellä hänen kanssaan, mutta tämä ei viihdy kylvyissä koskaan kovin pitkään. Varttitunti taitaa olla kiharapään ennätys. Ainoa poikkeus on silloin, kun Sherlock on kipeä. Silloin tämäkin viihtyy lämpimässä kylvyssä mahdollisemman pitkään. Harmi vain, että niinä kertoina tämä ei halua ketään muuta kylpyyn kanssaan. Yhtäläinen häviö se Claralle on tai ehkä jopa enempi, sillä Sherlockin ollessa terve, hän pääsee sentään liittymään tämän kylpyhetkiin mukaan.
Seesteiset ajatukset leijuvat Claran mielessä yrittäen sulkea pois sen äänen, joka hänen takaraivossaan toitottaa, että hänen olisi hyvä nousta jo. Varpaat ja sormet ovat aivan rusinoilla, minkä lisäksi vesikin alkaa olla melko vilpoista. Siihen vielä sekin tosiasia, että peseytyminen tulisi viemään aikaa, sillä hänen hiuksensa ovat paksut ja, jälleen vaihteeksi, pitkät.
Huokaisten Clara avaa silmänsä ja nousee pystyyn. Hiuksensa hän pesee mansikalta tuoksuvalla shampoolla, huuhtomisen jälkeen hän hieroo niihin samalta tuoksuvaa hoitoainetta ja vartalonsa hän saippuoi kiivin tuoksuisella saippualla.
Ennen kuin hän alkaa pestä hoitoainetta hiuksistaan, hän kumartuu ottamaan tulpan irti ammeen pohjasta, jotta vesi pääsisi valumaan pois. Veden tyhjentyessä vauhdikkaasti Clara kääntää suihkun päälle.
Toisin kuin Sherlock Clara kuivaa itsensä erittäin huolellisesti. Aseteltuaan pyyheliinansa ja Sherlockin pyyheliinan kuivumaan hän kietoo pehmeän kylpytakin yllensä. Ennen kuin hän poistuu kylpyhuoneesta, hän kietoo hiuksensa pyyheliinaturbaanin sisälle kuivahtamaan.
Kylpyhuoneesta Clara astelee makuuhuoneeseen, jonka he jakavat Sherlockin kanssa. Huone on edelleen sekaisessa kunnossa – Sherlock ei antanut hänen siivota ja järjestää sitä viimeisemmän tapauksensa yhteydessä. Hän oli tarvinnut sekaista makuuhuonetta voidakseen keskittyä paremmin tapaukseen ja sen ratkaisemiseen. (Sen vuoksi Clara oli nukkunut muutamat viime päivät Johnin vanhassa huoneessa.)
Katsoen tarkasti mihin uskaltaa astua Clara kulkee lipaston luo, jonka päälle on kerääntynyt tavaraa siitä asti, kun lipasto oli ostettu. Hän nostaa paksun viulukonsertto-kirjan pois savisen kulhon päältä ja nappaa käteensä summamutikassa hiuslenkkejä. Vaaleansininen takkuharja löytyy nuottivihkosten seasta – Clara hymähtää huomatessaan, että harjaan on liimattu nikotiinilaastari. Mitä ihmettä Sherlock on oikein meinannut?
Poistuessaan makuuhuoneesta Clara sulkee oven perässään. Lyhyen käytävän lattia on liukas Sherlockin jättämistä pikkuisista vesilätäköistä. Clara kävelee hitaasti, jottei liukastuisi, olohuoneeseen. Sherlock makaa ilkialastomana rusehtavalla nahkasohvalla, mikä saa Claran värähtämään jälleen. Tulisi tuntumaan erittäin mukavalta nousta sohvalta, kun iho on liimautunut nahkaiseen pintaan. Ai jai, jai.
Clara kävelee sohvan luokse ja nostaa Sherlockin jalkoja päästäkseen istumaan sohvalle. Sherlockin silmäluomet värähtävät hieman, kun hän alkaa hieroa hellin ottein tämän jalkoja, jotka ovat melkein kokonaan täynnä kellertäviä mustelmia.
Sherlock antaa Claran hieroa jalkojaan hetken ajan, mutta lopulta tämä alkaa heilutella jalkojaan kärsimättömästi. Clara hymähtää ja päästää konsultoivan yksityisetsivän jaloista irti. Jalat rauhoittuvat heti saatuaan vapautensa takaisin. Levottomat jalat, jotka eivät voi olla kauaa aloillaan, jotenkin niin täysin Sherlockille sopivaa.
Clara töytäisee konsultoivan yksityisetsivän jalkoja hieman, jotta tämä nousisi ylös. Sherlock ottaa vihjeestä vaarin ja heilauttaa pitkät jalkansa lattialle ponnistaen sitten pystyyn. Claran kaivaessa harjan ja hiuslenkit kylpytakkinsa taskuista esille, Sherlock käy istumaan lattialle hänen jalkojensa juureen.
Takkuharja sujahtaa kohtalaisen helposti paksujen mustien hiussuortuvien lävitse. Yhä märät hiukset muuttuvat lainehtiviksi harjan käydessä niitä läpi, latvoihin muodostuvat pienet suloiset kiharapilvet, jotka valtaisivat koko hiuskuontalon siinä vaiheessa, kun jokainen suortuva olisi täysin kuiva.
Se on heidän rutiininsa jokaisena suihkupäivänä: Sherlock istumassa lattialla ja antamassa Claran harjata hiuksensa. Hän harjaa ne silloinkin, kun konsultoivan yksityisetsivän hiukset ovat lyhyessä mallissaan. Harvemmin nainen itse harjaa hiuksiaan, sillä tämä inhoaa syvästi harjata kiharapilveään; se on kamalan hankalaa ja vaativaa. Tämä ei ollut innostunut hiustensa harjaamisesta edes silloinkaan, kun Clara oli ostanut selvittävää hiussuihketta.
Clara ei valita, hän harjaa mielellään konsultoivan yksityisetsivän hiukset. On mukavaa huomata, että Sherlock nauttii siitä yksinkertaisesta asiasta, että joku muu harjaa tämän hiukset. Clara on laittanut merkille joka kerta, kun harjaa tämän hiuksia, että tämä sulkee silmänsä ja alkaa hyräillä. Tyytyväisyys paistaa niinä hetkinä selvästi Sherlockin kasvoilta.
Eikä sekään kerta ole poikkeus: nainen on sulkenut silmänsä ja alkanut hyräillä jouluista sävelmää. Tämä on myös kallistanut päätään hivenen taaksepäin.
Harjattuaan muutamaan otteeseen Sherlockin hiukset kunnolla läpikotaisin Clara laskee harjan sohvalle. Ketteräsormisesti hän erottaa pienen määrän hiuksia toisen päälaelta ja jakaa ne kolmeen osaan. Kiedottuaan parin kierroksen verran hiusosioita toistensa alta hän alkaa lisätä sivuilta hiuksia lisää. Sulavaliikkeisesti hän toistaa samaa aina vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta siihen asti, että letti on valmis solmittavaksi kiinni.
Clara ottaa sattumanvaraisesti yhden hiuslenkin käteensä ja kiinnittää letin sillä. Varovaisesti hän tuuhentaa lettiä hieman ylhäältä alaspäin saadakseen letistä hieman tuuheamman näköisen. Tosin, Sherlockin paksun hiuskuontalon huomioon ottaen se on hieman turhaa.
Sherlock ei nouse aivan heti lattialta ylös, kun Clara saa urakan valmiiksi. Tämä nojaa hänen polviaan vasteen yhä hyräillen. Clara käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kumartuu painamaan pienen suukkosen Sherlockin hartialle. Hän tuntee huuliensa alla, kun nainen värähtää pienesti, mistä hän tietää tämän nauttineen kosketuksesta.
Suoristauduttuaan Clara kiertää pyyheliinaturbaanin auki ja asettelee sen hartioilleen. Hänen alkaessa harjata hiuksiaan Sherlock kömpii pystyyn. Tämä venyttelee notkeaa vartaloaan. Clara ihastelee Sherlockin kaartaessaan selkäänsä yllättävän paljon taaksepäin. Liike saa pienet rinnat näyttämään hetkellisesti yhtä tai kahta kokoa isommilta. Claran katse ei pysy kovinkaan kauaa toisen rinnoilla, sillä hänen katseensa lipuu kainaloon, josta erottaa läheltä katsoessa muutaman karvan (jostain syystä konsultoivan yksityisetsivän kainalokarvat painottuvat enempi oikealle puolelle).
Claran valtaa halu nousta ja kutittaa toista. Kainalot ovat ainoa paikka, josta Sherlock kutiaa. Mutta silloinkin on osattava koskea juuri oikealla tapaa ja oikeasta kohtaa, jos haluaa saada Sherlockin kiemurtelemaan.
Ennen kuin Clara ehtii tehdä päätöstä toimiako mielihalunsa mukaan vai antaako vain olla, Sherlock kumartuu eteenpäin yrittäen koskettaa varpaitaan. Puistatus kulkee Claran lävitse, kun hän kiinnittää huomionsa jälleen hyvin erottuviin kylkiluihin. Jälleen yksi fyysinen muistutus aiemmin päivällä ratkaistun tapauksen hankaluudesta; huomenna Sherlock saisi syödäkseen kunnollisen aterian pitkästä aikaa, siitä hän pitää huolen.
Sherlock suoristaa selkänsä ja jää sitten tuijottamaan, kun Clara sitoo hiuksensa löysälle poninhännälle. Tämä naputtaa jalkaansa odottavaisesti paljasta laminaattilattiaa vasten. Tarkkaavainen erottaa pienen kärsimättömyyden sävyn siitä.
Clara kerää loput hiuslenkit sylistään ja laskee ne sohvapöydälle. Harjan hän jättää sohvalle. Hän veisi ne myöhemmin takaisin makuuhuoneeseen – kunhan se olisi siistitty.
Sherlock lähtee liikkeelle, kun Clara nousee sohvalta ylös. Hän seuraa konsultoivan yksityisetsivän perässä heidän yhteiseen makuuhuoneeseensa. Pukeuduttuaan yöpukuihinsa (joka Sherlockilla koostuu ylisuuresta harmaasta t-paidasta ja Claralla vaaleansinisestä paitulista, joka on kuvitettu nallella, ja villasukista) he menevät Claran johdolla keittiöön – Clara raahaa Sherlockin mukanaan sinne.
Sherlock istuutuu pöydän ääreen lukemaan aamun sanomalehteä Claran alkaessa valmistaa iltapalaa. Yleensä mustapää ei syö iltaisin muuta kuin omenan, jonka kera nauttii lasillisen vettä, mutta nyt Clara pitää huolen siitä, että tämä syö kunnollisen, muttei kuitenkaan liian raskasta, iltapalan. Se on naiselle tarpeen, sillä muutamaan iltaan tämä ei ollut syönyt laisinkaan mitään, juonut vain lasillisen vettä.
Hetken kuluttua Sherlock saa eteensä lautasen, jolle on aseteltu kolme paahtoleivän palaa, joista kaksi on voideltu marmeladilla ja kolmas suklaalevitteellä, sekä höyryävän mukin. Clara istahtaa muutamaa minuuttia myöhemmin vastakkaiselle puolelle omien paahtoleipiensä ja kuuman juoman kanssa. Kotoisan hiljaisuuden vallitessa he nauttivat iltapalan. Aina ei tarvita sanoja.
Tiskit Clara jättää likoamaan altaaseen, hän laittaisi ne vasta aamulla tiskikoneeseen. Toisinaan hänkin halusi vain olla laiska. Sitä paitsi hänellä on kiire päästä nukkumaan pitkästä aikaa Sherlockin viereen.
Hänen toiveensa ei kuitenkaan onnistu, sillä Sherlock siirtyy keittiöstä olohuoneen puolelle viulukotelonsa luo. Hivenen alistuneesti Clara seuraa tämän perässä olohuoneeseen ja käy istumaan omaan laiskanlinnaansa. Kiireellisen viikon aikana Sherlockin viulunsoitto on jäänyt kokonaan taka-alalle, joten totta kai tämä nyt mahdollisuuden jälleen saatuaan haluaa tarttua rakkaaseen instrumenttiinsa. Ja mielelläänhän Clara rakkaansa soittoa kuuntelee, tämä on erittäin taitava viulisti. Mutta sillä hetkellä hän olisi mieluummin halunnut vain mennä suoraan vuoteeseen Sherlockin kanssa ja halaillut tätä.
Viulusta soljuu ilmoille haikea melodia. Clara ei ole kuullut sitä ennen, se on luultavasti Sherlockin uusin sävellys, jonka luomista tämä oli aloittanut ennen viimeisintä työkeikkaansa. Se on kevyt, rauhallinen ja kaunis sävelmä, paikoitellen jopa hieman apaattinenkin. On vaikea olla ajattelematta, että mitä Sherlockin mielessä on ollut, kun tämä on kappaletta työstänyt.
Kappale loppuu yllättäen lennokkaaseen duuriin, jota Clara ei osannut odottaa muutoin niin mollipitoiseen sävelmään. Jotenkin se sopii kappaleeseen hyvin, se tuo kuulijalle toiveikkaan olon. Toivoa siitä, että kaikki kääntyy vielä parempaan vaikka elämä heittää eteen sirpaleita.
Sherlock pitää aivan pienen tauon tehden viuluun hitusen säätöjä ennen kuin alkaa soittaa White Christmas’a. Kyseistä kappaletta nainen hyräili Claran laittaessa tämän hiuksia.
Clara nojaa päätään selkänojassa kiinni olevaan tyynyyn nauttien Sherlockin viulun luomista sävelistä. Sherlockilla ei näyttävästi ole kiire päästä nukkumaan, joten yhtä hyvin hän voisi ottaa rennon asennon ja nauttia rakkaansa järjestämästä kotikonsertista.
Melkein siinä samassa hänen silmäluomensa alkavat käydä raskaiksi. Hitaasti ne lupsahtelevat kiinni, vain vaivoin Clara saa avattua silmänsä auki, mutta pian ne jo taas ovat sulkeutumassa. Hän jaksaa taistella melkein hetken verran unen ja valveen rajamailla, kunnes lopulta väsymys vie voiton ja hän nukahtaa nojatuoliinsa Sherlockin jatkaessa soittoaan.
Jossain vaiheessa Clara havahtuu lyhyeksi hetkeksi siihen, että joku nostaa hänet. Ennen kuin hän ehtii rekisteröidä sen jonkun olevan Sherlock, hän vaipuu takaisin unien maailmaan. Säpsähtäessään yön pimeinä tunteina äkisti hereille hän laittaa hymyillen merkille olevansa sängyssä Sherlockin kanssa, vaikkei hänellä olekaan hajua siitä, missä vaiheessa he ovat siirtyneet olohuoneesta makuuhuoneen puolelle. Tyytyväisyyttä tuntien hän siirtyy lähemmäs konsultoivaa yksityisetsivää ja siirtää kätensä tämän rintamuksen päälle. Hymy huulillaan hän nukahtaa jälleen rakkaansa viereen.
