SparklingAngel: Hahah, joo, voit vaan kuvitella mun ilmeen, kun Bluji pyysi Laytonista jotain!
O___________O kuvastanee sitä aika hyvin. Ja musta tuntuu, että Layton sopisi varmaan vähän vaikka kenen tahansa kanssa yhteen. xD Kiitoksia!
Bluji: Jee, sä tykkäsit siitä!!! Ja, siis todellakin olet yllätysten mies, koska Laytonin oli tarkoitus olla vain joku random-sivuhahmo, en mä olettanut, että kukaan haluaisi kuulla hänestä lisää, joten jee! Pitää miettiä, josko kirjoittelisin ihan vain Laytonista jotain omaakin tarinaansa...
Kolme vuotta tuntuu kyllä näin nuorissa paljon pahemmalta kuin aikuisissa. Maailma usein ON tosi pieni paikka, joten oli hauska käyttää sitä hyväksi tuossakin.
Tjaa-a, sitä ei moni tiedä, mitä silloin vuodenvaihteessa tapahtui, kenties hieman enemmänkin toisen kyljessä kiehnäämistä, tai kenties niitä Oliverin huispauslihaksia on tutkittu jo silloin, mene ja tiedä.
Sitä saakin sitten jokainen miettiä pienessä päässään, miten niitä lihaksia tutkittiin ihan lopuksi. xD Kiitoksia valtavasti, hienoa, että pidit lahjastasi!! <3
Title: Haastattelutuokio
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Rita Luodiko/Gilderoy Lockhart
Genre: humour, drama, jonkinasteinen romance?
Summary: Nuori Rita Luodiko passitetaan tekemään haastattelua Tylypahkaan.
A/N: Bea heitti toivetta Lockhart/Luodikosta, mikä herätti kyllä varmaan kaikista eniten harmaita hiuksia koko kalenterissa.
Sitten irkkiläisten suosiollisella avulla sain idean poikasen, kiitoksia heille siis vielä kertaalleen! Tästä nyt ei ehkä ihan niin hirveä parituksellista tullut, kuin olisi voinut, mutta jätin erittäin paljon rivien väliin, joten kyllä sitä sieltä löytää, jos niin haluaa. Toivottavasti tämä kuitenkin kelpaa tällaisenaan. Hyvää joulun odotusta, Beatrix Bones! <3
Haastattelutuokio
Päivän profeetan uusin reportterikokelas, 31-vuotias Rita Luodiko, päästettiin ensimmäistä kertaa kunnolla irti, kun Tylypahkan vuoden 1982 seitsemäsluokkalaiset valmistuivat. Neidin oli tarkoitus käydä tekemässä pikainen haastattelukierros oppilaiden tulevaisuuden toiveista, mikä ei neidin itsensä mielestä ollut aivan hänen tasoisensa juttu, mutta jostainhan sitä oli aloitettava.
Niinpä neiti Luodiko matkasi Tylypahkaan lukuvuoden lopussa ja kiersi sillä hetkellä vapaana olevan kuvaajan kanssa valmistuvien keskuudessa. Osa heistä halusi auroreiksi, osa parantajiksi, mikä oli ihan odotettavaakin, mutta eräs valmistuvista erottui joukosta edukseen. Nuori Gilderoy Lockhart oli nimittäin päättänyt pelastaa maailman pimeyden olennoilta.
”Hänet-joka-jääköön-nimeämättä olisin myös tietysti pysäyttänyt, mikäli se pikkupoika ei olisi ehtinyt ensin”, hän totesi Ritalle haastattelunsa aikana.
”Niin tietysti”, Rita vastasi, ”mutta miten teidän mielestänne poika-joka-elää onnistui siinä, vaikka hän oli vasta vuoden ikäinen?”
”Harry Potterilla kävi vain tuuri, ei sitä muutoin voi selittää. Minä olisin tehnyt sen itse taidolla, mutta kuten sanoin pieni Harry-vauva ehätti edelleni”, Gilderoy selitti hymyillen koko valkaistun hammasrivistönsä leveydeltä.
”Mistä te nyt sitten aiotte aloittaa pimeyden olentojen kukistamisen?” Rita jatkoi haastatteluaan.
”En ole vielä päättänyt, menen sinne, missä minua eniten tarvitaan”, Gilderoy vastasi.
”Kuinka huomaavaista auttaa muita”, Rita totesi tylsistyneenä ja raapusti muistivihkoaan.
Haastattelukierroksen päätyttyä Ritan mukana saapunut kuvaaja napsi valokuvia muutamasta valitusta oppilaasta sekä yhteisotoksen kaikista valmistuvista. Gilderoy patsasteli kaikissa kuvissa ja hymyili niin leveästi, että Ritan päätä alkoi särkeä tämän hammasrivistön loisto.
Kun Rita sitten myöhemmin illalla istui Kolmen luudanvarren yläkerrassa olevassa huoneessaan, hän ei saanut kiiltävää hammasrivistöä mielestään. Jokin tämän nuoren pojan itsevarmuudessa ja ylpeydessä oli kiinnittänyt hänen huomionsa. Niinpä hän päättikin seuraavana aamuna palata takaisin Tylypahkaan tekemään ”jatkohaastatteluja valikoiduille oppilaille”. Hän laski näiden joukkoon muutaman muunkin valmistuvan ihan vain peittääkseen sen, että koko paluun syynä oli tietynlainen ammatillinen (tai niin hän itselleen väitti) kiinnostus nuorta Gilderoy Lockhartia kohtaan.
Lopetettuaan toisen haastattelukierroksen Rita huomasi Gilderoyn raapustelevan jotain vihreällä sulkakynällä. Se jokin osoittautui pieneksi keoksi nimmareilla varustettuja kuvia, joita nuori Lockhart tuputti jokaiselle vastaantulijalle.
”Ottakaa toki tästä, voitte sitten kertoa ystävillenne, että saitte omanne jo ensimmäisten joukossa, kun minusta tulee kuuluisa”, hän selitti epäuskoisille tylypahkalaisille. Rita nappasi erään kuvan ja tutkaili sitä mietteliäänä.
”Voi, toki tekin, neiti Luodiko, saatte ottaa yhden tai vaikka viisi, jos niin haluatte”, Gilderoy sanoi ymmärtäen Ritan kiinnostuksen kuvaan väärin, mutta Rita työnsi sen kaikesta huolimatta taskuunsa.
”Tuo sulkakynänne on erittäin kiehtova. Mistä olette saanut sen?” Rita kysyi nimmareitaan edelleen tuhertavalta Gilderoylta.
”Voi, tämäkö, tämä on ihan vain tavallinen sulkakynä, joka kiinnitti huomioni Säilässä & Imupaperissa”, Gilderoy naureskeli.
”Mutta tokihan voin luopua siitä noin kauniin neidon vuoksi, jos te niin tahdotte”, hän lisäsi silmäniskun kera, mikä sai Ritan pariksi sekunniksi hämilleen. Gilderoy ymmärsi hänen hämmennyksensä jälleen väärin ja ojensi sulkakynänsä naiselle kirjoitettuaan viimeisenkin nimikirjoituksensa. Jokin Ritan sisällä hämääntyi niin, että hän pyysi Gilderoyta seurakseen Kolmeen luudanvarteen siksi illaksi tuliviskilasilliselle työntäessään sulkakynänsä nimmaroidun valokuvan seuraksi.
~*~*~
Seuraavana aamuna Rita heräsi armottomaan päänsärkyyn ja huomasi ensimmäisenä leveän hammasrivistön hymyilevän hänelle. Gilderoy Lockhartin nimmaroima valokuva oli päätynyt hänen yöpöydälleen, mistä se parhaillaan vilkutti hänelle. Nuorukaisen antama sulkakynä lojui valokuvan vieressä ja tuntui paheksuvan häntä. Niinpä Rita päätti loitsia kynän kirjoittamaan muista samanlaista törkyä, kun se nyt tuntui haluavan kirjoittaa hänestä.