nominal: Se on kato tottumiskysymys, mä olen kirjoittanut Fílistä ja Kílistä (ja muista kääpiöistä) jo niin paljon, että noi kaikki vänkyrävonkurat tulee jo selkäytimestä! (; Thorin on just sellanen, että tietää varmasti, milloin kolttosten takana on sisarenpojat, joten silloin on vaan parasta hengittää syvään ja yrittää olla kiroilematta. xD Kiitoksia taas!
Saappaaton: Se kuva on kyllä ihan paras! xD Kuka muu muka voisi opettaa Kílille jekkuilun jalon taidon, kuin törppö isoveli? (; <3 Dougal-Dwalin! Voin kuvitella, että oli hieno hetki. xD Nenulle tuiskahtelu on ihana ilmaisu, taas näitä suomen kielen helmiä. Kiitoksia kommentista, hienoa, että oma luukku maittoi! <3
SparklingAngel: Veljesjutut on <3! Fílille ja Kílille nauretaan nyt muutenkin, joten ei ole uusi juttu, että näiden jekkuilut naurattaa!
Kiitoksia!
Title: Durinin päivä
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Bilbo/Thorin
Genre: fluffy
Summary: Kääpiöt opettavat Bilbolle Durinin päivän tapoja ja juhlistavat sitä sitten yhdessä.
Challenges: Oneshot10, OTS20, FF50 (49, uusivuosi), Aakkoshaaste (D) ja Fluffy10 (hopea)
A/N: Odo halusi vaan jotain “myttymäistä Hobittipopittia”, joten jäi aika lailla mun varaan sitten, että mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa. :’D Tällä kertaa päädyin siis tällaiseen ratkaisuun, ja tosiaan Durinin päivä on kääpiöiden uusivuosi, vaikka se onkin meidän mielestämme ’keskellä’ vuotta (koska joskus lokakuussa), mutta ficcissä kyse kääpiöistä, joten se on uusivuosi!
Mitään en tiedä kääpiöiden uudenvuoden juhlista, joten kaikki on ihan täydellisesti hatusta heitettyä. Hyötykäytän
tätä kuvaa, vaikka tässä versiossa tuo perhe ei olekaan Fíli, Kíli ja heidän vanhempansa... Tässä kohtaa myös varoitus, että tämä on niin höttöistä, että jopa kuuskidi meinasi hukkua sokeriin, joten olkaa varovaisia tämän kanssa!
Hyvää joulun odotusta, Odo! <3
Durinin päivä
Eräänä tuiki tavallisena aamuna Bilbo heräsi totuttuakin myöhemmin. Kuten tavallista, Thorin oli noussut jo ennen häntä, mutta nyt oli selvästikin jotain muutakin eri lailla kuin aiemmin, sillä Repunpään uumenista kuului iloista puheensorinaa ja erikoista kolinaa heti aamutuimaan. Bilbo karisti viimeisetkin unihiekat silmistään ja lähti kiertämään koloaan selvittääkseen äänien lähteen.
Kävi ilmi, että herrat Reppuli ja Tammikilpi olivat saaneet vieraita Yksinäiseltä vuorelta, sillä Repunpään olohuoneessa istuivat Fíli ja Kíli puolisoineen juttelemassa enonsa kanssa hiljaisina. Kolina puolestaan tuli kahden kääpiöpojankoltiaisen puumiekkojen kalahtaessa toisiaan vasten.
”Kas, Bilboseni, sinäkin nousit viimein”, Thorin sanoi huomattuaan hobitin ovensuussa. Fíli ja Kíli nousivat molemmat automaattisesti seisomaan ja kumarsivat vanhalle hobitille, vaikka veljeksistä vanhempi olikin nykyisin Vuorenalainen kuningas, jonka ei teoriassa tarvitsisi kumartaa kellekään.
”Mitä nyt on oikein tapahtunut, että saamme näinkin korkea-arvoisia vieraita?” Bilbo ihmetteli.
”Eno kutsui meidät viettämään Durinin päivää”, Fíli virnisti kääpiöpoikien vilistäessä ympäri olohuonetta. Kolmas pieni kääpiölapsi, tyttö, kuitenkin halasi vain Thorinin jalkaa, eikä liikkunut mihinkään.
”Kukas tämä pieni tylleröinen oikein onkaan?” hobitti kysyi kumartuen kääpiötytön tasolle. Tyttö piiloutui Thorinin tuolin taakse, mutta Sólveig nousi seisomaan ja kävi hakemaan tämän syliinsä.
”Sallinet minun esitellä tyttäreni Ádísin”, Kíli sanoi uhkuen isän ylpeyttä osoittaen vaimonsa sylissä istuvaa pienokaista, joka näpräsi mekkonsa helmaa.
”Heipä hei, pikkuinen”, Bilbo tuumasi ja kääntyi sitten poikien puoleen.
”Narvin olenkin nähnyt jo aiemmin, mutta tämä toinen poika on minulle uusi tuttavuus.”
”Halward on minun ja Sigridin ainokainen”, Fíli sanoi itsekin ylpeänä jälkikasvustaan. Halward ja Narvi vain juoksivat ympyrää tajuamatta mistään mitään.
Muutama päivä matkalaisten saapumisen jälkeen koitti viimein Durinin päivä, kääpiöiden uusivuosi. Aiempina vuosina sitä ei ollut erityisemmin juhlistettu Repunpäässä, mutta tänä vuonna Thorin oli halunnut järjestää juhlan yllätykseksi Bilbolle, sillä tänä vuonna oli myös muutamaa viikkoa aikaisemmin ollut Bilbon 70-vuotispäivä. Seitsemääkymmentä vuotta pidettiin kääpiöiden keskuudessa kypsyyden merkkinä, sillä suurin osa kääpiöistä päätti sen ikäisenä naimisiinmenostaan.
Bilbo ei tiennyt yhtään, mitä odottaa illan juhlallisuuksilta, joten kuusitoistavuotias Narvi sekä seitsemänvuotiaat Ádís ja Halward oli värvätty opastamaan hobittia Durinin päivän juhlinnassa.
”Silloin paukutellaan paljon!” Halward sanoi Narvin nauraessa vieressä.
”Niin siis sellaisia taivaalle lentäviä paukkuja”, pojista vanhempi sanoi Halwardin tajutessa viimein, mitä olikaan tullut sanoneeksi.
”Joo, ja aikuiset vaihtavat sormuksia!” ujoudestaan viimein päässyt Ádís lisäsi.
”Ei kaikki, eikä aina, mutta tosi usein kyllä”, Narvi korjasi pikkusiskonsa käsitystä.
”Äiti ja isikin vaihtoivat sormuksia Durinin päivänä, vaikkei äiti olekaan kääpiö”, Halward jatkoi.
”Silloin myös syödään tosi hyvin”, Narvi selitti muistellessaan viime vuotisia Durinin päivän pitoja Ereborissa. Bilbo kuunteli korvat höröllään kolmen lapsukaisen innokasta selitystä samalla kun Thorin, Fíli, Sigrid, Kíli ja Sólveig hääräsivät Repunpäässä omia valmistelujaan.
Illan suussa sekalainen seurakunta istui Repunpään pöydän ääressä syömässä naisväen laittamaa muhennosta, ennen kuin Fíli ja Kíli ”lähtisivät räiskimään”, kuten Thorin asian ilmaisi. Kääpiölapset melkein tärisivät jännityksestä, sillä illan kohokohta koittaisi pian, kun ilotulitus alkaisi. Ádís ei meinannut saada syödyksikään, sillä vuosi sitten hän oli ollut kipeänä juuri Durinin päivänä, eikä ollut nähnyt ilotulitusta. Sólveig teki parhaansa saadakseen pikkutytön syömään, mutta tämä suostui istumaan paikoillaan vasta, kun Kíli uhkasi (leikillään, mutta tytölle se oli todellinen uhkaus), että ulos ei olisi menemistä, ennen kuin lautanen olisi tyhjä. Se sai nuorimmaisenkin keskittymään ruokailuunsa, sillä toiste hän ei halunnut jättää ilotulitusta väliin.
Ulkosalla Fíli ja Kíli räiskyttelivät ja paukuttelivat niin isoja kuin pieniäkin ilotulitteitaan lasten iloksi Sigridin ja Sólveigin pitäessä nuorimmat kauempana tapahtumien keskipisteestä. Thorin ja Bilbo istuksivat kahdestaan kahden perheen takana pienellä penkillä nurmikentän laidalla. Kumpikaan heistä ei sanonut mitään, he vain nauttivat räiskeestä ja lasten raikuvasta naurusta, joka kuului heidänkin korviinsa asti.
Yllättäen, erään tavallistakin suuremman ilotulitteen poksahtaessa taivaalle, Thorin nousi seisomaan ja kääntyi kömpelösti Bilbon puoleen. Hän kaiveli taskuaan hieman hajamielisenä ja hobitti alkoi jo ihmetellä, mitä ihmettä sieltä oikein tulisi esille. Lopulta Thorinin käteen ilmestyi pieni, koruton puurasia, jota kääpiö hiplasi peukaloidensa välissä. Bilbo ei sanonut mitään, ei kysynyt, mikä laatikko oli, odotti vain kaikessa rauhassa, sillä Thorin kyllä kertoisi omaan tahtiinsa.
Hetken päästä kääpiö karauttikin kurkkuaan ja nosti katseensa Bilbon silmiin.
”Herra Reppuli…” Thorin aloitti, mutta yritti sitten kuitenkin uudestaan, ”mestari Voro…”
Kääpiön sanat kuitenkin takertuivat aina jonnekin, joten hän aloitti vielä kolmannenkin kerran:
”Bilbo… minä…”
Vanha hobitti kuitenkin vain ojensi kätensä Thorinille.
”Minä tiedän”, hän sanoi ja pyysi kääpiötä istumaan takaisin viereensä.
”Haluaisin antaa tämän sinulle”, Thorin sanoi istuutuessaan ja ojensi rasian Bilbolle. Kääpiön puhe kangerteli vielä hieman, kun Bilbo avasi laatikon ja löysi sen sisältä pienen hopeisen sormuksen. Hän tuijotti sitä pitkään, ennen kuin sai sanaakaan suustaan.
”Eikö tämä ole sinettisormuksesi?”
”Oli, nyt se on sinun… Jos siis haluat sen”, Thorin sanoi tuijotellen taivaalle. Bilbo ei vastannut, työnsi vain hopeisen sormuksen sormeensa, johon se oli hieman liian suuri.
”Tarvitsen tälle hihnan, että voin pitää sitä kaulassani”, hobitti totesi, ja kääpiön poskelle vierähti pieni kyynel.
”Hyvää Durinin päivää, armas voroni”, Thorin totesi pyyhkiessään poskensa.
”Hyvää Durinin päivää, kuninkaani”, Bilbo sanoi ja nojasi päätään kääpiön olkapäähän. Thorin ei vaivautunut edes korjaamaan hobitin sanontaa, sillä hän tiesi, ettei Bilbo tarkoittanut Vuorenalaista kuningasta vaan sydämensä kuningasta.