Hobitti: Sydän kertoo tarinaa, S, Bilbo/Thorin

[Unohtumaton]

Ikäraja: S
Fandom: Hobitti
Paritus: Bilbo/Thorin
Tiivistelmä: "Bilbo-setä, oletko sinä koskaan rakastanut ketään?"
Disclaimer: J.R.R. Tolkien on luonut maailman, Peter Jackson luonut siitä elokuvia, ja minä käytän molempia luomuksia mielikuvitukseni ilona.
A/N: Osallistuu Kun adjektiivit katosivat -haasteeseen, ja siinä raapalesarjaan, vaikka ei ihan sataan sanaan mahtunutkaan. Olihan tämä vähän kärsimystä, kun ottaa huomioon kuinka paljon tykkään kuvailla tunnetiloja, mutta siitä huolimatta haaste oli hauska. Ja jos tässä nyt on jokin adjektiivi piilossa, niin sitten siellä on. Silloin pomppaan ficlet-sarjaan, jossa se oli vielä sallittua!

Sydän kertoo tarinaa

Frodolla oli tapana udella aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja Bilbolle se tiesi iltoja, jolloin ei menty nukkumaan ennen yötä. Iltasadut kertoivat peikoista, hiisistä ja haltioista, ja Frodoa kiehtoi milloin mikäkin, mutta kun Bilbo kuiski hänelle tarinoita seikkailuistaan, silmissä suorastaan säkenöi. Into ja kiihko, joita vain Frodo osasi esittää, hiipivät Bilbon ihon alle ja hän huomasi odottavansa iltoja, jolloin seikkailija hänessä heräsi ja seikkaili seikkailunsa kuin niitä ei olisi aiemmin koettukaan. Mielenmaisemassa taivas helotti kaikissa väreissään ja kääpiöt lauloivat, lohikäärme murahteli ja haltioiden alla hevoset korskahtelivat kuin sotilaat.

Frodo kuunteli ja eikä koskaan nukahtanut tarinoiden aikana. Jos Bilbo olisi vastannut kysymyksistä jokaiseen, heistä kumpikaan olisi tuskin koskaan nukkunut. Kun Frodo oppisi lukemaan, hän saisi vastauksia myös kirjoista, joita Bilbo aikoi vielä joskus kirjoittaa. Eikä lapsen sopinut kuulla aivan kaikkea. Suru häivyttyi seikkailuista taka-alalle, mutta Bilbo tiesi ettei voinut suojella Frodoa ikuisuuteen asti.

- - -

"Bilbo-setä, oletko sinä koskaan rakastanut ketään?"

Frodo tuskin ymmärsi kysymyksensä vaikutuksia, sillä Bilbon ilmekään ei värähtänyt, vaikka sisällä myllersi. Hevoset, haltiat, örkit ja ihmiset eivät tuntuneet enää miltään, kun Bilbo mainitsi Ereborin, valtakunnan, joka kaipasi kuningastaan. Hän oli vältellyt tarinan yksityiskohtia, kertonut lohikäärmeestä, mutta ei hinnasta, joka myöhemmin maksettiin. Thorin makasi haudassaan, oli maannut jo vuosien ajan, mutta Bilbo ei nähnyt mielessään kuolemaa kun Frodo sai kuulla kuninkaasta. Maat ja mannut vilisivät puheissa, ja niiden lomassa Thorin johdatti seuruetta tarinasta toiseen.

Sillä olihan Bilbo rakastanut.

Rakasti yhä.

Sydän tulvi ja Thorinista tuli kertomus, jota Frodo tavaili mielessään. Tajuaisi ehkä vielä joskus vastauksen kysymykseen, jonka oli esittänyt.

"Voi Frodo, jos aikoja saisi takaisin...", Bilbo kuiskasi toisen uinuessa ja hukuttautui vielä ajatuksiinsa, joita aika oli kohdellut kuin kultaa.

[lurikko]

Nyt pitää heti ensimmäisenä tunnustaa, että tulin lukemaan tämän koska halusin nähdä, miten toimii tarina ilman adjektiiveja. Ja huh huh, tämähän on ihan mahtava, ja hitsi miten paljon saat asioita kuvattua ilman adjektiiveja! Meinasin jo ruveta myös kysymään, että miltä tämän kirjoittaminen tuntui, mutta sitten kävin lukemassa author's noten ja siellähän sanot että oli kärsimystä, mutta sitä ei kyllä todellakaan huomaa. Ja tästä todellakin välittyy tunnetiloja ja vieläpä erittäin hyvin, ah nostalgiaa ja haikeaa rakkautta ja vuosien saatossa pehmentynyttä menettämisen tuskaa ja kaihertavaa ikävää! Ja kaikki tämä ilman adjektiiveja, olen vaikuttunut tästä

Ja nyt kun olen saanut adjektiivittomuushehkutuksen hoidettua, niin tykkäsin siis tarinasta myös ihan tarinana! Hobitti-fanfiction on mulle vieras juttu mikä johtuu varmaan siitä, että aikoinaan kymmenisen vuotta sitten koin LotR:n niin tärkeänä itselleni etten halunnut kirjoittaa enkä myöskään lukea fanfictionia siitä, koska jotenkin mulle siinä se juttu oli ihana ja erehtymätön canon joka ei kaivannut mielestäni mitään lisää Ehkä sen takia en ole Hobitti-fanfictioniinkaan tutustunut lainkaan vaikka nykyisin taidankin olla henkisesti paljon avoimempi ajatukselle Tolkienin maailmaan sijoittuvista omista tarinoista. Ja en tiedä mikä tämän kohtuullisesti asiaanliittymättömän avautumisen pointti oli, mutta yritän ehkä sanoa että tämä on minulle ihan uus juttu mutta tykkään tästä tarinasta, Bilbo on hyvin sympaattinen ja näen myös mielessäni ne Frodolle kerrotut seikkailut, joita Bilbo tarkoituksella vähän pehmentää, mutta joista varmaan aikakin on jo vähän hionut särmiä pois.

Tai ehkä pidinkin tuon avautumisen sen takia että en mä itse asiassa osaa oikein tämän paremmin kommentoida itse tarinaa. Mutta oon tosi vaikuttunut sen vahvasta tunnelmasta, ja tykkään kovasti! Ja tykkään suuresti myös tarinan nimestä!

[Kaira]

Tulin tietenkin katsastamaan tämän Kun adjektiivit katosivat - haasteen vuoksi, ja sitten tulin vielä uudestaan. Koska tää oli niin ihana.
En ole lukenut paljoakaan Hobitti-fanfictionia, mutta nautin tästä suuresti. Olit ratkaissut adjektiivien puutteen niin elegantisti, ettei niitä todella osannut edes kaivata. Lisäksi tekstiin oli sen mitasta huolimatta mahdutettu niin paljon ihanaa Keskimaa-tunnelmointia ja nostalgiaa, että se oli hyvin kuvaileva ja informatiivinen (saako kaunokirjallisuudesta käyttää tuollaista virastosanaa), että adjektiiveillä tätä olisi tuskin voinut parantaa.

Sydän tulvi ja Thorinista tuli kertomus, jota Frodo tavaili mielessään. Tajuaisi ehkä vielä joskus vastauksen kysymykseen, jonka oli esittänyt.

Paritus, josta en myöskään ole juurikaan lukenut, oli kirjoitettu tarinaan tosi kauniisti, kuten tuostakin lainauksesta käy ilmi. Hienovaraisesti, sivureittejä pitkin paljastettu, miten paljon Bilbo kaipaakaan Thorinia. (Mielenkiintoista muuten, että Bilbo/Thorinia kirjoitetaan niin paljon. Oletan, että se tulee elokuvista... pitää katsoa ne joskus uudelleen "sillä silmällä", että pääsen paremmin parituksen makuun )

On ihanan hobittimaista, että suru kuitenkin häivittyy seikailusta taka-alalle! Myös Bilbon suojeleva asenne Frodoa kohtaan on tosi liikuttavaa ja uskottavaa - nyt kun mietin, juuri tuohon tyyliin minullekin kerrottiin lapsena asioita, ja jossain vaiheessa tulivat sitten ahaa-elämykset todellisten asianlaitojen valjetessa. Hauskaa, että Bilbon ja Thorinin rakkaustarina tulee ilmi nimenomaan tällaisten tarinankerrontahetkien kautta, sillä niinhän Bilbon seikkaulut ovat varmasti Frodolle oikeastikin selvinneet.

Kiitos, tämä oli ihana!

[Nyyhti]

Hahah eikä, mä komppaan käytännössä kaikesta toyhton kommenttia Mäkin päädyin tänne ihmettelemään, miltä se tarina nyt näyttää ilman adjektiiveja, ja lisäksi itsekään en oikein ole halunnut lukea fanfictionia Tolkienin maailmasta. Vähän iski itselleni tässäkin hirvitys, kun tuli rakkauskysymys ja pelkäsin jotain kunnon paritusta, mutta se oli onneksi kuitenkin mun makuun tarpeeksi piiloon kirjoitettu

Ihastuin tässä ennen kaikkea siihen, että tässä oli Bilbo isähahmona Frodolle <3 Mun on jotenkin tosi vaikea kuvitella Bilboa sellaisena, koska no, hän nyt on... Bilbo Tässä se "isyys" oli tuotu tosi ihanasti esiin noiden tarinoiden kautta, ja juuri sellaisena Bilbon sitten pystyykin kuvittelemaan. Frodokin oli aivan itsensä, ja henkilökuvaus oli tosiaan hirmu onnistunut.

Ja siis toi itse teksti oli kyllä tosi upeaa! Piti ihan yrittää kiinnittää huomiota, että eikö tässä muka ole niitä adjektiiveja tai adverbejä, kun tämä ei tuntunut yhtään sellaiselta väkisin kirjoitetulta. Hieno teksti kaiken kaikkiaan!

[Unohtumaton]

toyhto: Haaste oli kärsimystä siltä osin, että oli pakko funtsia omaa kirjoittamista ja tavoitella tunnelmaa ilman adjektiiveja eikä varsinkaan jälkimmäinen tapahtunut automaattisesti. Mutta kirjoittamisen kannalta tämä oli ehdottomasti avartava kokemus, koska se sai tajuamaan, että fikin tunnelman luomisessa monenlaisella kuvailulla on paikkansa! Kielikuvilla ja vertauksilla pääsee jo pitkälle. Ihanaa että kävit lukemassa ja kommentoimassa! 

Kaira: Joo, leffat ovat ehdottomasti tämän parituksen kannalta olennaisemmat kuin itse kirja! Tolkienin maailma on ainutlaatuinen kaikin puolin ja kun siitä lähtee kirjoittamaan fikkiä, tunnelman tavoittaminen sanelee omaa kirjoittamista alusta loppuun ja se usein auttaa myös suhteiden kuvaamisessa. Bilbo on jo vanha, joten rakkaus tulee esiin hienovaraisemmin ja paistaa läpi vain tavasta, jolla Bilbo kertoo Ereborista ja Thorinista. Mulla olisi näistä kahdesta vaikka kuinka paljon asiaa, mutta onneksi fikkejä voi aina kirjoittaa.    Kiitos!

nominal: Kiva että uskaltauduit tämän ficletin ääreen! Vaikka itse oon mitä suurin parittaja fikeissä, niin välillä ne jäävät teksteissä lähes tulkinnanvaraisiksi ja niitä voi olla helpompi lukea! Moni kertoo just samaa, että Tolkienin maailmasta on vaikea lukea fiktionia kun alkuperäinen on niin pyhä, mutta oon kyllä ihan onnesta soikeena kun ihmiset silti tarttuu näihin! Kiitos paljon. 

[Marzzuu]

[quote author=Nyyhti link=topic=43716.msg826376#msg826376

Ihastuin tässä ennen kaikkea siihen, että tässä oli Bilbo isähahmona Frodolle <3 Mun on jotenkin tosi vaikea kuvitella Bilboa sellaisena, koska no, hän nyt on... Bilbo Tässä se "isyys" oli tuotu tosi ihanasti esiin noiden tarinoiden kautta, ja juuri sellaisena Bilbon sitten pystyykin kuvittelemaan. Frodokin oli aivan itsensä, ja henkilökuvaus oli tosiaan hirmu onnistunut.

Ja siis toi itse teksti oli kyllä tosi upeaa! Piti ihan yrittää kiinnittää huomiota, että eikö tässä muka ole niitä adjektiiveja tai adverbejä, kun tämä ei tuntunut yhtään sellaiselta väkisin kirjoitetulta. Hieno teksti kaiken kaikkiaan!
[/quote]
Tämä tuli itselläkin mieleen, vanha kunnon Bilbo-herra! Ihana ja suloinen tarina kahdesta hobitista. Ja rakkaudesta.♥️

[Odo]

Meinasi tulla itku! Tämä oli jotenkin todella kaunis ja pidin tästä aivan valtavasti. ♥ Thorin/Bilbo on aivan uskomattoman ihana paritus, mutta taidan ensikertaa (?) lukea, että se kuvataan Bilbon ja Frodon välien kautta. Rakastin tuota Frodon intoa ja Bilbon muisteloita ja kaikkea tässä ficissä. ♥

[Unohtumaton]

Marzzuu: Kiitos kun kävit lukemassa hobiteista ja rakkaudesta, ja kiitos kun kommentoit! <3

Odo: "Meinasi tulla itku" kuulostaa ihan minulta aina kun ajattelen tätä paritusta.  Kiitos kun kommentoit! <3