Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta!
Etsin luettavaa laajasta tuotannostasi HP-osiosta, ja olikin vaikea valita, mitä sieltä ottaisin. Päädyin sitten tähän, kun Sirius/Remus on yksi omia ikisuosikkejani, ja tätä olikin aivan ihanaa lukea.
Tämä oli todella kauniisti kirjoitettu, tykkäsin kovasti. Mietin tässä sitä, kumpi Siriukselle oli pahempaa, yksinäisyys vai käytännössä edelleen vankina oleminen, ja vielä Kalmanhanaukiolla.
Tässä oli vielä ne molemmat, eikä Sirius selvästikään pystynyt nauttimaan elämästään Azkabanin jälkeenkään. Vaikka sydäntä särkee Siriuksen vuoksi, samaan aikaan minua on myös aina vähän harmittanut se, miten pahasti Sirius käpertyi itseensä ja itsesääliinsä viidennessä kirjassa. Että eikö nyt aikuinen mies voisi olla edes vähän tyytyväinen siitä, että oli ylipäätään päässyt vankilasta pakoon ja oli turvassa, ja omisti vielä huomattavan summan rahaakin sen sijaan, että kiukutteli koko ajan kuin keskenkasvuinen.
Harrykin olisi tarvinnut teini-iän pahimmissa myrskyissä ja muutenkin Siriukselta seuraa ja tukea, mutta ei saanut, vaan joutui murehtimaan vielä Siriuksenkin vuoksi. Toisaalta olihan Siriukselta viety niin paljon, että miten sellaisen jälkeen voisi ylipäätään löytää iloa oikein mistään.
Tässä ficissäsi Remus oli se, joka joutui kannattelemaan Siriusta, ja sympatiat olivat Siriuksen lisäksi vahvasti myös Remuksen puolella.
Hänellä oli kuitenkin koko ajan ongelmia toimeentulon kanssa, ja joutui Killan myötä kaikenlaisiin ihmissusi- ja muihin tehtäviin, ja lisäksi hän oli vielä jatkuvasti onneton Siriuksen takia ja yritti miettiä, mikä tätä voisi piristää. Minusta tässä oli todella hyvin keksitty nämä teehetket, jotka olivat tämän ficin teema. Eihän se tosiaan aina niin erikoista tarvitse olla, mitä yhdessä tehdään, ja monesti varmaan pienet hetket ja asiat ilahduttavat kaikkein eniten.
Teen juominen sopii Potter-maailman henkeen muutenkin niin hyvin. Ja kun Remus ei pystynyt muuttamaan Siriuksen tilannetta oleellisesti paremmaksi, hän teki kuitenkin sen minkä voi ja ajatteli Siriusta koko ajan, ja se kertoi minusta paljon siitä, miten tärkeä Sirius oli Remukselle.
Mietin tässä välillä, olikohan miehillä tässä suhde, vai oliko se paremminkin jommankumman tai molempien toiveissa, kun sitä ei suoraan kerrottu. Loppupuolella se sitten selvisi, että olihan heillä, ja sekin lämmitti kovasti mieltä.
Tuo kertoi myös paljon Remuksen välittämisestä, että Siriuksen syntymäpäivä oli hänellä kirkkaana mielessä, vaikka Sirius itse ei tainnut välittää siitäkään. Tai oikeastaan ajattelin tätä lukiessani, että syntymäpäivä taisi vain masentaa Siriusta vielä entistäkin enemmän, kun ikääkin tuli lisää.
Ja ehkä Siriuksella oli muistoja toisenlaisista ja paljon railakkaammista syntymäpäivistä, jotka ahdistivat. Tämä kohta, jossa Siriuksen suru ja Remuksen lämpimät tunteet tulivat niin hyvin esiin, oli aivan ihana:
Remus etsi Siriuksen yläkerran huoneesta Hiinokan luota, näki kuivuneet kyyneleet tämän poskilla ja antoi tunkkaiseen huoneeseen levitä mansikkateen tuoksun, joka oli liian kesäinen pimeään talveen. Siriuksen kohottaessa kasvonsa frettien raadoista, paistoi niillä pitkästä aikaa hymy, vaikka se olikin haikea ja surumielinen.
Ilahduin Siriuksen lailla tuosta joulun lähestymisestä, kun hänelle tuli siitä niin paljon parempi mieli, että Harry tulisi jouluksi, ja paljon muitakin ihmisiä.
Teekin oli jälleen joulutunnelmaan hyvin sopivaa. Pidin myös tuosta, että mielen piristymisen myötä Sirius tuntui saavan takaisin niitä onnellisia muistoja, jotka vuodet Azkabanissa olivat ilmeisesti vieneet häneltä pakenemisen jälkeenkin pitkäksi aikaa. Onneksi eivät sentään kokonaan! Oli aivan mahtavaa, että viimeinen osa olikin sitten Siriuksen näkökulmasta kerrottu, ja kyllähän siinä näkyi, miten tärkeä Remus oli Siriukselle.
Pidin myös todella paljon tuosta, että lopussa Sirius olikin se, joka halusi lohduttaa Remusta, ja uskon että hän onnistui siinä. Ajattelin myös, että tuo Remuksen tukeminen toi onnea ja iloa myös Siriukselle.
Rakastin tätä loppua:
Hän saattoi maistaa miesystävänsä, ja tuntea lämmön vaikkei toinen olisikaan paikalla. He suutelivat tervehdykseksi, Sirius rutistaen miestä kuin ei olisi nähnyt tätä vuosiin, ja tänään hän keittäisi teetä heille molemmille. Rakastaisi illan tullen surun pois myös Remuksesta.
Suuri kiitos tästä viikonlopun ilosta!
Tämä oli hyvin kaunis, syvällinen, koskettava ja herätti kaikenlaisia ajatuksia. Tykkäsin tästä tosi paljon.