Sydämessä pirunpaloGenre: Joku angst
Kirjoittaja: pistoolisankari
Paritus: -
Ikäraja: K-11 (toivottavasti!)
Kuvaus: Regulus on väsynyt ja rakastaa/vihaa tulta. Osallistun tällä haasteeseen
Ficlet300 (sana 74. Pahvi) ja haasteeseen
Väripaletti (värillä tulenpunainen).
Vastuunvapaus: Teksti kuuluu minulle, hahmot ja alkuperäinen tarina kuuluvat luonnollisesti aivan muille tahoille enkä saa tästä rahaa tai mitään muutakaan.
A/N: Tällaset tekstit on aika kaukana mun mukavuusalueelta. No jaa. Mun on pitäny kirjottaa Reguluksesta tosi pitkään, ja ehkä tän julkasun jälkeen mä saan jonkun pidemmänkin Regu-ficin aikaseks.
Sydämessä pirunpaloOlen ollut jo pitkään poissa; liian väsyksissä tietämään mistään mitään, liian uupunut ajattelemaan oikean ja väärän eroa, aivan liian väsynyt huomioimaan elämäntilanteeni huonoja puolia.
Kaikki kun on hyvin, jos on lämmin.
Kerrostalo syttyy kuin pahvi, humps vaan ja se on tulessa. Itku, huuto ja kirkuna kuulostavat musiikilta, jos pitää silmiä ummessa. Jos pitää niitä tarpeeksi tiukasti, olen kotona takan vierellä ja soitan pianoa. Liekit lämmittävät kasvoja ja silmäluomet ovat sisältä tulenpunaiset.
Pimeänpiirtoonkaan ei satu enää.
Kipu tuntuu enää vain lämpimältä, punaiselta, ja Harmaaselkä on noen värinen mutta silmät kiiluvat punaisena. Karhean turkin sekaan on hyvä pujottaa kätensä ja pitää lujasti kiinni, ettei vaan putoa.
Meteli jää selän taa,
ja minä toivon hiljaa,
että ehkä ei tarvitsisi enää tehdä mitään koskaan uudestaan.