Nimi: Loputtomia öitä, repaleista naurua
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: ystävyysfluffy
Hahmot: Elisa & Joanna
Varoitukset: nada
Haasteet: Fluffy10 sanalla "mustavalkoinen"
A/N: Idea tähän on ollut olemassa jo pari kuukautta, varmaan Palavan kolmisoinnun, S, kirjoittamisesta lähtien. Ja kappas, lopullinen kirjoitusprosessi avautui tunnissa yhden aikaan yöllä. Inspiraationa toimi pitkälti Ellinooran kappale Tytöille hänen hiljattain ilmestyneeltä levyltään - tämä heijastui ihan otsikkoon asti.
Värikkäässä kuvassa Elisa nauraa Joannan kainalossa. Hampaat kiiltelevät valkoisena kirkkaanpunaisten huulten välissä. Ruskeat hiukset ovat pitkillä kiharoilla, pikkumusta pilkistää samettisena kuvan alareunassa. Elisa on täydellinen, kuten aina.
Molempien tyttöjen päässä on lakit. Kemian opinnot alkoivat edellisellä viikolla, lakkien päällys on titaanidioksidin värinen, nahkareunus hiilenmusta. Siihenkö heidän ystävyytensä tai parin edellisen vuoden ahdistava paine kulminoituu, pariin hassuun kangaskappaleeseen, joita käytetään kerran vuodessa? Joanna ei halua menettää parasta ystäväänsä, ei koskaan.
Onneksi Elisan lupauksiin voi luottaa. Kaksikolle maailma on ehkä vähän enemmän mustavalkoinen kuin muille, on hyvää ja on pahaa sekä niitä, joiden sana painaa vaakakupissa yhtä paljon kuin valkoiset valheet keuhkoissa.
*
Puhelimessa Elisan äänessä kuuluu erilainen jännite kuin koskaan aiemmin, hyvällä tavalla tietenkin. Pikitiessä valkoiset ja keltaiset viivat värähtelevät ohi, enää muutaman kymmentä kilometriä ja Joanna on taas kotona. Kaikki on vuoden mittaan muuttunut, jotkut asiat parempaan ja toiset – parhaan ystävän fyysisen läsnäolon puute, ajatusten välitön pomputtelu – huonompaan. Sellaista kai on elämä.
Linja-auto liukuu ramppia alas, ja Joanna on rohkealla tuulella. Kun hän näkee kahden lasin läpi Elisan odottamassa kynähame ja valkoinen jakku päällä, hymy nousee melkein väkisin hänen kasvoilleen. On kertakaikkisen ihanaa tavata kasvokkain jälleen.
Terminaalissa Elisan halaukseen on sidottu uusi maailma. Joanna haluaa tietää kaiken, vaikka pelkääkin syvällä sisällään.
*
Kun levy surahtaa litteän koneen sisään, Elisan kasvoille nousee salaperäinen hymy. Joanna tuntee ystävänsä läpikotaisin, mutta näistä ajatuksista ei voi lukea sanaakaan.
Ruudulla näkyy Charlie Chaplin kävelemässä mustavalkoisena. Mykkäelokuvia, erikoinen mutta ehdottoman toimiva valinta. Joanna kouraisee popcornia edessään olevasta metallikulhosta. Elisa istahtaa hänen viereensä sohvalle ja ottaa hänet kainaloonsa.
Kun Chaplin kaatuu vekkulisti, tytöt räjähtävät nauruun. Elisan vieressä on hyvä olla, koska Joanna tietää tämän olevan samalla aallonpituudella. Vaikka he ovat olleet nyt erossa ja eri maailmoissa aivan liian kauan – ei enää koskaan niin pitkään – mikään ei ole muuttunut.
Elisa on edelleen hänen paras ystävänsä, jokaisena päivänä ja loputtomana yönä.