Nimi: Minä en ole heikko
Kirjoittaja: Kuolonsyöjäprinsessa
Tyylilaji: angst
Ikäraja: S
Henkilöt: Bellatrix (mainintana muita)
Varoitukset: Maininta kuolemasta, kidutuksesta ja lyömisestä. Tupakointia.
Vastuunvapaus: Kaikki mitä tunnistat kuuluvaksi Rowlingille, kuuluu hänelle.
Tiivistelmä: Bellatrixin ajatuksia ja muistoja. Sijoittuu Voldemortin tuhoutumisen jälkeiseen aikaan vuonna 1981.
A/N: Kerää kaikki hahmot -haaste (Bellatrix Black (Lestrange))
Minä en ole heikko
Bellatrix Lestrange istui kartanon puutarhassa ja mietti. Nainen oli karannut tupakalle, kuten usein hermostuessaan. Mestari oli kuuleman mukaan kuollut, mutta hän ei suostunut uskomaan sitä. Pimeyden lordi ei voinut kuolla yhden turhan kakaran takia. Kakaran, jonka äiti oli typerä kuraverinen ja isä turhantärkeä, ylimielinen idiootti.
”Miksi?”, kysymys karkasi naisen huulilta samalla, kun tämä puhalsi savua pois suustaan.
Bella oli ollut Pimeyden lordin uskollisin palvelija, vaikka olikin vielä nuori. Hän oli uskonut, että Mestari voittaisi sodan. Ensimmäisen kerran elämässään Bellatrix katui sitä, että ei ollut kuunnellut äitiään.
”Älä koskaan luota mihinkään tai kehenkään liikaa”, Druella oli sanonut, mutta Bellatrix ei ollut kuunnellut.
Naisen vartalo tärisi kylmästä, mutta hän vähät välitti siitä, vaipuessaan muistoihinsa.
*Takauma*Pieni 8-vuotias Bellatrix istui kirjastossa äitiään vastapäätä.
”Luotatko sinä minuun, Bellatrix?”, Druella kysyi vaativasti.
”Tietysti, rouva”, Bellatrix sanoi silmäänsä räpäyttämättä. Kirjastossa piti aina käyttää ’rouvaa’ ja ’herraa’, ei koskaan ’äitiä’ tai ’isää’. Se oli sääntö.
Druellan käsi läpsäisi tytön poskea lujasti. ”Älä koskaan luota mihinkään tai kehenkään liikaa”, ja äiti oli kadonnut.
*Takauma päättyy*Bellatrixin poskelle valahti yksinäinen kyynel ja toinen muisto valtasi naisen mielen.
*Takauma*12-vuotias Bellatrix oli mennyt ilman lupaa metsään ja kärsi siitä rangaistuksensa.
”Kidutu!”, oli Cygnus huudahtanut ja tyttö oli rämähtänyt kirkuen maahan. Kyyneleet olivat virranneet tytön poskille.
”Tunteet ovat heikoille!”, Cygnus karjaisi ja tytön itku oli lakannut välittömästi. Itkeminen oli väärin.
”Kyllä, herra”, ja kirous lakkasi.
*Takauma päättyy*Bellatrix tunsi epäonnistuneensa. Hän oli luottanut liikaa ja hän oli näyttänyt tunteita. Hän oli heikko. Hiljaisuudessa hän tumppasi tupakan maahan ja puhalsi viimeiset savut ilmaan. Bellatrix Lestrangen oli aika muuttua.
”Minä en luota, enkä minä ole heikko”, nainen sanoi lujasti ja lähti takaisin sisälle.
Hänellä, Rodolphuksella, Rabastanilla ja Barty juniorilla oli tekemistä. Aurorien kiduttaminen oli aina hauskaa.
”Minä en ole heikko”, ja mielipuolinen nauru karkasi naisen huulilta ennen kuin tämä ilmiintyi Longbottomeille.
”Minä en ole heikko”
