Parempi mies | S | Draco Malfoy

[Odo]

Ficin nimi: Parempi mies
Kirjoittaja: Odo
Beta: LillaMyy
Genre: draama
Hahmot: Draco Malfoy, (Neville, Scorpius, Astoria)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Sain inspiraation yllättäen Facebookin Accio Potterheads!-ryhmästä, kun siellä oli jaettu tämä kuva. Aika cool, eiks jeh? Myttikselle kiitos läpilukemisesta ja virheiden pongailusta sekä erityisesti otsikoinnista. <3 Osallistuu FF50: Luihuiset (037.Korjattu.) ja Vuosi raapalehtien V.

Parempi mies

Oli kulunut kolme päivää Tylypahkan alkamisesta, kun Scorpiuksen ensimmäinen kirje saapui kotiin. Astoria otti sen hymyillen vastaan ja ojensi luettuaan aviomiehelleen. He olivat odottaneet kirjettä jo aiemmin, vaikka tiesivät, että Tylypahkasta oli pitkä matka heidän kotitalolleen.

Draco hymyili ylpeänä lukiessaan ensimmäiset rivit, joissa Scorpius kertoi päässeensä luihuiseen, kuten äiti ja isäkin.

Meillä alkoi oppitunnit heti seuraavana aamuna. Minusta yrttitieto on paras aine, vaikka odotankin innolla ensimmäisiä lentotunteja. Ne ovat vasta ensiviikolla. Professori Longbottom kertoi, että te olitte koulussa samaan aikaan! Professori oli varmasti mahtava jo silloin, sillä hän on paras opettaja koko koulussa! Hän lähettää terveisiä, vaikka hänen ilmeensä olikin hassu, kun hän ne lähetti. Kirjoitan ensiviikolla uudestaan, kun meillä on ollut lentotunnit. 

– Scorpius

Kirje sai Dracon istumaan alas keittiönpöydän ääreen ja vaipumaan ajatuksiinsa. Astorian haikea hymy jäi häneltä huomaamatta, kun hän valui takaisin muistoihin vuosien taakse. Longbottomista oli siis tullut yrittitiedon professori, vaikka se ei yllättänytkään Dracoa kovin paljoa. Ei se kömpelö poika, jonka hän oli tuntenut, osannut mitään muutakaan kuin hoitaa yrttejä ja taikakasveja.

Draco muisti pilkanneensa Nevilleä vuosia, ja elävästi hetken, kun oli varastanut tämän muistipallon. Sen seurauksena Potter oli päässyt huispausjoukkueeseen. Niistä ajoista tuntui olevan kokonainen elinikä, mutta silti Draco muisti.

Astoria ojensi hänelle mukillisen teetä sanomatta sanaakaan ja mies oli siitä hyvillään. Hän halusi hetken aikaa itselleen ja kouluajoille. 

Vuosien vieriessä yksi kerrallaan Draco näki mielessään, kuinka pilkatusta pojasta kasvoi mies, joka oli rohkeampi kuin hän itse oli koskaan ollut. Draco oli ollut todistamassa sitä muutosta, joka oli tapahtunut vuosien aikana.

Neville oli osallistunut velhosotaan, voittanut. Eikä vain sotaa vaan itsensä ja sen pilkan, jonka Draco oli antanut karata huuliltaan liian monta kertaa. Scorpius oli oikeassa ja parempi poika kuin Draco oli koskaan ollut, ja tulisi aina olemaankin.

"Haluaisin lisätä muutaman sanan", Draco sanoi, kun havahtui pergamentin rapinaan. Astoria kirjoitti vastauskirjettä Scorpiukselle ja Draco tiesi, mitä hänen tulisi sanoa pojalleen. Astorian annettua hänelle sulkakynän viimeisteltyään omat terveisensä ja onnittelut, Draco otti sen vastaan ja upotti terän musteeseen.

Kyllä, hän oli mahtava jo kouluaikoina ja yksi urheimmista velhoista, joita olen koskaan tavannut. Olet onnekas, kun hän on opettajasi. Kerro puolestani terveiset ja anteeksi kaikesta. – Draco Malfoy 

[Isfet]

Tämä oli upea lyhyt pätkä. Onneksi olikin lyhyt: pidempi venyttäminen olisi pilannut sen.

Kuva oli tosi cool, ja sitä oli kunnioitettu hienosti tekstissä. Scorpius on hieno, fiksu poika, laittaa isänsäkin (joskin tiedostamattaan) hieman ajattelemaan. Ja tietysti muistelemaan kouluaikoja tietyllä kaiholla. Tässä vaiheessa paras ratkaisu on tietysti tarttua teemukiin. Ja onnekkaalle Dracolle se vielä ojennettiin!

Scorpius oli oikeassa ja parempi poika kuin Draco oli koskaan ollut, ja tulisi aina olemaankin.

Mutta Draco, sinähän olet ollut mukana kasvattamassa häntä! Hänen kuuluukin olla siloiteltu versio, jos olet ymmärtänyt vuosien varrella jotain.

Kiitos, tämä oli kiva iltapala

[jaina]

Otsikko kiinnitti huomioni, ja oli pakko napsauttaa ficci auki. Melkein kaikki mikä liittyy Dracoon ilman selvää paritusta, on kiinnostavaa. Miehestä kirjoitetaan ihan liian vähän tämäntyylisiä, lyhkäisiä ficcejä, joissa ei ole mitään "selvää" paritusta, tai ficcejä, joissa tuodaan enemmän pinnalle miehen ajatuksia kuin jotain romantiikkahömppää. Vaikka tuo Astoria tässä olikin, niin ficci kertoi silti selvästi Dracon ajatuksista, joka oli hyvä. Dramione-shipperinä tosin olen tyytyväinen muutenkin siihen, ettei ficissä ollut liikaa Dracon ja Astorian välistä kanssakäymistä.

Tykkään näistä ficeistä, joissa Draco on pahoillaan. Näitäkin on mun mielestä ihan liian vähän, ainakin suomeksi ja liian vähän näin hyvälaatuisina teksteinä. Ensin tuo otsikko antoi vihiä siitä, että tästä tulee joku Dracon "minä olen parempi mies, lällällää" tai "miksi Hermione ei rakasta minua vaan tuota typerää punatukkaista Weasleyn kakaraa, minä se tässä parempi mies olen" mutta ihan hyvä, että kerrankin näin. Yllätyin siis iloisesti. Minusta on ihan selvää, että Draco oli sodan jälkeen pahoillaan tuottamistaan kärsimyksistä, varsinkin Trioa ja Nevilleä kohtaan. Niin urheasti Trio kuitenkin soti ja pelasti Dracon hengen, ja Neville tuhosi yhden hirnyrkeistä - kyllä sellaisista asioista varmasti kunnioitus jo nousee.

Tuossa ficin puolivälissä vähän pelkäsin, että mitä jos Draco kuitenkin alkaa halveksua Nevilleä mielessään, mutta ihanaa, ettei niin käynyt. Hän arvostikin vanhaa koulukaveriaan ja myönsi sen itselleen. Ja jopa kirjeeseen! Melkein alkoi itkettää, kun Draco kirjoitti tuon kirjeenpätkän, jossa pyytää Scorpiusta sanomaan terveisiä ja anteeksipyynnöt Dracolta Nevillelle. Ehkäpä jonain päivänä, parin vuoden päästä, Draco itsekin laittaisi kirjeen Nevillelle tai menisi vaikka käymään Tylypahkassa häntä tervehtimässä.

Tosi jännää muuten, että Scorpiuksen lempiaineeksi oli muodostunut yrttitieto. Ei ollenkaan paha, siis. Se tuntuu vain olevan niin puuskupuhien suosiossa se aine, mutta oli hauska huomata Scorpiuksen innostuneen myös aineesta ja aineen professorista, Nevillestä.

"Vuosien vieriessä yksi kerrallaan Draco näki mielessään, kuinka pilkatusta pojasta kasvoi mies, joka oli rohkeampi kuin hän itse oli koskaan ollut. Draco oli ollut todistamassa sitä muutosta, joka oli tapahtunut vuosien aikana. Neville oli osallistunut velhosotaan, voittanut. Eikä vain sotaa vaan itsensä ja sen pilkan, jonka Draco oli antanut karata huuliltaan liian monta kertaa."

Varmaan mun suosikkikohta. Nevillen muodonmuutos on yks mun suosikkiasioista Pottereissa, niin kirjoissa kuin elokuvissa, ja varsinkin tällein aikuisiällä oon alkanut huomata, että Neville taitaa olla yks mun suosikkihahmoistakin Dracon ja muutaman muun jälken. Pitäisi varmaan itsekin koittaa kirjoittaa hänestä jotain! Tuo Nevillen muodonmuutos antaa jotenkin lukijalle/katsojalle itselleenkin voimaa ja hyvän mielen. Muakin kiusattiin kouluaikoina ja aika rankastikin välillä, vaikken ollut mitenkään erilainen kuin muut (lähinnä kiusaajat tais kokea mut jonain uhkana). Jotenkin ne tapahtumat vuosilta 2005-2007 vaikuttaa muhun vieläkin välillä tietyissä asioissa, mutta sitten huomaan taas asioita, joissa olen muuttunut niin paljon enkä olisi samanlainen ilman kiusaamistaustaa. Nevilleen samaistuminen on siis helppoa ja Neville antaa jotenkin turvaa jossain määrin. Jos hänkin selvisi, niin minäkin.

Tulipa pitkä ja aika worthless kommentti, kyllä huomaa etten oo pariin vuoteen pahemmin fanfictionia lukenut, kirjoittanut tai kommentoinut. Kiitos kuitenkin mukavasta ficinpätkästä!

[Kaira]

Hei, mä pidin tästä!

Ajatus on tosi mielenkiintoinen; kun Dracossa nähtiin jotakin kehitystä vikoissa kirjoissa, on hyvä ja relevantti pohdinta, kuinka paljon Draco sitten lopulta kasvoi ihmisenä. Selvästi aika paljon, kun onnistui noin ihanan ja ennakkoluulottoman pojan kasvattamaan!

Tykkäsin siitä, että vaikka Draco on selvästi muuttunut vähän, se sama vanha kiusaaja ehkä kummittelee vielä taustalla (uskottava hahmokehitys, siis). Mielestäni tämä kohta todistaa sen:

Ei se kömpelö poika, jonka hän oli tuntenut, osannut mitään muutakaan kuin hoitaa yrttejä ja taikakasveja.

Se, että Draco epäilee yrttien ja kasvejen hoitamisen olevan se ainoa asia, jota Neville osaa, on niin dracomaista.

Koska rakastan pohtia otsikoita, haluan nostaa esiin sen, että tässähän ei selviä viitataanko "paremmalla miehellä" Nevilleen vai Scorpicukseen. Kumpikin täyttää määritelmän. Astoria oli tässä miellyttävä, joskin ehkä hieman stereotypinen "hyvä äiti". Toisaalta, juuri sellainen aviopuoliso taidetaan tarvitakin Dracon pehmentämiseksi.
Sain muuten kylmiä väreitä tuosta inspiraatiokuvasta. Ihanaa, että kirjoitit tästä näin kivan tekstin. Samaa mieltä kuin Isfet, lisäpituus olisi luultavasti pilannut sen.

Kiitos tästä

[Meldis]

Olen tykästynyt viime aikoina lukemaan Dracosta analyyseja, joten piti valita tämä arpajaisiin. Tosi jännä pieni hetki Dracon elämässä, hetki, joka kertoo aika paljon. Lähtien siitä, että Draco ei ollut ilmeisesti puhunut kauhean syvällisesti omista kouluajoistaan tai tuttavistaan siellä. Eikä Scorpiukselle ollut näköjään tuttuja myöskään sotaveteraanit, joihin Neville kuuluu. Ei varmaan joku sotahistoria ole kauhean mielenkiintoista alle kymmenvuotiaalle tosiaalta, mutta minusta kuulosti, että Draco ei ole halunnut valottaa omaa menneisyyttään pojalleen hirveästi. Eikä se välttämättä ole huono asia. Minusta otsikko kuvasi molempia, Nevilleä ja Dracoa, joka on varmasti nykyään parempi mies ja haluaa opastaa Scorpiusta nykyisyyden lähtökohdista. No, voihan se todellisuuden pimittäminen olla huonoksikin, virheiden toistaminen, kun niitä ei tunneta ja niin pois päin. Mutta eihän Draco myöskään ollut koskaan parjannut Harryn osapuolta Scorpiukselle, kun tämä ei tiennyt, kuka Neville oli. Puolensa ja puolensa.

Dracon kamppailu tunteidensa kanssa oli ihastuttavaa. Että hän on aikuinen mies, jolla on kouluikäisiä lapsia, mutta silti pitää tehdä töitä, että pystyy muistelemaan typeryyttään ja kasvamaan siitä. Söpöltä tuntui, että Astoria selkeästi näki hänen kamppailunsa, joka alkoi Scorpiuksen lyhyestä kirjeestä ja toi Dracolle teetä, jotta tämä jaksaisi paremmin. ^^ Ilman mitään sanoja myös, mikä kertoi, että kyseessä on vakiintunut suhde, missä tiedetään, mitä toinen tarvitsee milläkin hetkellä. ^^ Dracon lisäys kirjeeseen oli upeaa työskentelyä häneltä.

Hauska olisi tietää, miten Neville terveisiin ja anteeksipyyntöön vastaa. Hänen reaktionsa omia terveisiä antaessa kun jo oli ilmeisen haastava. Tuntui pelkästään Scorpiuksen kirjeen perusteella, että Neville on kasvanut vielä sodankin jälkeen valtavasti. Ei kukaan pakota unohtamaan Dracon julmaa kiusaamista ja Neville olisi oikein sallittu tuntemaan vihan ja katkeruuden tunteita, mutta on hyvin Nevilleä ymmärtää päästää irti ja antaa olla. Varsinkin opettajana ja tuollaisessa asemassa se on tärkeää. Hänellä on iso valta Scorpiukseen oppilaanaan, joka on hänen kiusaajansa poika, joten erittäin aikuismaista pitää hänen ja Dracon välinsä poissa hänen ja Scorpiuksen väleistä. Näin nuorisotyöntekijänä siitä olen erittäin iloinen.

Scorpiuksen ääni kirjeestä tuli hyvin esiin ja hän kuulosti hyvin lapsimaiselta, mikä on minusta vaikea toteuttaa. Ylipäätään tässää oli tosi kivasti lyhyeen hetkeen kuvattu historiaa ja tulevaisuutta ja hahmojen kasvutarinoita ja miten yksi lyhyt kirje niihin voi vaikuttaa. Tosi ihana pätkä, kiitos tästä!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Mielenkiintoinen otsikko ja hahmovalinta houkuttelivat minut tämän tekstin pariin, sillä olen heikkona kaikenlaisille kasvutarinoille. Etenkin Dracon vaiheista on kiintoisaa lukea, sillä hän on niin moniulotteinen hahmo - hänellä on inhottavaa kiusaajataustaa, mutta hän ei kuitenkaan ole mikään yksioikoinen pahis, ja hänessä on paljon sellaista, hmm, kasvupotentiaalia. Kaanonissakin hänestä väläytetään monia puolia.

Ah, pöllöposti ja kirjeet kuuluvat lempiaiheisiini! Vanhemmilla mahtaa tosiaan olla pitkä aika odotella postia Tylypahkaan lähteneeltä jälkikasvultaan. Siinä varmaan ehtii kaikenlaista mielessäkin pyöriä, sillä 11-12-vuotias on vielä aika nuori olemaan niin pitkiä aikoja poissa kotoa. Astoria ja Draco vaikuttavat tosin odotelleen Scorpiuksen kuulumisia levollisin mielin, ja mietinkin, että ehkä velhoperheissä ei ole tapana huolehtia hirveästi, sillä lapsen lähteminen sisäoppilaitokseen on niin normaali juttu. Ovathan vanhemmatkin aikoinaan käyneet oman koulutaipaleensa.

Sydämeni sulaa Scorpiuksen innolle! Hänellä on edessään paljon uusia juttuja ja niin jännittäviä aikoja. Erityisen lämmön läikähdyksen sisälläni aiheuttaa se, että Neville on Scorpiuksen opettaja ja kertonut Scorpiukselle olleensa Tylypahkassa yhtä aikaa Dracon kanssa. Nevillen hassusta ilmeestä huolimatta minulle välittyy sellainen kutina, että hän on sinut menneisyyden kanssa ja antanut Dracolle anteeksi. Ja on ihanaa, miten Dracokin saa Scorpiuksen kautta nyt ikään kuin luontevan tilaisuuden käsitellä mennyttä ja päästä sen kanssa sujuiksi! Tässä kuviossa on sellaista lämminhenkistä, sukupolvia ylittävää toipumisen tuntua. On ihanaa, että Neville on Scorpiuksen lempiopettaja, ja on ihanaa, että Draco hyväksyy asian - eikä pelkästään hyväksy, vaan reflektoi Nevillen hyviä ominaisuuksia ja saavutuksia ja kehuu tätä Scorpiukselle. On niin kaunis ajatus, että Neville ja Draco vaihtavat kirjeiden välityksellä terveiset - vähän niin kuin he löisivät kättä päälle sen merkiksi, että mennyt on mennyttä eikä sen anneta varjostaa enää nykyisyyttä. ♥

Olipas tämä mukavan lämminhenkistä luettavaa - kiitos paljon! -Walle