Title: Suudelma tähtitornissa
Author: Kuolonsyöjäprinsessa
Genre: romance, pieni fluff, draama
Rating: S
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvaksi J.K. Rowlingille, kuuluu hänelle.
Haasteet:
Teelusikan tunneskaala (pettymys),
One True Something 20 #2 (Drarry)
Suudelma tähtitornissaHarry oli niin pettynyt. Hänen sydämensä puristui kasaan, eikä hän meinannut saada henkeä. Muutama kyynel vierähti hänen poskelleen. Draco oli sanonut, että hän piti Harrysta, mutta ei se siltä vaikuttanut aikaisemmin. Kyllähän Harry tietysti ymmärsi, että he eivät voineet olla julkisesti yhdessä ja se oli ihan okei, mutta pitikö Dracon olla niin ilkeä? Ei se ollut Harryn vika, että hänellä oli se typerä arpi tai, että hänen vanhempansa olivat kuolleet. Hän ei halunnut olla enää tunnilla. Nopeasti Harry sopersi jotain päänsärystä ja sairaalasiivestä, keräsi tavaransa ja ryntäsi pois.
Tähtitorniin päästyään, Harry antoi kyynelten virrata. Entä jos Draco olikin vain esittänyt? Entä jos mikään, mitä hän oli sanonut eilen, ei ollutkaan totta? Harry ei osannut kuvailla sitä, miltä hänestä tuntui, kun Draco kutsui häntä ”Pyhäksi Potteriksi joka oli tapattanut omat vanhempansa” tai, kun Draco haukkui hänen ystäviään. Harry istui tähtitornin pimeässä nurkassa ja itki hiljaa. Hän halasi itseään lujasti ja toivoi, että hänen sydämensä ei hajoaisi. Tähtitornin ovi aukesi ja Harry tiesi tasan tarkkaan, kuka sieltä tuli. Hän halusi tulijan lähtevän pois.
”Mene pois, Malfoy”, hän kuiskasi voimattomasti. Miksi hän oli niin heikko?
Hämmennys kuulsi Dracon kasvoilta, kun tämä istahti Harryn viereen. ”Harry, mikä on?”
”Oliko se kaikki, mitä sanoit eilen, valetta?”, Harry kysyi ääni täristen pidätellystä itkusta.
Draco oli entistä hämmentyneempi. ”Mitä? Ei tietenkään!”
”Miksi sinä sitten olit niin ilkeä?”
”Kyllähän sinä tiedät et – ”
”Sinun ei tarvitse olla niin ilkeä, vaikka et voikaan olla kanssani julkisesti!”
Draco katsoi hämmentyneenä vieressään istuvaa poikaa. Mustat sekalaiset hiukset olivat tavallista sekaisemmat, syvänvihreät silmät olivat täynnä kyyneliä ja ihana ääni tärisi pidätellystä itkusta. Sillä sekunnilla hän tajusi rakastavansa tuota poikaa.
”Minä rakastan sinua”, hän möläytti aivan yhtäkkiä.
Harryn suu aukesi hämmästyksestä. ”Mitä?”
Dracon posket punehtuivat häpeästä. ”Ei mitään”, hän mumisi hiljaa ja oli lähdössä, kun Harry tarttui häntä kädestä.
He tuijottivat toisiaan hetken, kunnes Harry avasi suunsa. ”Niin minäkin sinua”
Draco oli onnellisempi kuin koskaan. Häntä ei kiinnostanut mitä muut ajattelivat heistä. Hän rakasti Harrya ja Harry häntä.
”Olen pahoillani”, hän kuiskasi Harryn korvaan. Ja Harry tiesi, että poika oli tosissaan.
”Saat anteeksi”, hän kuiskasi takaisin.
Kuin yhteisestä sopimuksesta, molemmat nostivat katseensa toisen silmiin ja suutelivat intohimoisesti, onnellisina siitä, että heillä oli toisensa.
