Kirjoittaja: Lauchuo
Beta: nominal
Ikäraja: K-11
Genre: angst, drama
Paritus: Draco/Astoria
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Jossain vaiheessa Astoria lakkasi toivomasta, ettei tänään joutuisi ottamaan vastaan yhtäkään lyöntiä.A/N: Sain keskellä yötä kauhean inspiraation ja se oli menoa sitten, tämä teksti syntyi. Oikein puhelimella kirjoitettu ja jälkikäteen koneella muokattu, koska inspiraatiota ei voi heittää hukkaan siksi että on jo sulkenut koneen!
Haasteet:
FanFic100 (079. Milloin?)
One True Something 20 #2Vuosi raapalehtien VVahingossa
Ei se hyvältä tunnu, mutta hän ottaa lyönnit vastaan. Joka kerta, kääntää yleensä toisenkin posken, koska se on helpointa. Sillä tavalla ei tarvitse välittää. Ja siten hän pitää heidän poikansa turvassa. Sitä paitsi mustelmien peittäminen on hänelle helpompaa, ei Scorpius voi mennä ulos meikkiä naamalla. Niin, hän säästää poikansa paitsi kivuliailta lyönneiltä, myös nauravilta kavereilta. Ei sillä ole väliä kuinka paljon hän joutuu kärsimään, kunhan Scorpius on kunnossa.
Vuoden kuluttua Scorpius onneksi menee kouluun. Eikä Astoria halua, että hän tulee joululomalla käymään kotona. On helpompaa olla huolehtimatta, kun Scorpius ei edes voi olla tulilinjalla. Silloin voi sanoa vastaan - jos uskaltaa.
***
Kumpikaan heistä ei tiedä miten siihen tilanteeseen koskaan päädyttiin. Draco oli hellä, huolehtiva, rakastava eli mitä parhain mahdollinen aviopuoliso. Mutta nyt tuntuu, että se kaikki on poissa, kadonnut. Se muuttui vuosi, ehkä kaksi sen jälkeen kun Scorpius oli syntynyt. Astoria ei muista enää, sillä muistikuvat siltä ajalta ovat jo hämärtyneet.
Ensin Draco löi vain kerran. Se oli spontaani reaktio, niin ei ollut koskaan tarkoitus tapahtua, miehen käsi vain painui nyrkkiin ja osui Astorian silmäkulmaan. Vahingossa. Ja Draco pyyteli sitä anteeksi monta päivää. Seuraavaan kertaan oli ainakin puoli vuotta.
Jossain vaiheessa Astoria lakkasi toivomasta, ettei tänään joutuisi ottamaan vastaan yhtäkään lyöntiä.
***
Ne harvat, joille hän on kertonut, kysyvät joskus: Mikset sinä jätä häntä? Mikset lähde? Ansaitset paljon parempaa! Joskus he tarjoavat Astorialle ja Scorpiukselle turvapaikkaa luotaan, lupaavat olla tukena kun Astoria tekee ilmoituksen. Lupaavat, ettei Draco enää satuttaisi Astoriaa.
Mutta kaikki ne lupaukset ovat vain sanahelinää Astorian korvissa. Vastaukseksi hän aina hymyilee ja nyökkää, sanoo pyytävänsä apua tarvitessaan sitä. Lupaa tehdä asialle jotain.
Ja kaikesta huolimatta hän yhä ottaa iskuja vastaan, sillä omasta mielestään hän on syyllinen kaikkeen. Sehän on hän, joka ne riidat aloittaa. Hän provosoi, ei Dracolle jää vaihtoehtoja.
Niinpä yhä iltaisin Astoria asettuu yhteiselle parisängylle Dracon viereen nukkumaan.
