Päivä kerrallaan (Sirius/Remus, S)

[Isfet]

Nimi: Päivä kerrallaan
Kirjoittaja: Isfet
Beta: -
Ikäraja: S
Genre: kevyt fluffy
Hahmot/Paritus: Sirius/Remus, taustalla James/Lily
Vastuunvapautus: J.K Rowling on luonut Pottereiden maailman, minä vain leikin saamatta hyötyä
Yhteenveto:Kukaan ei tiennyt heidän kömpivän iltaisin samaan vuoteeseen, käpertyvän sylikkäin kertomatta kenellekään.

A/N: Noniin. Tällainen. En osaa oikein sanoa tästä mitään, aika pitkälti tajunnanvirtaa, mikä myös näkyy muttei toivottavasti haittaa. Kerrontapa on hieman selittelevä, varautukaa siihen. Haasteeseen Fluffy10 sanalla koruton. Toivottavasti en kadu tätä.

*


Kumpikaan heistä ei suunnitellut sitä. He eivät oikeastaan enää suunnitelleet mitään, elämä oli osoittanut ettei siitä ollut mitään hyötyä. Asiat eivät koskaan menneet suunnitelmien mukaan, joten oli helpompaa elää vain päivä kerrallaan. 

Eräänä päivänä Sirius Musta ja Remus Lupin sitten vain ostivat asunnon Viistokujalta, yhdessä, koska siellä asuminen ei ollut halpaa ja olivathan he pitkäaikaisia ystävyksiä. Asuinneliöt olivat niin kalliita, että heidän täytyi tyytyä pelkistettyyn, pieneen yksiöön, jossa toinen nukkui sohvalla. 

Kukaan ei tiennyt heidän kömpivän iltaisin samaan vuoteeseen, käpertyvän sylikkäin kertomatta kenellekään. He suojelivat toisiaan surulta ja kivulta ympärillään, hiljaa samaan tahtiin hengittäen. Ilman sitä olisi alkanut ahdistaa liikaa, ei saanut ajatella yötä, ei huomista.

Ei ollut tarpeen mainita Siriuksen tapaa herättää Remus kutittamalla hänen herkkiä jalkapohjiaan, kunnes toinen anoi armoa henkeään haukkoen. Olisi myös ollut turhaa kertoa, miten Remus suukotti Siriuksen nenänpäätä aina kun toinen ei osannut sitä odottaa. Oli hauskempaa kun vain he tiesivät tuntevansa toistensa vartaloiden joka sopukan, jokaista arpea ja luomea myöten.

Sillä hetkellä Sirius vilkaisee Remusta silmäkulmastaan, ja virnistää kevyesti laskiessaan kätensä kiusoittelevasti hänen reidelleen. Hän puhuu kyllä täysin luontevasti pöydän toisella puolella istuvalle Jamesille ja tämän vaimolle Lilylle, mutta katsoo väliin vieressään istuvaa ihmissutta aivan liian pitkään, tai aivan liian merkitsevästi. Remus vastaa tiukalla nyt-ollaan-kylässä-käyttäydy-kunnolla –mulkaisulla, samalla jota äidit käyttävät kurittomiin lapsiin. Sitten hän siirtää Siriuksen käden pois, vain jotta tämä voisi nostaa sen siihen hetken kuluttua uudelleen.

Lily voisi huomattakin jotain, ellei olisi liian innostunut selittämään viiden kuukauden kuluttua syntyvästä lapsestaan. Lilyn mukaan tytöllä tulee olemaan täydellisen ruskeat silmät, pitkät sileät hiukset ja maailman suloisin hymy. Hän kertoo punovansa mustiin palmikoihin punaisia silkkinauhoja ja suunnitellee kauniiden punaisten kenkien ostamista, mustilla ruseteilla. Jamesin hymy puolestaan yltää korvasta korvaan, kun hän nyökkäilee poissaolevasti punapäisen vaimonsa haaveelliselle vuodatukselle. Mies keskeyttää toistuvasti hokien hurmiossa "hänestä tulee loistava huispaaja" ja miettii varmaankin ensimmäisen luudan ostoa. 

Välillä Jamesilta lipsahtaa miten pojasta tulee loistava huispaaja, johon Lily tiuskaisee lapsen olevan tyttö, äidit kyllä tietävät tällaiset asiat. Kun Lily lähtee hakemaan lisää teetä, James kumartuu eteenpäin ja kuiskaa luottamuksellisesti että kyllä se on poika, hän on nähnyt sen unessa. Sirius nyökkäilee vakavana, mutta Remus tietää reidellään lepäävän käden hienoisesta tärinästä tämän pidättelevän ankarasti naurua. 

Myöhemmin illalla Remus painaa Siriuksen heidän eteisensä paljasta seinää vasten, suutelee häntä perusteellisesti ja pitkään, kiintymyksellä. Sirius vastaa suudelmaan, eikä heidän koruton rakkautensa kaipaa sanoja todisteekseen.

[Kiirsu]

Voi tämä on kamalan kaunis! Korutonkin kyllä omalla tavallaan mutta silti kaunis.

Tykkään kauheasti Siriuksen ja Remuksen suhteesta sodan ajalta, koska siinä on jotain katkeransuloista. Kuolema vaanii nurkan takana ja vaikka molemmilla on paha aavistus tulevasta, tuskin kumpikaan osaa silti odottaa tulevia kauhuja. Silti he saavat turvaa toisiltaan. Vaikka pidänkin Siriusta ja Remusta sielunkumppaneina, tykkään ajatuksesta, että sota ajaa heidät toistensa syliin. Se ei ehkä ole ainoa syy suhteelle, mutta se painostaa heittäitymään ja pitämään toisesta tiukasti kiinni. Pidän myös siitä, että suhde on hyvin yksityinen ja pysyy neljän seinän sisällä. Kaiken synkkyyden keskellä heillä on jotain kaunista, joka on vain heidän omaansa.

Pidän tässä siitä, että loppu on kuitenkin toiveikas, vaikka on tiedossa, että tämä ei canonin mukaan pääty hyvin. Tähän ei kuitenkaan kuolemaa ja surua tarvita, vaan loppu on kaunis. He ovat onnellisia nyt ja siinä, eikä tulevaa tarvitse murehtia. Ihanaa, että miehillä on toisensa tukena kaiken aikaa ja kiintymystä ilmaistaan pienillä eleillä, kuten käden puristuksilla.

Ei ollut tarpeen mainita Siriuksen tapaa herättää Remus kutittamalla hänen herkkiä jalkapohjiaan, kunnes toinen anoi armoa henkeään haukkoen. Olisi myös ollut turhaa kertoa, miten Remus suukotti Siriuksen nenänpäätä aina kun toinen ei osannut sitä odottaa.

Tämä oli ihana kohta! Aluksi ajattelin, että kyseessä on vain viaton toisen kyljessä nukkuminen, mutta kyse olikin enemmästä. Tykkäsin siitä, että avoimeksi jäi, oliko suhde alkanut vasta tässä pienessä yksiössä vai jo joskus aiemmin.

James ja Lily olivat myös kivoja tässä. Lilyn kuvailut olivat hauskoja: Lilyn mielikuva lapsesta kun oli täysin Harryn vastakohta. Toisaalta voisihan Harrylle sopia hiuksiin punaiset nauhat 

Tykkään paljon tästä tekstistä. Tässä tulee ihanasti ilmi tämän parituksen traagisempi puoli ja vaikka kaikki tässä pätkässä onkin hyvin, häilyy taustalla synkkä tulevaisuus. Todella söpö pätkä, kiitos tästä <3

[Isfet]

Kiitos Kiirsu, kommenttisi sai hymyn huulille. On aina mukava saada kuulla onnistuneensa jossain.

Ei, sota ei tosiaan ole heidän suhteensa ainoa syy, mutta tuo siihen aivan oman sävynsä. Tämä on yksi suosikkiparituksistani, osittain siksi koska heidän suhteensa on (ainakin minun mielestäni) niin monipuolinen