Title: I Don’t Know How to Love Him
Author: Ankkuli
Beta: ei
Pairing: Draco/Harry
Rating: K11
Genre: draama, angst, romance ja ehkä vähän fluff, ja tämä on oneshot.
Disclaimer: Kaikki ficin kolme hahmoa kuuluvat Rowlingille, tämä ei ole kuin viatonta (
) leikkiä, josta en saa minkäänlaista korvausta, ja laulun sanat ovat Tim Ricen kirjoittamat, pointsit siis hänelle, en saa niilläkään pelleilemisestä mitään korvausta.
Summary: Draco on rakastunut Harryyn, lopulta kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.
A/N: Tämä on siis songfic laulusta “I Don’t Know How to Love Him” (suomeksi Maria Magdalenan laulu), musikaalista Jesus Christ Superstar.
Ficin idea lähti musiikinteoriatunnilla jossa lauloimme tätä laulua. Mainitsin ystävälleni (täällä esiintyy nimimerkillä Haukka3) että sanoistahan saisi loistavan ficin, ja aikani mietittyä kirjoitin tämän. Toivottavasti nautitte, ja kommentointi on sallittua!
I Don’t Know How to Love HimI don’t know how to love him,
what to do, how to move him.
I’ve been changed, yes really changed,
in these past few days when I’ve seen myself
I seem like someone else. ”Draco, haloo! Puhun sinulle”, Pansy suhahti jo hiukan liian pitkään tuijottelemaan jääneelle ystävälleen.
”Joo…”
”Mitä sinulle on oikein tapahtunut?”
”Ei mitään, miten niin?” Draco sanoi muuttaen äänensävynsä huolettomaksi ja ylimieliseksi, normaaliksi, johon kaikki luihuiset olivat tottuneet.
”Mitä sinä oikeasti tuijotat, olet muuttunut älyttömäksi, et ole oma itsesi”, Pansy ärähti taas, hän vaistosi kaikille tutulla naisten vaistollaan, että poika valehteli.
”En minä mitään tuijota! Lopeta nyt!”
I don’t know how to take this,
I don’t see why he moves me.
He’s a man, he’s just a man, and I’ve had so many men before.
In very many ways he’s just one more. Ajatukset saivat Dracon pään koskemaan sietämättömästi, kuin hänen päänsä olisi ollut täpötäysi muurahaispesä, ajatukset surisivat.
”Ei… Kyllähän minä olen koko ajan tiennyt, ettei minusta olisi naista rakastamaan, eikä hän edes ole ensimmäinen mies… Mitä erityistä hänessä muka on? Ei mitään. Ei mitään, Draco! Kyllä minä unohdan, tunne katoaa aivan kuten ennenkin. Kyllä se katoaa.”Ei se katoa.
Should I bring him down,
should I scream and shout,
should I speak of love,
let my feelings out?
I never thought I’d come to this, what’s it all about?“Harry!” Draco huudahti. Hänestä tuntui, että nyt olisi oikea aika kertoa tunteistaan.
“Mitä vittua sinä minusta haluat”, Harry kysyi epäuskoisena.
”Minä… minä…”
”Niin? Ei tässä ole koko päivää aikaa!”
”Minä vihaan sinua.”
”Ahaa. Kerro seuraavalla kerralla jotain uutta!”
Don’t you think it’s rather funny
I should be in this position? “Saatana, Pansy, ei tässä ole mitään hauskaa! Tietäisit, mitä tämä on, jos olisit itse rakastunut perheesi veriviholliseen! Ei tässä ole, oikeasti, mitään hauskaa!” Draco sanoi epätoivoissaan.
”Ei, en minä sitä… naurakaan”, Pansyn lause keskeytyi hervottomaan nauruun.
”Mitäs sitten?”
Nauru taukosi, ja Pansy tajusi Dracon olevan tosissaan.
I’m the one who’s always been,
so calm, so cool,
no lover’s fool.
Running every show. He scares me so.Poika kulki kiireesti käytävällä eteenpäin. Ajatukset surrasivat taas hänen päässään kuin mikäkin ikiliikkuja.
Minä olen pilannut kaiken, minä olen liian kylmä häntä kohtaan, aivan kuin vuosia sitten, hän ei voi tajuta mitä minä tunnen, mitä minä teen?”Draco…”
Should I bring him down,
should I scream and shout,
should I speak of love,
let my feelings out?
I never thought I’d come to this, what’s it all about?Kaksi poikaa suuteli kuin viimeistä päivää keskellä käytävää, välittämättä kenestäkään, joka olisi saattanut nähdä.
Dracon toinen käsi haroi Harryn korpinmustia hiuksia, tunsi niiden kauniin tuoksun, ja huulillaan täydelliset huulet, aivan kuin palapelin palaset olisivat sulautuneet yhteen, niin täydellisesti huulet sopivat toisilleen. Kieli kohtaa kielen, tuntoherkkänä.
Toisella kädellään Draco löysi tyhjän luokkahuoneen kahvan, painoi oven auki ja johdatti Harryn hämärään huoneeseen, irrottamatta kuitenkaan suudelmaansa, koskaan, ikinä.
Yet if he said he loved me
I’d be lost, I’d be frightened.
I couldn’t cope, just couldn’t cope,
I’d turn my head, I’d back away.
I wouldn’t want to know.
He scares me so.
I want him so,
I love him so.”Minä rakastan sinua, tätä minä haluan”, tyhjä luokkahuone kaikui Harryn huokaisusta. Hän kuljetti käsiään alas, valmiina näyttämään Dracolle taivaan.
Jokin loksahti Dracon päässä. Palapelin palanen ei ole oikea, vaikka niin luulisi, aivan, kuin kokoaisi suuren palapelin taivasta: luulisi palan sopivan, mutta huomaakin pian ettei asia ole niin, vaikka vaikuttaisikin ensin siltä.
“Älä”, Draco kuiskasi hiljaa Harryn pehmeiden, mutta vaativien suudelmien välistä ja käänsi päänsä pois.
”Miksi?”
Hiljaisuus lankesi miesten ylle surullisena.
”Minä en voi.”
”Miksi et voi, tätähän sinäkin haluat, vai mitä?” Harryn suu hakeutui taas Dracon suuta kohti.
”Ei.”
Ovi avautui, päästi ulos pojan, joka ei olisi halunnut, että palapelin palanen on väärä, nyt, kun hän oli saanut palapelin taivaan valmiiksi, oli täysin varma, että palat sopivat toisilleen. Niin ei kuitenkaan ole, poika tajuaa ja tietää sen nyt.
Niin kipeää kuin se tekeekin.
