Waulish: Kiva kuulla, että tarina herätti mielenkiintosi ja pidit siitä. Tuohon Kodan "Vain ystäviä" -lausahdukseen löytyy selitys tässä kolmannessa luvussa. Ainakin jos osaa lukea vähän rivien välistä.
Kiitos kommentista ja kirjoitusvirheen korjaamisesta!
3. Erimielisyyksiä ja varastettuja ämpäreitä26. Inhimillinen
Seuraavana päivänä Koda lähetettiin hakemaan juomavettä, sillä hän oli lauman ainoa, joka tiesi missä puro sijaitsi. Mukaansa hän otti kaksi tyhjää ämpäriä, sekä Natanin, jolla niitä oli kaksi lisää. Kero oli vuosia sitten varastanut ämpärit jostain pikkukylästä, jonka lähettyville he olivat tuolloin leiriytyneet. Lauma oli ollut hänelle hyvin vihainen, sillä hän oli rikkonut ihmissusien tärkeintä sääntöä pysyä kaukana ihmisistä. Sittemmin vihan laannuttua olivat ämpärit kuitenkin osoittautuneet hyödyllisiksi, eikä Kerokaan ollut tuon jälkeen enää lähtenyt omille teilleen. Ämpärit olivat kokeneet kovia luonnon armoilla ja niitä oli paikattu moneen kertaan, mutta ne olivat yhä käyttökelvollisia.
He olisivat voineet juosta päämääräänsä ja saapua perille alle minuutissa, mutta pojat päättivät kulkea reipasta kävelytahtia voidakseen jutella samalla.
"Onko tässä mitään järkeä?" Natan kysyi heti, kun leiri oli kadonnut heidän selkänsä taakse.
"Kyllähän me vettä tarvitsemme."
"Idiootti. Tarkoitin meidän suhdettam -"
"Hiljaa! Joku voi kuunnella", Koda tiuskaisi ja kääntyi ympäri salamannopeasti tarkistaen, ettei kukaan seurannut heitä.
"Ei siellä ketään ole. Heillä on muutakin tekemistä kuin salakuunnella meitä", Natan vastasi lievästi ärtyneenä.
"Ei olisi jos he tietäisivät", Koda mumisi ja hänen hiljainen äänensä katosi jonnekin lehtien havinan sekaan.
Natan antoi pikaisen pusun tämän poskelle ja kuiskasi toisen korvaan: "Mutta he eivät tiedä."
Saavuttuaan purolle pojat kävivät heti tuumasta toimeen ja alkoivat täyttää ämpäreitä kaikessa hiljaisuudessa.
"Olit sanomassa meistä jotain", Koda totesi hetken kuluttua ja vilkaisi vierelleen kyykistynyttä poikaa, joka laski ämpärin maahan keskittyäkseen keskusteluun.
"Niin joo... En oikein tiedä, miten sanoisin tämän", Natan aloitti. "Minua alkaa kyllästyttää tämä salailu. On raivostuttavaa lähteä aina kauas leiristä, jotta voimme olla kahdestaan. Tätä on jatkunut jo aivan liian kauan."
Koda ei tiennyt mitä vastata. Hänellä oli paha aavistus, mihin suuntaan keskustelu oli menossa, joten hän kysyi suoraan: "Haluatko sinä erota?"
Koda huokaisi helpotuksesta Natanin naurahtaessa ajatukselle.
"Ei, kun... Minusta meidän pitäisi kertoa laumalle." Poika tuijotti varpaitaan hyvin kiusallisen oloisena näyttäen heti siltä, että haluaisi ottaa sanansa takaisin.
"Vitsailet, eikö niin?"
"En -", Natan aloitti, mutta tuli heti keskeytetyksi.
"Ylihuomenna on täysikuu ja tunteesi ovat pinnassa. Et sinä voi tosissasi olla tuota mieltä."
Koda täytti yhdellä nopealla kädenliikkeellä toisenkin ämpäreistään ja nousi lähteäkseen, mutta tunsi pian vahvan otteen ranteensa ympärillä.
"Istu alas ja kuuntele minua, ole kiltti."
Koda puhalsi raskaasti ilmaa ulos keuhkoistaan osoittaakseen turhautumistaan, mutta totteli sitten. Ei kai hän mitään menettäisi.
"En ole ikinä ollut mistään näin tosissani ja usko pois, olen miettinyt tätä paljon kauemmin kuin voit kuvitellakaan. Kuukausikaupalla olen listannut päässäni hyviä ja huonoja puolia ja tullut siihen tulokseen, että hyviä on enemmän", Natan aloitti.
"Siinä tapauksessa listasi on puutteellinen", Koda tiuskaisi.
"Kuuntelisit kerrankin loppuun asti."
"En kuuntele! Olemme aikoja sitten sopineet, että tämä pysyy salassa. Sinulla ei ehkä ole mitään menetettävää, etkä välitä, vaikka meidät karkotettaisiin laumasta, mutta minä olen tuleva Alfa ja minun täytyy mennä naimisiin tytön kanssa, etkä sinä voi sitä estää sen enempää kuin minäkään!"
Koda nappasi ämpärit mukaansa ja lähti takaisin leiriä kohden. Hän tiesi menneensä liian pitkälle, mutta tunnekuohun vallassa hän tunsi suden sisällään niin vahvana, että huomasi sellaisten inhimillisten tunteiden kuin katumus olevan tiessään.
Eikä Natan edes yrittänyt ottaa häntä kiinni.
4. Perhe ja ylpeys vaakakupissa85. Perheenjäsen
Äiti oli aina sanonut, että Kodasta tulisi loistava johtaja laumalle, koska tämä oli niin oikeudenmukainen ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Kun se metsästäjänpaskiainen oli sitten päästänyt äidin hengiltä, oli isä ottanut tehtäväkseen jatkaa tuota samaa toitotusta pojalleen.
Sillä hetkellä Kodasta kuitenkin tuntui, että nuo kaksi adjektiivia kuvasivat häntä kaikista vähiten.
Hänen ja Natanin riidasta oli kulunut jo useampi tunti aikaa ja vasta nyt hän alkoi tajuta, miten pahasti oli tuota loukannut. Vietyään vesiämpärit leiriin, hän oli painunut samantien takaisin metsän siimekseen rauhoittumaan. Tosin täysin vastakkaiselle suunnalle purosta katsoen, sillä kaikkein viimeisenä hän silloin halusi törmätä poikaystäväänsä.
Natanin vanhemmat olivat kuolleet vuosia sitten juostuaan susina auton alle. Edes vuosien harjoittelun jälkeen oli mahdotonta täysin hallita itseään eläimen muodossa, mutta heidän kohtalonsa oli jotain käsittämätöntä. Huhuttiin, että heillä oli ollut riitaa keskenään ja he tekivät sen tahallaan, mutta kukaan ei tuntunut tietävän oliko se totta vai pelkkä perätön juoru. Tuntui järjettömältä tehdä joukkoitsemurha riidan vuoksi, mutta sutena harkintakyky heikkeni melkoisesti.
Lauma piti huolta omistaan ja pysyi yhdessä myös ja varsinkin täydenkuun aikaan. Sen silmien alta ei voinut vain karata pitämään hauskaa.
Mutta jotenkin he sen onnistuivat tekemään: katosivat täysikuullla ja seuraavan kerran heidät nähtiin kuolleina keskellä autotietä.
Heidän kolme lastansa, joista nuorin oli vielä pieni vauva - tai pentu, kuten ihmissudet asian luonnehtivat - jäivät orvoiksi, ja siitä lähtien Natan oli kasvattanut nuorempia sisaruksiaan ja kantanut heistä huolta. Ei ehkä tuntunut kovinkaan kummoiselta loukkaukselta sanoa, ettei toisella ollut mitään menetettävää, mutta Natanille hänen pikkusiskonsa ja -veljensä olivat kakkki kaikessa ja Koda tiesi sen paremmin kuin hyvin. Natan ei ikimaailmassa jättäisi heitä.
Toisaalta oli saattanut olla liioiteltua väittää, että heidät karkotettaisiin laumasta suhteensa takia. Itse asiassa heillä ei ollut mitään hajua, mitä siitä seuraisi, sillä lauman keskuudessa ei ollut koskaan tapahtunut mitään vastaavaa. Hyvällä sitä ei ainakaan katsottaisi.
Koda oli kuullut tarinan pojasta, joka oli jollain ilveellä onnistunut tutustumaan metsässä viihtyneeseen ihmistyttöön ja rakastunut tähän. Suhteen tultua ilmi poika oli erotettu laumasta, mutta kuten sanottua, laumassa iltaisin kerrottuihin juttuihin oli syytä suhtautua varauksella.
Jos se kuitenkin oli totta, oli enemmän kuin mahdollista, että heitä odottaisi sama kohtalo. Jos kyse olisi ollut joistain toisista, Koda ei olisi epäillyt hetkeäkään, mutta mahdollisen erotuspäätöksen tekisi hänen oma isänsä, eikä hän suostunut uskomaan, että tämä hylkäisi hänet. Perhe oli aina ollut miehelle tärkeä ja Koda oli hänen ainoa elossaoleva perheenjäsenensä. Ongelma oli, että toinen tärkeä asia isän elämässä oli ylpeys.
Jos hän saisi tietää Kodasta ja Natanista, jotka hänen ja muun lauman silmissä olivat aina olleet vain parhaita ystäviä, hänen täytyisi laittaa nuo kaksi asiaa vaakakuppiin, eikä Kodalla ollut pienintäkään käsitystä kummalle puolelle se kallistuisi.
