Palava kolmisointu | femmefluff, S

[Parris]

Ficin nimi: Palava kolmisointu
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: fluff + femme
Paritus: Elisa/Joanna
Varoitukset: N/A
Haasteet: Fluffy10 - 1/10 sanalla albumi, Oneshot10 - 1/5 (572 sanaa)
A/N: Hyvää syntymäpäivää Kiirsulle! Toivottavasti tää elämäni ensimmäinen femme-teksti tuottaa yhtä mukavan fiiliksen sulle kuin sen kirjoittaminen tuotti mulle. Tää paritus (tai ainakin Elisa ja Joanna hahmoina, jos eivät erityisesti yhdessä) tulee ehkä esiintymään muissakin tulevissa originaaleissa…



***


Nainen ja kitara oli aina ollut minuun vetoava yhdistelmä. Niin se oli tosin ollut suurelle yleisöllekin, koska sinä, rakkain ystäväni jo vuosikymmenen ajalta, olit saanut tulevaisuuden heidän kiintymyksellään sinua kohtaan. Tuo tällä hetkellä verhojen toisella puolella kiihkeästi odottava lauma oli tukenut sinua jo alkumetreiltä, kun he olivat löytäneet kirkkaan äänesi ja hehkuvat kasvosi videoista. He eivät kuitenkaan olleet sama asia kuin minä.

Minä olin yksi niistä harvoista – ei, minä olin ainoa, joka tiesi sinusta kaiken. Elisa, sinä olit se tyttö, joka istui viereeni leirin esittelytilaisuudessa, ojensi kätensä minun käteeni ja valloitti minut sillä sekunnilla. Kaikenlaisten esittelyjen jälkeen meillä oli ollut viikko aikaa tutustua ja ystävystyä hiljaisen järven rannalla. Kai olin tehnyt sinuun jonkinlaisen vaikutuksen jo ensisilmäyksellä, kun halusit yllättäen huonekaverikseni leirillä. Kasvoillesi muodostui sama, jo aiemmin nähty valloittava hymy, kun suostuin pyyntöösi.

Sinulla oli ollut leirillä mukana kitara, jonka kaikukopasta kuuluneet värisevät äänet olivat luodanneet ilmaa välillämme leirinuotiolla, aivan kuin ne olisivat kokeilleet, kuinka paljon voit luottaa minuun. Se oli kuitenkin aivan turhaa, sillä välillemme oli jo syntynyt sellainen side, jota en itse ollut koskaan ennen tuntenut, enemmän kuin pelkkä kaverisuhde. Me olimme tosiystäviä. Muistot jäivät, mutta juuri se kitara ei ollut harmiksemme kestänyt ajan hammasta. Sydämessäni koin silti jonkinlaista nostalgiaa, koska tiesin, että sinulla tänään oleva kitara oli tismalleen samanlainen kuin hiljaisen järven ilmaa koskettanut soitin.

Mielessäni pyörivän aukottoman kuvan läpi kuului sinun huhuileva äänesi. Joanna, tulisitko tänne laittamaan tämän kaulakorun kiinni, tiedätkö mihin jätin plektrani, ovatko hiukseni hyvin, onko tämä vyö nyt ihan oikea… Albuminjulkaisukeikan jännitys kasvoi selkeästi sisälläsi, koska nyt edessäni istui tyttö, joka ehkä jopa pelkäsi edessä olevaa. Tulin luoksesi, kiinnitin kaulakorusi lukon, laskin käteni olkapäillesi. Ne olivat yllättävän kylmät, veri oli kai paennut niistä jo keskittymään edessä olevaan esitykseen.

Sinä olet täydellinen. Sinä olet aina ollut täydellinen. Elisa, sinulle on annettu lahja, ääni kertoa tarinoita niistä, joiden ääni ei riitä kuin kuiskimaan pimeiltä kujilta. Sinun laulusi rikkoo hiljaisuuden verhon ja kaikuu järvenpohjissa ja aarnimetsissä. Kun astut lavalle, olet vain nainen ja kitara, koska muuta ei tarvita. He rakastavat sinua ja sitä maailmaa, jota avaat meille laulu kerrallaan. Minä rakastan sinua ja sitä maailmaa – meidän maailmaamme.

Nouset tuolista. Näen silmissäsi syttyvät kipinät, palon päästä jo lavalle. Kun halaat minua, kuiskaat korvaani kiitokset. Hetken roihuksi syttynyt vartalosi puristaa minua niin tiukkaan, etten itsekään haluaisi koskaan päästää irti. Sinun täytyy kuitenkin mennä lavalle, viedä viestiä eteenpäin. Otat kitarasi ja plektrasi, hymyilet minulle vielä kerran – ja sitten, aika pysähtyy neljäksikymmeneksi minuutiksi.

Kun istut lavalla koruttomalla jakkaralla ja kerrot tarinaa tytöstä, joka löysi kaduilta kodin, mieleni keskittyy sinussa aivan käsittämättömiin yksityiskohtiin. Tarina jää taustalle ja sinä nouset keskiöön. Jossakin vaiheessa huomaan uponneeni olotilaan, jossa en havaitse ympäriltä enää mitään muuta kuin meidät kaksi… aivan kuin olisit minun.

Jossakin vaiheessa lumous särkyy, laulu loppuu. Niiaat liian nuoresti yleisölle, sillä ethän ole enää tyttö vaan aikuinen nainen. Hurrauksille ei ole tulla loppua, mikä saa sinut hymyilemään, kun vilkaiset kauas lavan reunalle levy-yhtiön edustajille. Kenelläkään ei voi enää olla epäilystä siitä, etteikö esikoislevysi myisi silmänräpäyksessä loppuun. Olet vuosikymmenen menestys, tulimyrsky, joka pyyhkäisisi ensin kotimaan ja ehkä tulevaisuudessa koko maailman halki. Mitä ikinä tapahtuisikaan, minä olisin aina tukenasi. Olisin happesi, joka pitää tulen yllä.

Kun ryntäät punaisessa mekossasi lavalta kitara kädessä lavan taakse, katsot minua silmiin taas. Niissä ei ole enää vain kipinöitä, niissä on ikuisesti palava liekki. Kun sitten lähestyt minua vakain askelin, aavistelen, että pelkkä tiukka, lämmin halaus ei ehkä riitä enää sinulle.

Sanattomat viestisi huutavat kaipaavansa enemmän, ja minä olen valmis siihen, Elisa.

[Kiirsu]

Ehdottomasti tuotti mukavan fiiliksen tämän lukeminen!! Kiitos mielettömästi tästä, femme on tosi ihanaa <3

Nainen ja kitara vetoaa kyllä minuunkin, ei ihme, että Joanna oli heti myyty. Itse tahtoisin kovasti osata soittaa jotakin ja muiden soittataidot tekevät aina suuren vaikutuksen. Ja kitaran soitto leirinuotiolla, oi oi! Tässä on kyllä täydelliset puitteet söpölle romanssille.

Tykkään myös tämän tulkinnanvaraisuudesta. Ei kerrota missä leirillä tytöt ovat tavanneet tai kuinka vanhoja he ovat. Eivät ilmeisesti ihan lapsosia, jos on jo levytyssopimus hankittuna. Kuitenkin kiva, että niin paljon jätettiin auki, koska tähän oli siten helpompi samaistua ja täyttää aukkoja oman mielensä mukaan. Itse en ole leirejä harrastanut riparia lukuunottamatta, eikä siellä edes leirinuotioita ollut, mutta silti osaan eläytyä hyvin tuohon leirinuotiotunnelmaan ja siinä on jotain ihanan rauhoittavaa ja lämmintä, tykkään kovasti.

Tässä oli ihania yksityiskohtia, joista tykkäsin paljon. Kaulakorun kiinnittämisessä on jotain tosi herkkää ja haurasta symboliikkaa, joka sopii tähän erittäin hyvin. Samoin pidin siitä, että kitara ei ollut ikuinen, mutta siihen liittyvät muistot ovat ikuisia.

Niiaat liian nuoresti yleisölle, sillä ethän ole enää tyttö vaan aikuinen nainen.

Pidän hirmusti tästä kohdasta, koska samaistun tähän paljon. Välillä tuntuu siltä, että on lapsi heitettynä aikuisten maailmaan, eikä oikein tiedä kuinka pitäisi olla aikuinen. Kuitenkin minusta on hellyyttävää, kun muut ihmiset ovat hieman hämillään sen kanssa, kuinka jossain tilanteessa käyttäytyä. Koska teksti on Joannan näkökulmasta kirjoitettu, ei Elisasta saa niin tarkkaa kuvaa, mutta tämä kohta kertoo hahmosta erittäin paljon. Suosio on ilmeisesti tullut nopeasti ja varmaan Elisa on myös joutunut aikuistumaan nopeasti. Tällainen hämmenys on suloista.

Pidän myös paljon nimestä, vaikka täytyy myöntää, että erittäin epämusikaalisena ihmisenä en edes tiedä, mitä kolmisointu tarkoittaa. Mutta se kuulostaa tosi hienolta  

He rakastavat sinua ja sitä maailmaa, jota avaat meille laulu kerrallaan. Minä rakastan sinua ja sitä maailmaa – meidän maailmaamme.

Tämä kitetyttää kivasti tämän tekstin sanomaa. Tykkään siitä, että Joanna tietää, kuinka tärkeää musiikki on Elisalle, eikä yritäkään kilpailla sen kanssa. Sen sijaan musiikista on tullut jotain heille yhteistä, se on nyt molemmille tärkeää ja niin ihmissuhteiden kuuluisikin toimia. Vaikka maailmassa ei ole muuta kuin he kaksi, siinä on silti miljoona muuta asiaa, mutta ne kaikki saavat elää sulassa sovussa kahden tytön rakkauden rinnalla. Iih tykkään vaan tosi paljon siitä, mikä merkitys musiikilla on tässä tekstissä ja siitä, kuinka ymmärtäväinen ja rakastava Joanna on.

Olet vuosikymmenen menestys, tulimyrsky, joka pyyhkäisisi ensin kotimaan ja ehkä tulevaisuudessa koko maailman halki.

On todella sydäntälämmittävää, kuinka paljon Joanna uskoo Elisaan. Tämä tuntuu vilpittömästi ajattelevan, että Elisasta tulee vielä maailmaluokan tähti.

Sanattomat viestisi huutavat kaipaavansa enemmän, ja minä olen valmis siihen, Elisa.

Tykkään lopetuksesta tosi tosi paljon, koska tämä herättää kysymyksen, että onko tämä suhteen alku, vai yksi monista rakkauden täyteisistä hetkistä. Tässä jää kuitenkin avoimeksi se, onko tyttöjen suhde ollut aiemmin vain ystävyyttä vai jotain muuta. Todella kiva ratkaisu minusta! Samoin tässä on ihanaa viattomuutta ja onnea, joka sai huokailemaan tyytyväisenä. Tässä kaikki on niin täydellistä!

Kieli on erittäin kaunista ja pidän paljon luontoon liittyvistä vertauksista. Aarnimetsistä ja tulimyrskyistä. Tosi persoonallisia kielikuvia, tykkäsin paljon! Muutenkin teksti on kiva, eheä kokonaisuus, jota luki erittäin mielellään. Ensimmäiseksi femmeksi suorastaan upea teksti! Tässä kyllä tulee esiin hyvin femmen syvin olemus. Mielelläni kyllä lukisin näistä tytöistä lisääkin!

Kiitos mielettömän paljon tästä tekstistä!! Tämä ilahdutti aivan valtavasti! Kiitos <3

[Kuolonsyöjäprinsessa]

Kommenttikamppanjasta hei!

Tästä kommentista ei luultavasti tule oikein mitään, sillä olen kamalassa kuumeessa.

Tykkään kyllä femmestä ihan älyttömästi, varsinkin sellaisista joissa esiintyy jonkinlainen instrumentti. Voi, kun minäkin osaisin soittaa muuta kuin pienoa. Ja tuo leirinuotio. <3

Ja, kuten Kiirsu sanoi, on kiva, että jätettiin paljon auki niin, että voi sitten itse niitä aukkoja täytellä. Minä en ole koskaan ollut millään leirillä, joten kokemusta ei ole, mutta kuulostaa ehdottomasti kokeilunarvoiselta jutulta.

Minä olin yksi niistä harvoista – ei, minä olin ainoa, joka tiesi sinusta kaiken.

Pidän tästä kohdasta jotenkin erityisen paljon, vaikka en oikeastaan edes tiedä miksi.

Sinulla oli ollut leirillä mukana kitara, jonka kaikukopasta kuuluneet värisevät äänet olivat luodanneet ilmaa välillämme leirinuotiolla, aivan kuin ne olisivat kokeilleet, kuinka paljon voit luottaa minuun.

Tämä kohta on ehkä lempikohtani, sillä tästä huokuu hirveästi tunteita ja ääh, tämä on vain ihana.

Lopetus on myös ihana, pidän siitäkin jostain tuntemattomasta syystä aivan hirvittävästi. Kiitos. xxx

[Lunalotta]

Bongasin tämän stalkkausnappulan takaa ja ah, mitkä mielikuvat, koska Haloo Helsingin laulajankin nimi on Elisa, ja hänkin soittaa välillä kitaraa! :DD
Tää on niin söpö, ja tarinan kertomatapa on taas niin sellainen, että minä luin tämän yhdeltä istumalta. Elisasta tykkään ehdottomasti eniten koska mielikuvat ja musiikki, mutta Joannakin vaikuttaa tutustumisen arvoiselta ihmiseltä. Minuakaan ei haitannut se, että ikä ja leiri sun muut jotkin yksityiskohdat jätettiin kertomatta, jääpähän lukijallekin jotain arvailun varaan. Kiitos silti hirmuisasti tästä!