Title: Kuusi vihreä, koristeet hopeaa -luihuisten joulu
Author: Roxanne_
Raiting: K-11
Genre: ööh, drama, fluff (humor?)
Disclaimer: Rowlingin hahmot ja maailma, mun tarinaidea. En saa tästä rahaa.
Haasteet: osallistuu Vanha kunnon jatkis -yksikköhaasteeseen.
A/N: Nyt kun juhannuksesta on päästy nipin napin ohi, on sopiva aika ryhtyä kirjoittamaan joulufluffydramahömppää, että saa haasteen suoritettua, eikö niin?
Luku 1 (15. joulukuuta)
Draco ei pitänyt talvesta. Se tarkoitti lunta, kylmyyttä, lisää opiskelua ja huonoa huispaussäätä. Tästä talvesta tosin entistäkin sietämättömämmän teki se, että huispausta ei pelattu kolmivelhoturnajaisten takia, eikä Draco päässyt edes kotiin jouluksi, koska hänen vanhempansa olivat lähes koko loman ajan Ranskassa jossain seurapiiritapahtumassa. Narcissa ei missään nimessä halunnut jättää poikaansa kotitonttujen huolehdittavaksi, joten tämä joutui jäämään koululle. Draco kiitti itseään mielessään siitä, että oli muistanut valittaa asiasta tarpeeksi suureen ääneen ja saanut ystävänsä jäämään seurakseen.
Blaisen ja Theodoren vanhemmat olivat samassa tapahtumassa kuin Dracon, Vincent Geogry jäisivät koululle muutenkin ja Pansy oli ilmoittanut jäävänsä hänen seurakseen. Myös Greengrassin siskokset, Daphne ja Astoria sekä juronnäköinen Millicent Bullstrode aikoivat jäädä koululle toistaiseksi melko tuntemattomasta syystä, luultavasti tanssiaisten takia.
Ai niin, tanssiaiset, Draco muisti. Typerien kolmivelhoturnajaisten mukana tulivat vieläkin typerämmät tanssijaiset, eikä hänellä ollut edes paria. Eivät kolmivelhoturnajaiset muuten olisivat olleet niin typerät, mutta kuinka ollakaan, Potter oli jollain erikoisluvalla keplotellut itsensä mukaan kisaan ja näin pilannut Dracon ilon.
Hanki itsellesi tanssipari. Vaaleaverikkö ehti juuri kirjoittaa itselleen muistilapun, kun Blaise avasi makuusalin oven.
"Hei, Draco, tule ulos!" tumma poika pyysi ja hymyili.
"Mitä, pyysitkö sinä minua juuri ulos?" Draco kysyi ivaillen "Blaise, oletko sinä homo? Ymmärrän kyllä, sillä olenhan-"
"Hah hah, todella nokkelaa", Blaise tokaisi sarkastisesti, eikä antanut Dracon kertoa, mitä hän omasta mielestään oli.
"Ihan totta, tulisit nyt, siellä sataa lunta!"
"Hmp. Lumi on kylmää", Draco vastasi happamasti.
"No, minun pitää sitten kai sanoa Astorialle, ettet ole tulossa", Blaise tokaisi.
"Halusiko hän, että tulen?" vaalea poika kysyi. Blaise nyökkäsi.
"Odota hetki", Draco sanoi ja alkoi etsiä talvivaatteitaan.
***
Draco astui ulos kirpeään talvipäivään. Hän etsi ystäviään katseellaan ja huomasi kauhukseen heidän olevan pelaamassa lumisotaa.
"Hei, Draco, varo!" poika kuuli tutun äänen ja kääntyi katsomaan sen tulosuuntaan, muttei ehtinyt nähdä mitään, ennen kuin suuri lumipallo läsähti päin hänen naamaansa.
Sillä hetkellä Dracon vähäinen usko rakkauteen valui maahan kuin lumi hänen kasvoiltaan. Hän oli tullut ulos vain (hyvin salatusta) rakkaudesta Astoriaa kohtaan, mutta mitä saikaan kiitokseksi? Lumipallon päin naamaansa. Poika pyyhki kasvojaan kiukkuisena ja katsoi ympärilleen. Vain tuo hänen ajatuksiinsa turhan usein eksyvä tyttö, Astoria, näytti jakavan hänen ajatusmaailmansa, mitä lumisotaan tuli. Hän istui suurella kivellä vähän matkan päässä muista ja näytti palelevan. Draco kokosi itsensä ja marssi rehvakkaasti tytön luo.
"Etkö heittänytkään sitä palloa?" poika kysyi.
"En. Se oli Theo, joka yritti tähdätä Pansyyn, mutta epäonnistui", Astoria selitti. Draco nyökkäsi lyhyesti ja jatkoi keskustelua:
"Hm, selvä. Lumisota on typerää. Jos isäni saisi kuulla, mitä täällä oikein touhutaan, niin-"
"Hän nauraisi sinulle" kuului ääni kaksikon takaa. Draco kääntyi ympäri ja kurtisti kulmiaan. Blaise keskeytti hänet jo toisen kerran päivän aikana, eikä se vain käynyt laatuun.
"Blaise, painu vaikka Merlinin pöksyihin, mutta jätä minut rauhaan!" Draco huudahti ja yllättyneenä ystävänsä äkillisestä hermostumisesta Blaise poistui paikalta.
"Draco, rauhoittuisit. Mennään vaikka luistelemaan", Astoria ehdotti. Poika punnitsi hetken vaihtoehtoja ja antoi sitten Astorian muuttaa heidän kenkänsä luistimiksi ja kiskoa hänet mukanaan järven jäälle.
***
Tunnin kuluttua joukko kylmästä hytiseviä luihuisia käveli kohti tyrmiä. Matkalla he eivät onnekseen törmänneet kuin Potteriin ja tämän kavereihin aulassa. Pansyn mielestä he näyttivät ärsyttävän kuivilta ja tyytyväisiltä oloonsa. Tytöllä oli kova kiire lämpimään suihkuun, eikä hän olisi mielellään jäänyt käytävään pidemmäksi aikaa, kuin oli tarve, mutta se osoittautui pakolliseksi, kun Weasley päättikin huutaa:
"Hoi, luihut, missä teidän prinssinne oikein on?"
"Dracoako tarkoitat? Ei kuulu sinulle", Pansy vastasi.
"Onko
rakkaalla Dracsulla toinen heila, vai miksi olet noin kireänä?" Weasley kysyi piikitellen huomioimatta Pansyn vastausta.
"Miksi sinä hänen siviilisäätyään kyselet? Jos te yritätte hankkia kuraveri-Grangerille seuralaista, hän kun ei itse sitä tule saamaan kuitenkaan, niin turha luulo!" Pansy sanoi kiukustuneena.
"Onko sinulla itselläsi jo pari?" Granger tiedusteli.
"Ei, mutta-" Pansy aloitti, muttei ehtinyt puhua loppuun.
"Hah! Minulla, toisin kuin sinulla, nimittäin on pari!" Granger huudahti ja kääntyi ylpeänä kannoillaan. Potter ja Weasley seurasivat häntä ja Pansy jäi typertyneenä seisomaan paikoilleen.
"Mihin te pareja tarvitsette?" Theodore puuttui keskusteluun
"Joulutanssiaisiin, Theo", Daphne vastasi.
"Ahaa, ai niin. Onko sinulla seuralaista, Daphne?" poika kysi.
"Ei, ei vielä", tyttö sanoi.
"Nyt on!" Theodore hihkaisi ja lähti melko ripeästi kohti luihuisten oleskeluhuonetta. Crabbe ja Goyle seurasivat poikaa ja vähitellen muutkin alkoivat poistua paikalta.
"Olisipa se kaikilla noin helppoa", Pansy huokaisi itsekseen.
***
Astorian kasvot hehkuivat onnesta. Hän rakasti luistelua. Draco seurasi katseellaan, kuinka tyttö teki mitä monimutkaisimpia hyppyjä ja piruetteja. Draco huomasi tuijottavansa tyttöä liiankin kiinteästi, mutta epäili, ettei tämä edes muistanut hänen olemassaoloaan tällä hetkellä. Astorian pitkät hiukset hulmusivat, taivaalta hiljalleen satava lumi tarttui niihin ja teki tytöstä hyvin kauniin. Poika havahtui ajatuksistaan, kun huomasi Astorian liukuvan sulavasti itseään kothti.
"Muistithan sinä minut", Draco sanoi huvitusta äänessään.
"Tietysti", Astoria vastasi ja ojensi kättään poikaa kohti "Tanssitaan."
"Jäälläkö?" Draco kysyi. Astoria nyökkäsi. Iltapäivä oli vaihtunut iltaan ja oli alkanut hämärtää. Ulkona ei ollut enää juurikaan muita oppilaita, ja Draco tarttui tytön käteen hieman epäröiden kiroten mielessään kadonnutta itseluottamustaan. Poika vetäisi hoikan tytön lähemmäs itseään ja hetken aikaa he luistelivat täydessä hiljaisuudessa.
"Astoria?"
"Hm?"
"Haluaisitko.. tai siis, tulisitko parikseni joulutanssiaisiin?" Draco kysyi mukamas muina miehinä, vaikka tunsikin punan hiipivän kasvoilleen.
Hemmetti soikoon, Malfoyt eivät punastele! Tyttö pysähtyi ja ruskeat silmät kohtasivat harmaat, joista saattoi tavallisesti nähdä vain hohkaavan kylmyyden. Nyt pojan katseessa oli jotain muutakin, mutta Astoria ei osannut tulkita sitä.
"Mielelläni", hän vastasi lopulta ja hymyili. Draco vastasi hymyyn ja kaksikko lähti kohti linnaa hiljaisuuden vallitessa jälleen. Vähän ennen eteishallin ovia Astoria uskaltautui ottamaan Dracon kädestä kiinni ja puristamaan ja poika vastasi eleeseen. Heidän välillään sanoja ei sen suuremmin tarvittu.
A/N 2: Kommentointi ei ole kiellettyä! Draco oli ehkä hitusen Ooc, toivottavasti ei liikaa :>
