Vielä hetken viaton | Severus, Draco | K-11

[Kiirsu]

Otsikko: Vielä hetken viaton
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: K-11
Genre: angst, draama
Hahmot: Severus, Draco
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain lainaan niitä hetkeksi.
Yhteenveto: Severus auttaa Dracoa pakenemaan.

A/N: Synttärificci FractaAnimalle. Snarmione ei multa luonnistu, mutta tässä kuitenkin Severusta.


Vielä hetken viaton

Korvia vihlovat huudot olivat muuttuneet hiljaiseksi nyyhkytykseksi. Lattialautojen narahtelu kaikui taas homeisessa mökissä, askeleet kulkivat myötäpäivään kaivaen ympyröitä pölykerokseen. Ympyrät kasvoivat kasvamistaan hädän laantuessa ja liemen valmistuessa.

Salamanterin verta (kierros myötäpäivään), yksisarvisen sarvijauhetta (kaksi vastapäivään), alruunaa (yksi myötäpäivään).   

Liemi muuttui vaaleanpunaiseksi, sitten oranssiksi, kunnes lopulta tasoittui kirkkaan punaiseksi. Kirpeä haju täytti pienen huoneen ja poika sängyllä jatkoi uikutustaan. Tärisevät sormet kantoivat pikaria lattian halki ripeiden askelien lävistäessä tasaiset ympyrät. Varovasti sormet painoivat juoman vasten huulia, nostivat päätä ja pakottivat kitkerän liemen alas kurkusta.

Poika yski ja kakoi, mutta varmat kädet pitelivät pikaria paikoillaan, kunnes viimeinenkin pisara oli nielty. Severus laski pikarin pöydälle ja siirtyi tarkastelemaan vapisevan kehon saamia vammoja. Alaraajat olivat mustelmilla, vasen nilkka murtunut, mutta muuten kaikki oli kunnossa. Severuksen katse siirtyi nopeasti paljaiden nivusten yli (ei huomattavia vammoja) kohti rintakehää, jota halkovat vanhat arvet olivat saaneet seurakseen uusia, entistä syvempiä haavoja. Kynnet olivat ehtineet tehdä tuhojaan liian monta sekuntia ennen kuin Severus oli huomannut tilanteen ja ehtinyt väliin.

Kaikki vammat paranivat hetkessä muutamalla sauvan heilautuksella, mutta poika itki edelleen ja Severus olisi tahtonut tainnuttaa hänet, saada ilman täyttäneet muistutukset epäonnistumisesta loppumaan. Mikään ei ollut pahasti rikki, ei fyysisesti. Kaulaan uponneet hampaat olivat rikkoneet Dracossa jotain, jota Severuksenkaan liemet eivät voisi korjata.

”Severus”, ääni oli vain kuiskaus, mutta siitä kaikui pakokauhu.

”Yritä nukkua. Meidän ei tarvitse lähteä liikkeelle ennen aamua.”

Vastaukset voisivat odottaa, heillä ei ollut varaa hermoromahduksiin. Ei nyt, kun he pakenivat vihollisiaan ja ystäviään. Pakenivat Dracon koko elämää, kaikkea hänelle rakasta. Jonain päivänä poika oppisi rakastamaan elämäänsä enemmän kuin mitään muuta, eikä häntä enää tarvitsisi käskeä pakenemaan. Sillä juuriltaan repiminen tuhosi ihmisiä odottamattomilla tavoilla.

Nurkassa noidankattila tyhjeni ja ukonhatut täyttivät pöydän. Kysymykset odottaisivat mutta kuu ei. Veitsi liikkui vasten puuta tottunein ottein ja lihasmuisti tahtoi palata Tylypahkaan keittämään tuota samaa juomaa kuukausittain. Palata hetkeen, jona raivoisat silmät tuijottivat Severusta Rääkyvän röttelön tunnelin päässä ja myös siihen hetkeen, jona samat silmät täyttyivät rakkaudesta hänen vuoteessaan. Menneisiin hetkiin, joita ei koskaan voisi saada takaisin.

Draco yski uudelleen, ehkä kivusta, ehkä huomionhausta. Jos ei Pimeyden lordi itse saisi poikaa hengiltä, tämä onnistuisi vielä kuolemaan omaan dramaattisuuteensa.

”Severus.”

Ehkä hän luovuttaisi, kun ei saisi vastausta.

”Se puri minua.”

Tällä kertaa sanoissa oli niin suurta epätoivoa, ettei Severus voinut enää voinut vältellä harmaiden silmien tuijotusta. Niissä oli häivähdys lapsesta, joka oli juossut itkien Severuksen luo pudottuaan luudaltaan ensilennollaan. Vieressä seissyt Lucius oli ollut raivoissaan siitä, ettei poika hakenut lohtua häneltä. Parhaansa mukaan oli Severus pyrkinyt pysymään kylmänä ja etäisenä, mutta aina Draco löysi tiensä hänen luokseen hädän hetkellä.

Ja täällä he taas olivat, kahden hylätyssä talossa, jonka entisten asukkaiden kohtaloa Severus ei tahtonut muistella. Tällä kertaa pojalla ei ollut ketään muuta ja hän oli täysin Severuksen vastuulla.

Jossain kaiken sen epätoivon ja kauhun takana loisti toivon kipinä. Pieni pala siitä, mitä maailma olisi joskus voinut olla. Kun se murskaantuisi, särkyisi kaikki viattomuus.

”Ei purrut. Tuo on vain pintanaarmu. Nuku nyt.”

Draco huokaisi syvään ja sulki viimein silmänsä nukahtaen hetkessä. Peitto laskeutui kevyesti hänen päällensä kietoen pojan suloiseen valheeseen.

Severus antaisi Dracolle vielä yhden päivän lapsuutta.

[inukii]

Pitipäs valita tää tuolta kommentikampanjasta, koska kaks lempihahmoa (heti Fredin ja Georgen jälkeen). Pidin tästä kovasti ja ficci eteni mielestäni sopivaa tahtia, eikä jäänyt junnaamaan paikoilleen. Tässä oli omaan makuuni juuri sopivan verran yhdistettynä kauniisti kuvailtuja kohtia ja itse tapahtumia. Tykkäsin myös pienistä yksityiskohdista, kuten Dracon ensilennosta. Hah, voin kuvitella Luciuksen ilmeen tuossa tilanteessa

Awws, kuinka suloista, että Severus pitää Dracosta huolta! Noiden kahden välinen suhde on aina ollut mielestäni mielenkiintoinen ihan canonissakin. Voi Draco raukkaa! Toivottavasti se tuosta tokenee.

Ja täällä he taas olivat, kahden hylätyssä talossa, jonka entisten asukkaiden kohtaloa Severus ei tahtonut muistella

Mulle jäi vähän epäselväksi, että tarkoitettiinko tässä siis Kalmanhanaukiota (on muuten vaikee sana kirjottaa, toivottavasti meni oikeen) vai mistä.

Joka tapauksessa pidin tästä kovasti ja erityisesti tuosta viimeisestä lauseesta. Mahtava lopetus! Tästä kommentista on kyllä rakentava kaukana, mutta en oikein löydä tästä mitään negatiivista sanottavaa. Kiitos tästä! (:

[Meda]

Tää oli tosi hyvä

Tosin jäi vähän epäselväksi myös tuo talojuttu ja mitä Dracolle siis oikein oli käynyt? Mutta oli tosi oudolla tavalla myös söpöä miten Severus huolehti Dracosta. Ja sekin oli söpöä, miten pikku-Draco oli isänsä sijasta juossut lohtua hakemaan Severukselta.

Viimeinen lause oli minustakin todella hyvä se vähän niinkuin kertoi kuinka Severus välitti Dracosta.

Ja itse sain kuvan, että ihmissusi oli purrut Dracoa ja he olivat rääkyvässä röttelössä??? Mutta se jäi kyllä vähän epäselväksi, mutta ficci oli kaunis. Ehdoton suosikkikohtani oli pikku-Draco(tottakai<3) vaikka Dracon dramaattisuuteenkin kuoleminen antoi kovan vastuksen.

~Meda (ei mikään super kommentti mutta olkoon)

[FractaAnima]

Ensinnäkin kiitos tosi paljon synttärificistä! 

Voi pyhä jysäys, niin paljon kaikkea, niin paljon ajatuksia. Dracon lapsuus, turvan hakeminen Severukselta Luciuksen sijaan, Severuksen kaipuu, selkeä Severus/Remus viittaus!! Aaa, oon ihan lumoissani ja toivon, että tätä olisi lisää. Tässä on valtava tarina takana, ja sitä jää vaan pyörittelemään päässään. Valtavan hieno teksti täynnä niitä upeita yksityiskohtia, joita rakastan. Pölyyn muodostuvat ympyrät, jotka sittemmin lävistettiin oli kuvailuista lempparini tässä.

Oli mielenkiintoista arvailla, että mistä on kyse, ja jossain vaiheessa jo kuvittelin, että vampyyri oli purrut Dracoa, mutta sitten se lopulta selvisi monestakin syystä, että kyseessä olikin ihmissusi. Ja jotenkin oli surullisen empaattista Severukselta valehdella Dracolle, pintanaarmu vain. Teemaan sopivaa ja otsikkokin on hyvin kuvaava.

Tämä on taas niitä tekstejä, joihin täytyy ihan palata uudelleen useamman kerran ja makustella. Tykkään sun tyylistä, ja susta. Kiitos!

- Frac

Ps. Haluun tätä lisää. Jatkista, please? Oon ihan liian utelias!

[Nyyhti]

Siitä on tosi kauan aikaa, kun on oon viimeksi lukenut tämäntyyppistä kuvailua. Jouduinkin aloittamaan kolme kertaa uudestaan alusta ennen kuin onnistuin lukemaan tarpeeksi hitaasti ja ajatuksella tajutakseni, mitä tarkoitit (Oon lukenut liikaa hömppäkirjoja...) Joka tapauksessa, sen jälkeen, kun vihdoin pääsin sisälle kirjoitustyyliisi ja itse ficciin, tätä oli todella miellyttävä lukea. Kuvailu oli ihanan mielikuvituksellista, ja sait todella vähillä sanoilla luotua tarkan ja vivahteikkaan kuvan ympäristöstä ja kaikesta, mitä siellä on tapahtunut. Lisäksi lukiessa ainakin mun pää täyttyi jatkuvasti kysymyksistä, aina vain uusista ja uusista sitä mukaa, kun jakelit vähän vastauksia. Kovin paljoa et niitä kyllä tarjoillut, mutta se ei kyllä välttämättä ole tällaisessa pikkupätkässä yhtään huono juttu - minusta ainakin on ihan kiva, että aika paljon jäi oman tulkintani varaan. Severus oli tässä todella huolehtivainen, mikä aluksi tuntui musta tosi oudolta, mutta tarkemmin ajateltuna saattaa sittenkin sopia hänen hahmoonsa (myös minun mielestäni siis ). Kunnon isähahmo Dracolle, mikä tuli esiin varsinkin tuossa lopussa, kun hän jätti raukkamaisesti totuuden kertomatta vain, jotta Draco saa vielä hetken olla lapsi. Pöh!

[Kiirsu]

Voi että, miten on näihinkin kommentteihin vastaamisessa mennyt melkein vuosi!!

inukii, minustakin näiden kahden suhde on mielenkiintoinen ja itselleni on aina jäänyt sellainen kuva, että Severus tuntee jotenkin olevansa vastuussa Dracosta. Paikan suhteen täytyy sanoa, etten enää itsekään muista, mihin tämän mielessäni sijoitin :'D Mutta taisin ajatella, että tämä sijoittuu vaan johonkin sattumanvaraiseen taloon, joka ei varsinaisesti ole Pottereissa mainittu paikka. Kiitos paljon kommentista <3

Meda, ihana kommentti tuo oli!! Tämä saikin jäädä vähän hämäräksi sen suhteen mitä ja missä oli tapahtunut. Kiva kuulla, että lapsi-Draco miellytti :3 Kiitos kommentista <3

Frac, arvostan, että bongasit Severus/Remus-viittauksen!! Viljelen niitä vähän joka paikkaan, hups. Yääh oon vähän miettinyt samoihin teemoihin pohjaavaa jatkista ihmissusi-Dracosta, mutta saa nähdä mitä sille käy!! (Tai no lupasin kyllä jo itselleni toteuttaa sen) Ihanaa, että tämä miellytti!! Kiitos kiitos <3

nominal, minä tykkään monimutkaisesta kuvailusta, joka vaatii vähän rivien välistä lukemista, mutta hyvä, jos tämä lopulta oli ihan ymmärrettävää! En tiedä tarjoilenko kauheasti vastauksia ikinä, mutta minusta kysymykset ilman vastauksiakin on ihan hyvä juttu!! Voi minusta Severus on kovinkin huolehtivainen persoona, mutta ehkä olen kehittänyt vähän omanlaiseni tulkinnan hänestä Kiitos paljon <3

[Vendela]

Kappas mitä onnistuin löytämään! Hieno teksti, pidin kovasti

Tulkitsin tätä niin, että tämä täytti canon-aukon Puoliverisen Prinssin jälkeen tai mahdollisesti Kuoleman varjelusten aikaan, sillä ei ole oikeastaan suurta väliä. Tietenkin nyt voi sanoa, että eihän Draco ole canonissa ihmissusi tai Severuksella ja Remuksella ei ollut suhdetta, mutta nämähän ovat toki aina tulkintakysymyksiä. Huomasin kyllä, että tälle on myös jatkoa, joten voi olla että se romuttaa kaikki hienot spekulaationi tässä, mutta en tahdo lukea sitä ennen kuin olen kommentoinut tämän

Tuolla sanottiin kyllä aika suoraan se, että Dracoa on purtu ja itse näen purijan olleen Harmaaselkä. Onko tämä ollut sudenhahmossaan vai ei, ei selviä tästä, vaikka toisaalta vahva viite tuolla onkin. Jostain syystä tahdon loppuun asti ajatella, ettei Dracosta tullut oikeaa ihmissutta tämän myötä. Ehkä se selviää tuossa jatko-osassa.

Hahmona Draco on tässä hyvin oma itsensä. Pidin muiden kommentoineiden tavoin tuosta luuta-jutusta <3 Mutta ehdoton suosikkini oli tämä kohta:

Jos ei Pimeyden lordi itse saisi poikaa hengiltä, tämä onnistuisi vielä kuolemaan omaan dramaattisuuteensa.

Sillä itse olen aina nähnyt Dracon todellisena dramaqueeninä

Severus oli puolestaan yllättävän lempeä antaessaan Dracolle vielä yhden päivän aikaa olla viaton. En kuitenkaan sano etteikö tuo käytös sopisi Severuksen hahmolle, sillä kyllä siellä kovan kuoren alla on paljon mitä ei ole noussut muiden nähtäväksi. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, viittaus Remukseen oli herkkua <3 Tosin mikä näiden suhteen on rikkonut, kiinnostaisi kovasti.

Kiitos tästä iltapalasta, taidan siirtyä saman tien tuon jatkon pariin!

Vendela