A/N: Tää luku hyppii vähän paikasta paikkaan, mutta toivottavasti se ei mitenkään pahemmin häiritse. Jouduin myös karsimaan aika paljon sanoja, kun kirjoitin ajattelematta aika pahasti ohi sanamäärän. Ups...
4.
90. Sisko"Etelä-Australiassa on kuluneen yön aikana tehty useita ufohavaintoja. Kymmenet paikalliset kertovat nähneensä taivaalla kello kahden aikaan aamuyöllä..."
Sofian puhe meni Luukaksella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hänen pikkusiskonsa luki puhelimeltaan juttua joltain friikkisivustolta, jota tämä oli seurannut jo useamman vuoden. Tyttö oli vakuuttunut, että avaruusolioita, ufoja ja kaikkea muuta epäolennaista oli olemassa. Kai se kuului tuohon ikään. Eihän Sofia ollut kuin yhdentoista vanha.
"Ymmärrätkö sinä, että kuka tahansa voi kirjoittaa tuolle sivustolle mitä tahansa? Jos tuo olisi totta, siitä kerrottaisiin kyllä
oikeissakin uutisissa", Luukas keskeytti.
Sofian reaktio oli ennalta-arvattava: "Nämä ovat oikeita uutisia! Perehtyisit joskus asiaan, niin tajuaisit siitä jotain. Ehkäpä ne sinun oikeiden uutistesi toimittajat ovat samanlaisia taliaivoja kuin sinä, eivätkä kirjoita mistään mielenkiintoisesta, kun eivät usko niihin!"
Luukas naurahti: "Joo, ihan sama. Mun pitää lähtee kouluun. Sanonpahan vaan, et sä oot ihan liian herkkäuskonen."
Sen sanottuaan Luukas poistui aamupalapöydästä, heitti nahkatakin ja repun selkäänsä ja lähti ajamaan kohti koulua vasta hankkimallaan skootterilla. Tavallisesti hän kulki pyörällä, mutta tämä oli yksi niistä päivistä, jolloin hänen lihaksensa olivat pahasti jumissa edellispäivän pelin johdosta.
**
"Täysi kymppi!" Iiro hihkaisi pari tuntia myöhemmin koulun ruokalassa, "Miten ihmeessä sulla riittää jääkiekon lisäksi vielä aikaa panostaa kouluun?"
He olivat juuri saaneet fysiikan kokeensa takaisin ja Luukaksen paperissa oli pojan yllätykseksi komeillut pyöreä kymppi, kun taas Iiro oli juuri ja juuri läpäissyt kurssin. Lukio ei ehkä ollut ihan tuota varten.
"Luin melkeen koko yön", Luukas totesi, "ja harjottelinhan mä sillon pukkarissakin ennen reenejä, jos satut muistamaan."
"Lätkästä puheen ollen, lähetkö tänään koulun jälkeen ulkojäälle? Kun ei oo reenejäkään", Iiro ehdotti.
"Miten niin ei oo?"
"Etkö sä lukenut niitä viestejä siel ryhmäs? Haapasella on kuulemma joku henkilökohtainen meno, eikä se saanut tuurajaa. En tiennykää, et sillä on elämä."
Tosiaan, Luukas ajatteli, heidän joukkueensa WhatsApp ryhmään oli aamulla tullut lähemmäs sata viestiä, eikä hän kiireessä ollut lukenut niitä kaikkia. Haapanen oli heidän valmentajansa ja kuulosti kieltämättä erikoiselta, että tämä perui harjoitukset henkilökohtaisista syistä.
"No kai mä voin lähtee", Luukas ilmoitti ja samaan aikaan Iiron taskusta kuului puhelimen merkkiääni. Poika otti kännykänsä esiin lukeakseen viestin ja hänen ilmeensä muuttui heti astetta surkeammaksi.
"Oskari?" Luukas arvasi, sillä eron jälkeen tämä oli laittanut Iirolle viestiä melko tiuhaan tahtiin.
"Niin. Se haluais tavata. Luulee kai vieläki, et antasin sille anteeks."
"Unohtasit koko jätkän. Ei siitä oo ku harmia", Luukas neuvoi.
"Vähän vaikee, ku se koko ajan viestittelee", Iiro totesi hiljaa.
"Kyllä se lopettaa, ku et vastaa sille."
"Niinpä kai..." Luukas kuuli pojan äänessä ripauksen kaipuuta, josta hän tiesi tämän rakastavan Oskaria edelleen.
**
Neljältä Luukas istui sängyllään puhelin kourassa ja treenikassi vierellään. Hän oli yksin kotona odottamassa Iirolta puhelua, jossa tämä kertoisi olevansa valmis lähtöön, mutta samalla hän tuli ajatelleeksi laittaa Benjaminille viestiä. Sillä tavoin tämäkin saisi hänen numeronsa.
Luukas ei ollut vieläkään kertonut pojasta kenellekään, sillä hän pelkäsi, että häntä pidettäisiin hulluna, kun ei ollut mitään todisteita pojan olemassaolosta. Tämä kun oli mennyt poistamaan sen saamarin naamakirjankin.
Luukas päätti, ettei hänellä ollut mitään menetettävää ja laittoi Benjaminille lyhyen viestin, jossa kertoi kuka oli ja käski ottaa yhteyttä.