Ficin nimi: Päällikön perilliset
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Avatar, the last Airbender
Ikäraja: S
Genre: Draama
Paritus: Hakoda/Kya taustalla (lisäksi Bakoda-bromancea)
Summary(?): Kouralinen ficlettejä, jotka palaavat ajassa taaksepäin.
A/N: Päätin alkaa näitäkin tekstejä purkamaan järkeväksi kokonaisuudeksi. Melkoista tajunnanvirtaa tämä on edelleenkin, mutta on niin mahtava tunne saada pöytälaatikkoa siivoiltua. Plus Hakoda ja Bato ovat valloittavia.
![Hymyilee leveästi :D](https://www.finfanfun.fi/Smileys/default/cheesy.gif)
Kaiken kaikkiaan pätkiä tulee olemaan noin seitsemän, mikäli suunnitelmiani noudattelen.
***
1.
”Bato! Bato!”
Hakoda harppoi kohti ystävänsä kotia minkä jaloistaan pääsi, eikä välittänyt uteliaista katseista, joita hänen kailotuksensa varmasti sai aikaan.
”Täällä näin!”
Tuttu ääni kuului takavasemmalta nuotion äärestä. Hakoda teki täyskäännöksen ja onnistui melkein liukastumaan ryntäilynsä ansiosta.
”Mitä sinä meuhkaat?” Bato ehti kysyä, mutta tuli sitten katsoneeksi tarkemmin päällikön kalmankalpeita kasvoja ja vakavoitui välittömästi. ”Mitä nyt?”
”Kya”, Hakoda onnistui puuskahtamaan.
Batoa kylmäsi niin heikko äänensävy. ”Onko hänelle sattunut jotain?”
Hakoda nyökkäsi hengitystään tasaillen ja näytti siltä kuin olisi voinut pyörtyä hetkenä minä hyvänsä.
”Hei,
kerro!” Bato jätti teroittamansa veitsen lumelle ja ponkaisi jaloilleen. ”Onko hän kuollut!?”
”Ei ole!” Hakoda hätkähti järkyttyneenä kuin olisi ollut täysin absurdia olettaa jotain sellaista. ”Ei mitään sellaista! Hän... Kya saa vauvan.”
”Niin mitä?”
Baton olisi tehnyt mieli motata ystäväänsä siitä hyvästä, että tämä oli onnistunut pelästyttämään hänet niin. Hakodan käytös oli ennakoinut vähintään jotain katastrofaalista onnettomuutta tai hyökkäystä kylään.
”Vauvan?” hän toisti käsitettyään asian viimein. Päällikön kasvoille hiipi hitaasti jokin, joka näytti pieneltä hymyltä.
”Kevään lopulla”, Hakoda hengähti vähän eksyneen kuuloisesti. ”Hän kertoi juuri.”
”Oho, katsos vain”, Baton onnistui sanoa häkellykseltään.
”Si-siinäkö kaikki?” Hakoda lisäsi ikään kuin kalastellen vakuutteluja siitä, että isäksi tuleminen oli hyvä asia. Moinen epävarmuus oli todella harvinainen näky Hakodan kohdalla ja sai päällikön näyttämään aika hölmöltä.
”Onnentoivotukset lienevät paikallaan”, Bato virkkoi ja läimäytti ystäväänsä rohkaisevasti hartiaan. ”Tee silti palvelus ja yritä hioa tuota itseilmaisuasi. Säikytit minut puolikuoliaaksi.”
”Ei ollut tarkoitus”, Hakoda murahti anteeksipyytävästi. ”Taisin vähän seota.”
”Se taas on aika tuttua. Joka tapauksessa olen enemmän kuin iloinen puolestasi”, Bato sanoi lämpimästi.