Kirjoittaja Aihe: Me olen (minä olemme) // S, raapale // lapsuuden trauma  (Luettu 1611 kertaa)

repa

  • ***
  • Viestejä: 552
Ficin nimi: Me olen (minä olemme)
Kirjoittaja: repa
Beta: -
Genre: draama,
Ikäraja: S
Varoitukset: tekstissä mainitaan pedofilia / lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Haasteet: Yhteiskuntaa rakentamassa, F-diagnoosihaaste

A/N:   Inspis iski kirjoittaa haasteeseen se teksti, jonka kanssa oon ollut hyvin epävarmoilla fiilareilla. Menin valitsemaan aiheen (seksuaalinen hyväksikäyttö), josta on hankalaa kirjoittaa, joten siksi tämäkään katsaus ei sisällä yksityiskohtia itse tapahtumista. Ainoastaan seurauksista, mitä lapselle voi tapahtua, jos hän joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi (lapsi, koska F-diagnoosihaaste). Päähenkilön ajattelin joko teini-ikäiseksi tai nuoreksi aikuiseksi naiseksi. Mutta toki te voitte aivan vapaasti kuvitella kertojan piirteet itse sellaisiksi, mitkä kivalta tuntuu. Tämä on muuten mun eka raapale ja myös ihan eka originaali (julkaistu), joten oon sinänsä aika positiivisesti yllättynyt, miten nopeasti sain tämän kirjoitettua. Toivon, että teksti aukeaa lukijoille. Raapalemitta on kovin hankala. Saa jättää kommenttia, ilahtuisin kovasti! Myös siitä kritiikistä :)



ME OLEN (MINÄ OLEMME)


Koko ikäni olen ollut erilainen; huono; vääränlainen;

   TRAUMATISOITUNUT!

Hajosin lapsena osiin. Meitä on samassa päässä ja kehossa seitsemän. Me olemme minä.

Miksi?

– Koska minun setäni on pedofiili.

Olen ravannut ikäni terapeuteilla. En luota heihin. Me emme luota heihin. He haluavat tehdä minusta yhden. Minä en halua olla yksi.

Pelkään hajoavani, jos me lakkaamme olemasta. Minä en osaa käsitellä tätä kaikkea yksin.

Et voi ymmärtää ellet ole itse samanlainen. Sinulle on normaalia olla yksikössä ”minä”. Me olemme yhdessä yksi. Me olemme yhdessä kokonaisuus; minä, me, olen, olemme.

Me olen. Minä olemme.

Rintamana maailmaa vastaan;

KAIKKI YHDEN JA YKSI KAIKKIEN PUOLESTA!
« Viimeksi muokattu: 18.06.2016 19:59:56 kirjoittanut repa »

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 971
Vs: Me olen (minä olemme) // S, raapale // lapsuuden trauma
« Vastaus #1 : 17.07.2016 10:50:31 »
Moi! :D Lueskelin yhtenä päivänä Finistä vähän kaikenlaisia topiceja, ja sun viesti jäi sieltä mieleen - tämän luettuani piti käydä varmistamassa, että enhän varmasti sekoittanut henkilöä, mutta en näköjään. En tietenkään tiedä, kuinka paljon tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseesi vai perustuuko yhtään, mutta ilmeisesti sulla ainakin on kokemusta siitä, millaista on, kun samassa kehossa teitä on useampia :) Tämä teksti nousi siis ainakin mun silmissäni ihan omalle uskottavuuden tasolleen.

Aloitetaan ihan nimestä - se oli ihana! Ja juuri se saikin minut klikkaamaan tämän auki (no, hyvä on, myös aihe sinänsä, koska olen jonkin verran tutustunut lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön opinnoissani, ja kiinnosti, mitä siitä kirjoitetaan - mutta ei kyllä mitenkään haitannut, että sitä ei tässä varsinaisesti itse tapahtumana käsitelty). Otsikko myös tiivisti ihan loistavasti tämän koko idean, koska olisihan se tavallaan hassua sanoa "me olemme", kun kuitenkin on vain "minä", joka nyt vain on myös "me".

Ääh, tekisi mieli analysoida joka ikinen rivi tästä, mutta olen vähän laiska, enkä taida jaksaa. Joka tapauksessa rakastin tuota alkua, koska se kuvastaa mielestäni niin hyvin sitä, mitä yhteiskunta ajattelee kaikkien tämäntyyppisen kokemusten uhreista: sitä ollaan nyt sitten traumatisoituneita loppuelämäksi ja kaikki on menetetty äääääk! Varsinkin, kun sana traumatisoitunut oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla, se toi mielestäni juuri sitä ajatusta ja omg traumatisoituminen on kamala juttu erittäin hyvin esille, mutta ainakin minulle tuli samalla sellainen tunne, että tämän kirjoittaja ei ehkä välttämättä ole ihan samaa mieltä yhteiskunnan luoman leiman kanssa.

Pidin myös kokonaisuudessaan siitä, miten tämä teksti oli rakennettu. Sisennykset ja kursivointi sun muut toimivat erinomaisesti. Erityisesti pidin siitä, että kysymykseen "miksi" vastattiin ihan vain yksinkertaisesti yhdellä lauseella. Mitäs sitä nyt turhia selittelemään. Yleensä kirjoituksissa (ficeissä sun muissa) koko teksti on aina täynnä sitä selitystä, se on jutun idea, ja kaikki pitää jotenkin saada ymmärtämään, miltä nyt tuntuu ja miksi tuntuu siltä ja niin edelleen. Tämä oli paljon pysäyttävämpi ja puhuttelevampi vaihtoehto. Yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen kysymykseen.

Tuo epäluottamus terapeutteihin ja selitys siihen oli mielestäni ehkä tämän tekstin suola. Teki mieli vain vastata, että "fair enough" tai jotain sellaista. Ihan ymmärrettävä näkökanta, mikä minä ainakaan olisin siihen inttämään. Sitä paitsi on jollain tapaa lohdullinen ajatus, että "minä olemme" kaikki yhdessä maailmaa vastaan. Ylipäätään oli ihana lukea tätä, kun tämä oli sävyltään niin positiivinen. En tiedä, olenko ikinä lukenut mitään samankaltaisesta aiheesta, mutta olisin todellakin olettanut tällaisen olevan vähintään angstia tai vaikka horroria. Mutta tästä tuli jollain lailla tosi levollinen fiilis, sellainen "kaikki on ihan okei", ja hyvä niin.

Kaiken kaikkiaan tämä teksti oli todella puhutteleva ja aivan erinomaisesti kirjoitettu. Tuntuu, etten osannut sanoa puoliakaan siitä, mitä halusin, mutta toivottavasti saat tästä kommentista edes jotain irti. Ja kiitos upeasta lukukokemuksesta <3
Never regret something that once made you smile.

repa

  • ***
  • Viestejä: 552
Vs: Me olen (minä olemme) // S, raapale // lapsuuden trauma
« Vastaus #2 : 17.07.2016 14:05:50 »
nominal: Oi, valtava kiitos ihanasta kommentista! Piristi hirveesti ja vähän hämmennyinkin kaikista kehuista ja pohdinnoista.

Tämä ei varsinaisesti perustu tositapahtumiin eli tässä ei ole mitään liian henkilökohtaista tietoa. Kuitenkin tämä tietenkin perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen, miltä tuntuu, kun on useita samassa päässä. Faktat on kuitenkin muutettu ihan omaa itseäni suojellakseni. Mulla löytyy muuten Riimitarhasta runoketju "Heitän sinut kohta roskikseen", jos kiinnostaa lukea enemmän dissosiaatiohäiriöstä/DIDistä. Siellä on tyylillisesti hyvin erilaisia tekstejä, koska oon antanut omien sivupersoonien ilmaista itseään siellä vaikka toki niissäkin on faktoja muunneltu ja muutoinkin heitelty fiktiota sekaan. :)

Kivaa kuulla, että nimi oli kiinnostava ja onnistunut! Mä mietiskelin sitä pitkään, mutta annoin lopulta periksi sille, että olen itse aina vähän solmussa, kun pitäisi puhua minästä/meistä. Siitä siis kehittyi otsikko, joka kuvaa munkin mielestä aika hyvin sen, millaista on olla monikkona yhdessä päässä. Hauskaa, että ajatus välittyi myös lukijalle!

Tuo on muuten jännä, että yhteiskunnalla on tapana ajatella, että mielenterveydelliset ongelmat olisi kamalan pelottavia ja hirveä maailmanloppu. Näköjään mun oma päinvastainen näkemys paistaa vahvasti tästä(kin) tekstistä läpi. Monestihan mielenterveysongelmista kirjoitetaan hyvin negatiivissävytteisesti ja voivoittelevasti, mikä joskus tuppaa mua ärsyttämään. Hauskaa jos tästä välittyi erilainen fiilis, koska musta on kiehtovaa ravistella asenteita. Voisin kirjoittaa asenteiden vankilasta lisääkin eli kiitos inspiksestä!

Mukavaa kuulla, että myös tekstin rakenne toimi. Oon joskus överikäyttäjä muotoilujen suhteen ja toisinaan ne ampuu aikalailla yli. Kiva, että tässä kokonaisuus toimi. Mä olen myös yleensä melkoinen jaarittelija, mutta tämä raapalemitta karsii sitä aika hyvin. Hienoa kuulla, ettei tästä tullut liian pelkistetty vaan että suoraviivaisuus toimi pikemminkin tehokeinona!

Tosi suuri kiitos sulle kommentista! Piristit mun päivää :) <3