Pitkästä aikaa taas Johnlockia lukemassa.
Olen shipannut Johnlockia varmaan siitä asti, kun aloin kyseistä sarjaa seuraamaan, mutta ficcejä en silti ole kaksikosta paljoa lukenut. Nyt piti lähteä korjaamaan tuota pientä erhettä ja tämä ficceröinen sattui ensimmäisenä pomppaamaan esille.
Tämä oli lyhyt, mutta niinhän ne raapaleet tuppaa olemaankin. Raapaleissahan parasta on juuri se, ettei kaikki asiat selviä vaan lukijan pääteltäväksi jätetään osa niistä. Tässäkin jäi monia asia avoimeksi, kuten esimerkiksi se, mistä John ja Sherlock puhuivat, mutta ei se kuitenkaan ollut oleellisinta tässä - tai en koe sen olleen niin.
Tämä oli oikein söpö, pieni hetki kaksikon välillä anteeksipyyntöineen kaikkineen. Olen aina ollut heikkoina tällaisiin kohtiin, joissa toinen on syystä X satuttanut toista tavalla A, ja joutuu sitten pyytämään anteeksi toiselta ja toinen hyväksyy sen. Sitten siihen vielä se, että hahmot on ikävöineet toisiaan, niin awws. ♥
Mun mielestä tässä ei ollut mitään järisyttäviä kliseitä, mutta itse en ole pitänyt kliseitä koskaan pahana asiana. Kunhan niitä ei ole liikaa niin kaikki on OK. Tässä oikeastaan ehkä tuon lopun --
”Please don't do it again.” / ”Never.” -- saattoi ehkä jollain tapaa mieltää kliseiseksi, mutta se on yksi niistä kliseistä, jotka toimii aina. Tai ainakin ne uppoo muhun.
Mun englannin taidot eivät ole parhaimmasta päästä, mutta en bongannut mitään virheitä tästä. Täysin luettavaa ja ymmärrettävää tekstiä. Rakastan söpöilyä ja tämä oli kyllä söpö hetki ihanan parin välillä. :3 Tykkäsin aivan hirmusesti. ♥
Hienoa, että rohkaistuit julkaisemaan tämän, ja jatka ihmeessä kirjoittamista.
Kiitos ja kumarrus! ♥
